Olen työssäni asioinut monien kirkkohallituksen virkahenkilöiden kanssa viime vuosina. Parhaimmillaan asiointi on ollut miellyttävää, asiantuntevaa ja salamannopeaa. Minua on palveltu jopa yli odotusten. Yksi kiitettävästi tehtävänsä hoitanut henkilö on Heli Behm jolta olen väitöskirjaani varten saanut tärkeitä dokumentteja salamannopeasti. Ja parhaimmillaan olen saanut pyytämäni asiakirjan lisäksi vielä pari muuta kiinnostavaa. Siis kiitos Heli. Myös Harri Palo, olet vastannut sähköposteihin erittäin nopeasti ja neuvonut kysymässäni asiassa. Kiitos Harri.
Ja sitten on tilanteita, joissa suorituksenne on hieman jäänyt kiitettävästä.
Olikohan viime vuonna kun kirkkohallitus kyseli kirjoittajia synodaalikirjaan. Tarjosin omaan tutkimukseeni perustuvaa artikkelia. En ole vieläkään ole saanut vastausta, toivotaanko minulta artikkelia. Kun synodaalikokous on muutaman kuukauden päästä ja luin Facesta kirjoittajien tapaamisesta, päättelen että minun ehdottamani artikkeli ei päädy kirjaan. Kukaan ei vaan ole viitsinyt kiittää tarjouksesta ja todeta, ettei palveluksiani tarvita. Kari Kopperi ei viitsinyt vastata edes kommenttiini Facessa. Olkaapa hyvä. Toki tarjoan mielelläni asiantuntemustani uudelleen aina kun tarvitsette.
Pari kertaa olen viime vuosina pyytänyt kirkkohallitukselta, että asiantuntijat laatisivat yhteisen ohjeistuksen ja lomakkeet hautausmaan hallintoa varten. Eli ohjeet, millaisella prosessilla voidaan siirtää haudan haltijuus uudelle henkilölle esimerkiksi aiemman kuoltua. Neuvontaa olen saanut kyllä nopeasti, mutta yhteistä ohjeistusta toivoisin edelleen. Kaikki hautausmaita hallinnoivat seurakunnat tai yhtymät kuitenkin tekevät samaa asiaa ja hautausmaahallinto lienee tällä hetkellä hyvin monimuotoista ja villiä.
Kysyin myös, että jos haudan haltijuuden siirtoon vaaditaan virkatodistus kaikista, joilla on oikeus tulla haudatuksi kyseiseen hautaan, miksei kirkon uusi tilaavirkatodistus.fi –palvelu anna tilata tällaista todistusta. Virkatodistuksenhan saa tilata vain tiettyjä lakisääteisiä tarpeita varten. Vaikuttaa siltä, että kirkkohallituksen yksi virkahenkilö ohjeistaa seurakuntia vaatimaan sellaista, mitä toisen johdolla rakennettu järjestelmä ei anna tilata.. Ymmärrän kysyväni vaikeita, mutta ainakin toivoisin että sähköpostiini edes vastattaisiin.
Myöskään työmarkkinalaitos ei ole liian kiireinen vastaamaan sähköposteihini. Viime syksynä rakensin Juha Itäleinon kanssa rekrypalaute.fi –järjestelmää. Kerroin projektista etukäteen kirkon työmarkkinalaitokselle, ajattelin kiinnostavan. Olisin siis ihan oikeasti kuvitellut että kirkon rekrytointien kehittäminen kiinnostaisi edes sen verran, että joku vastaisi sähköpostiini. Jatkamme yhteistyötä AKI-liittojen kanssa.
—
Kirkkohallituksen virkahenkilöiden viranhoidossa on minun näkökulmastani paljon puutteita aivan perusasioissa. Mutta se ei estä sitä, etteikö kirkkohallitus voisi ihan pokerina pyytää ilmaista työtä seurakunnista.
Viime kesänä minua pyydettiin mukaan seurakuntavaalien hallinnollista ohjeistusta laativaan työryhmään. Suostuin mielelläni, koska olen kiinnostunut kehittämisestä. Työryhmä on nyt kokoontunut ehkä seitsemän kertaa. Aikaa tähän olen käyttänyt ehkä 20-30 tuntia: lukenut materiaaleja huolellisesti ja etsinyt kehitettävää tai korjattavaa. Työajattomana viranhaltijana tämä aika ei ole pois mistään omasta virkatyöstäni vaan vapaa-ajasta. Anteeksi, perheenjäseneni, että innostun kaikenlaisesta.
