Käsite armo esiintyy useissa kirjoituksissa mielestäni ilman parempaa realistista perustetta. Ihmiset jotka ymmärtävät Jeesuksenkin vahvistaman lähimmäisen rakkauden merkityksen elämässämme elävät näin Korkeimmanan tahdon mukaisesti eivätkä tarvitse mitään armoa elämälleen. Aivan sama kuin ihmiset jotka elävät yhteiskunnan lakien ja jlrjestyksen mukaan eivät tarvitse mitään armoa yhteiskunnan taholta. Muille armo on kenties realistista mutta siitä päättäminen ei ole meidän ihmisten päätettävissä.
Kirkon oppi on Jeesukseenkin nähden aivan toiselta planeetalta. Kirkon opin mukaan ihminen syntyy tänne maailmaan syntisenä, perisynti olemuksessaan. Ja poislähtiessään joutuu ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Pelastus, armo, tähän tulee kirkon pappien toimesta, jotka antavat pelastuksen ihmisille alkaen kastetoimituksesta. Siis uuden elämän uuden ruumiin kanssa taivaan ikuisessa paratiisissa. Tämä pelastus edellyttää myös kirkollisveron ehdotonta suorittamista.
Tosiaan meillä ihmisillä on lähimmäisen rakkaus olemuksessamme syntyessämme tänne maailmaan, jota ilman ei ihmiskunta, luomakunta, jatkaisi olemassaoloaan.
Ihmiset joille lähimmäisenrakkaus on elämän ohjenuorana ovat juuri heitä jotka toisaalta tarvitsevat armoa ja jotka toisaalta elävät armollisesti. Heillä on herkkä omatunto ja silmät nähdä maailman hätä. He haluavat lievittää sitä omalta kohdalta armahtaen lähimmäisen hänen puutteesaan jota hän ei voi itse auttaa.
He tarvitsevat armoa itselleen tietäessään omat heikot voimansa mistä seuraa se että niin paljon jää tarpeellista jää tekemättä. He tarvitsevat armoa koska he näkevät auttamisen tarpeen ,mutta eivät itse jaksa tehdä kaikkea yksin.
Tuossa oli Markulta aika hyvä kuvaus Kristityn ihmisen mielestä. Armo käy oikeuden edellä, sillä vääryytemme on aina edessämme. Kristus on heikoissa väkevä, sillä Armo Kristuksessa on heille elinehto.
Mihin armoa tarvitaan, siis jokainen ihminen syntyy lihan tahdosta, siis miehen ja naisen, kasvaa lihan mielen mukaan eli eipä kuule Jumalaa, ottaa oppia vain ensin vanhemmiltaan ja myöhemmin itse etsien.
Siis teot on lihan tekoja kun yhteys Jumalaan puuttuu, vaikka lukisi ja yritäisi elää Raamatun Sanan mukaan.
Syntiä tulee tehtyä ja siihen kuolee eli jokainen aikuinen on syntiä tehnyt ja synteihinsä kuollut, ilman Jumalan kirkkautta.
Kuinka tästä selviää elämään, kun Jumala kutsuu ja kuulee evankeliumin niin kääntyy parannukseen ja ottaa kasteen niin saa ennen tehdyt synnit ARMOSTA anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan, siis uuden elämän Pyhän Hengen kautta.
Ari . Armo tarkoittaa sitä että rikollinen armahdetaan. Yksi pahimmista rikoksista on tietenkin korviensa ja sydänmensä sulkeminen Jumalan kutsulle. Armo tulee heille yllätyksenä aivan ilman pyytämisiä. Jos joku ymmärtää ihmisen vajavaisuudet ja puutteet ja sydämmen tilan niin se on Jumala joka armahtaa.
Markku Hirn siis koko evankeliumi on juuri sitä että jokainen ihminen tekee syntiä ja tarvitsee armon eli syntien anteeksisaamisen, siis syntinen armahdetaan.
Kuinka on armon laita jos vielä tekee niitä vanhoja samoja syntejä joista sai armon, voiko ne saada uudelleen ja uudelleen anteeksi?
Mitä ovat ne synnit joista ”tarvitsee” armoa, onko ihmiselle mahdollista elää niin ettei tarvitse armoa?
Siis voiko syntymästä asti olla ja elää ettei tarvitse armoa?
Reino: ” Tämä pelastus edellyttää myös kirkollisveron ehdotonta suorittamista.”
Joo, minulle se maksaisi 823 € vuodess – siis joka ikinen vuosi. Taidan olla aikamoinen syntisäkki. Punaiselle Ristille menevät kirkollisveroroponi. Paempaan tarkoitukseen kuin minun varsin kyseenalainen pelastukseni.
”Tosiaan meillä ihmisillä on lähimmäisen rakkaus olemuksessamme syntyessämme tänne maailmaan, jota ilman ei ihmiskunta, luomakunta, jatkaisi olemassaoloaan.”
Näin minäkin uskon.
Risti se punainen ristikin on.
Ainoa synnitön, joka ei tarvinnut armoa/armahdusta oli Jeesus, mutta hän koki ristillä sen kohtalon, joka olisi oikeudenmukainen loppu meille syntisille.
Sahama: ”Jeesus, mutta hän koki ristillä sen kohtalon, joka olisi oikeudenmukainen loppu meille syntisille.”
Taas tulee taas lapsellisia kysymyksiä ilman sarvia ja hampaita, ilman vähäisintäkään pilkkaa ja ivaa:
Eikös Jumala, jos kerran on kaikkivoipa kaikkivaltias, olisi voinut tuon armahdus- ja anteeksiantohomman hoitaa fiksumminkin, ilman, että piti ainoa poika tapattaa, ja vieläpä noin barbaarisella tavalla?
Ja mitä tuohon oikeudenmukaiseen loppuun meille syntisille tulee, niin kovin ovat mielestäni pieniä ne synnit, joita koen tehneeni ja joista omatuntoni minua soimaa, siihen nähden, että ansaitsisin oikeudenmukaisena tuomiona niistä ristinkuoleman. Kyllä pienen sakon niistä rötöksistä pitäisi riittää.
Kovin olisi raaka semmoinen laki. Siinä Sharia-lakikin jää toiseksi.
Ehkäpä hyvinkin Jumalalla olisi muitakin vaihtoehtoja ihmisten saamiseksi luokseen ”taivaseen”, mutta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hän on antanut pelastuksen perustaksi, ja ei ole olemassa vetoomustuomioistuinta, johon hänen päätöksistään voisi valittaa. Vaikka yksikään ihminen ei voi välttää rikkomasta rakkauden lakia vastaan, on kaikilla mahdollisuus pelastukseen uskomalla Jeesukseen.