ARMOA ARMOSTA

Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18

Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!

Lorens Kristoffer Retzius (1745–1818), Armoa Armosta, s. 204, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

3 KOMMENTIT

  1. VALVONTA

    Valvonta ei rajoitu ainoastaan meihin itseemme, vaan on meidän tarkattava toisiakin ja kehotettava heitä pysymään sanassa ja uskossa. ”Valveudu valvomaan ja vahvista niitä muita, jotka ovat olleet kuolemaisillaan! … Ellet siis valvo, niin minä tulen kuin varas.” Ilm. 3:2,3. Tarvitsevat toisetkin kehotuksiamme pysymään vahvana uskossa. Ja yhdessä ollaan paremmin varuillamme yhteistä vihollistamme vastaan. Ryhtykäämme siis yhteisesti varomaan perkeleen juonia, joita se alati punoo meidän vahingoksemme. ”Valon lapsina” antakaamme totuuden valon valaista varjopaikkoja. ”Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit!” 1. Tess. 5:6. ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!” Matt. 26:41.

    H. J. Pätiälä – P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 128-129, Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Concordia ry, Loimaan evankelinen kansanopisto, 2021.

JÄTÄ VASTAUS