Kysäisin, aikooko kirkkohallitus maksaa kokouspalkkioita. Kuulemma työryhmätyöskentelyistä ei ole ollut tapana maksaa. Ainoa palkkio on meriitti ansioluetteloon, verkostoituminen ja uuden oppiminen. Tapana ei näköjään ole myöskään työryhmään pyydettäessä etukäteen kertoa, että nyt harrastetaan asiaa yhteiseksi hyväksi.
Toki edelleen nautin kirkkoherran kuukausipalkkaa ja virkaani kuuluu vapaus osallistua monenlaiseen mielekkääseen. Rahasta ei ole kyse. Vaan kulttuurista.
Jos kirkkohallituksen yksi virkahenkilö ei vastaa sähköposteihini ja toinen pyytää minulta parikymmentä tuntia sitoutunutta ilmaista asiantuntijatyötä, onhan se nyt jo aikamoista.
Minut kutsuttiin myös kirkon tutkimuksen ja koulutuksen neuvottelukuntaan. Suostuin. Mutta näillä kokemuksilla en ehkä sittenkään viitsi osallistua. Teen aivan tarpeeksi työtä omassa seurakunnassani. Ehkä tänä keväänä minun on tärkeämpää järjestellä apua Ukrainan pakolaisille ja pitää rippikoulua kuin osallistua työryhmätyöskentelyyn.
Arvoisat kirkkohallituksen virkahenkilöt, näin helppoa on ärsyttää ammattitaitoisia ja motivoituneita seurakuntien viranhaltijoita. Riittää että ette vastaa teille virkapostiin lähetettyihin sähköposteihin ja pyydätte ilmaista työtä aina kun sattuu sopiva uhri kohdalle.
Ja hei, ei tähän vuodatukseen tarvitse vastata. Sen voi vaieta kuoliaaksi kuten monta muuta viestiäni. Nykyään kysyn asioita mieluummin kirkkoherrojen Facebook-ryhmästä kuin kirkkohallituksesta.
Tai sitten on mahdollista katsoa peiliin ja ryhtyä yhdessä rakentamaan parempaa toimintakulttuuria. Tässähän kyse ei liene yksittäisten virkahenkilöiden asenteesta. Kyse on toimintakulttuurista, kuormituksesta, painolasteista, organisaation jäykkyydestä, pelon ilmapiiristä.
On vaikea lähteä kehittämään uusia innovaatioita, jos asioita tarkastellaan ongelmalähtöisesti. Viime syksynä Malmin yhteiskuntapäivien jälkilöylyissä ehdotin sivustoa, jossa esiteltäisiin kirkon kannanottoja ja tarjottaisiin esimerkiksi seurakuntien diakonia- ja yhteiskunnalliselle työlle alusta ottaa kantaa kirkon yhteisellä alustalla. Homma kaatui jo alkumetreillä pelkoon siitä, että jotain menee pieleen. Ei voi sanoa kirkon kannanotoiksi jotain, minkä takana seisoo esimerkiksi muutama seurakunta, eikä asiaa ole käsitelty virastokollegiossa tai piispainkokouksessa.
Eikä kokouspalkkioiden maksaminen yhtäkkiä ole helppoa vaikka ajattelisi että niin on hyvä. Pitäisi varmaan luoda uusi palkkiosääntö ja hyväksyttää se jossain ja toki joku löytäisi siitä virheitä, aukkoja ja epämääräisyyksiä. Mutta kun ei ole varattu määrärahoja, pitäisi tehdä lisätalousarvio. Ja niin edelleen.
Siispä arvoisat kirkkohallituksen virkahenkilöt. Älkää ottako tätä palautetta henkilökohtaisena syytöksenä tai kritiikkinä. Te olette myös organisaatiokulttuurin uhreja ja moni teistä nääntyy yrittäessään tehdä parhaansa.
Ottakaa tämä kutsuna ja kehotuksena rakentaa luottamuksen ja innovaation ilmapiiriä. Siihen voi olla pitkä matka, mutta se on mahdollista. Opetelkaa tukemaan ja kannustamaan toisianne ja toistenne rohkeita avauksia. Luokaa aitoa tilaa kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Kannustakaa toisianne ja todetkaa, että virheistä voidaan yhdessä oppia ja katsoa eteenpäin kohti kevään valoa.
Suomi on paljon turvallisempi paikka, kuin koskaan aiemmin historiassa. Erityisen ilahduttavaa on nuorten ja lasten vähentynyt väkivalta ja päihteiden käytön väheneminen. Silti Suomessa pelätään väkivaltaa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Isäni oli 1952-1976 Kirkkohallituksessa töissä, lopuksi jumaluusoppineena kirkkoneuvoksena hoitaen etupäässä kirkon rakennus- ja kiinteistöasioita. Siihen aikaan koko Kirkkohallituksen henkilökunta mahtui meille kotiin juhliin. Nykyisin siihen tarvittaisiin, edelleenkin, iso urheiluhalli. Asiat sujuivat asiantuntevien henkilöiden nopein ja usein itsenäisin päätöksin. Ei tarvittu ulkopuolisia konsultteja eikä tutkimuksia, kun henkilöstö itse tunsi asiat kirkossamme. Nyt osa henkilöstöstä on valittu poliittisin perustein ja meno on sen mukaista. Kaikella kunnioituksella.
Erkki
Muistan isäsi taitavana asioiden hoitajana. Hänellä on taito tehdä hyviä päätöksiä hyvinkin nopein menettelyin. Hämmästyttävän hyvin hänellä oli myös aikaa tulla meidän opiskelijoitten tilaisuuksiin puhumaan ja silloin saamme kuulla selkeää julistusta ja raikkaalla tavalla luovia ajatuksia.
Hienoa, että rakastat kirkkoa niin paljon, että annat palautetta vaikka se luultavasti vain tahraa omaa mainettasi!
Mutta noista erilaisista kirkollisista työryhmistä haluan varoittaa. Olen ollut mukana varmaan kymmenissä erilaisissa ja havainnut, että niiden työllä ei ole mitään käytännön merkitystä. Konklaavi istuu aikansa, käy kiinnostavia keskusteluista ja lopputuloksena syntyy asiakirja, joka käy läpi tarvittavat elimet päätyen lopulta mappiin pölyttymään. Se siitä. Saman kokemuksen olen kuullut monelta muultakin kollegalta. Nuorempia tässä vain varoittelen – että ette tuhlaisi aikaanne vaikka tuntisittekin itsenne tärkeäksi kun kutsutaan.
Timo, kiitos.
En oikeasti pelkää että tämä ”tahraisi omaa mainettani”.
Toki aina joku voi tykätä kyttyrää mutta uskon että pitkällä tähtäimellä ihmiset arvostavat sitä että asioista puhutaan suoraan ja liikoja kaunistelematta.
Syynä sähköpostiin vastaamatta jättämiselle voi olla mm. välinpitämättömyys tai aivan ylivoimainen työtaakka. Itselläni on vastaavia kokemuksia eräästä ministeriöstä. Yksi virkamies vastasi aina, nopeasti ja juuri siihen, mitä olin kysynyt. Toinen ei vastannut juuri koskaan. Kolmas vastasi sen jälkeen, kun olin lähettänyt tekstarin ja pyytänyt katsomaan sähköpostia.
Tulkitsin tilannetta niin, että ensimmäinen henkilö oli motivoitunut ja kunnianhimoinen, toinen vältteli vastaamasta viesteihin, jotka koskivat hänelle hankalia kysymyksiä, ja kolmas oli oikeasti niin kiireinen, että ei ennättänyt läheskään kaikkea, mitä häneltä edellytettiin.
Kirkon työryhmistä ym. puolestaan on sellainen kokemus, että niissä on paljon asiantuntemusta ja innostusta, joka ei välttämättä johda mihinkään, kuten blogistikin totesi. Tämä ei koske kirkolliskokouksen valiokuntia, joiden työ on hidasta ja välillä uuvuttavaa, mutta harvoin täysin turhaa.
Joskus tuntuu siltä, että hiljaisuus oikein huutaa.
Kieltämättä outoa, että kukaan kirkkohallituksesta ei reagoi mitenkään…taitaa olla pitkä vappu vielä päällä 🙂
Pekka ja Timo,
kyllähän tähän mielelläni olisin jonkun vastauksen kuullut. Kaksi henkilöä kirkkohallituksesta on ottanut yhteyttä tämän tiimoilta ja on käyty hyviä keskusteluja, mutta jonkinlainen vastaus olisi kyllä ihan paikallaan.