Armahtakaa toisianne älkääkä tuomitko

Kuvassa gbayan kielinen Augsburgin tunnustus ja Lutherin Vähä katekismus,  julkaistu Garouassa 2007 pidetyssä Kamerunin luterilaisen kirkon  kirkolliskokouksessa.

Meidän tunnustuksemme puhuu siitä, että me pelastumme  yksin uskosta, yksin  armosta ja  yksin Vapahtajamme Jeesuksen tähden.

Kirkkomme opettaa,  että emme voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin.  Kukaan ei voi pelastaa itse itseään.   Jumalalle kelpaamme Jeesuksen tähden.  Meille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta.  Uskomme, että meidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Kristus on kuolemallaan antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi.

Koska Jumala armahtaa meitä, niin armahtakaamme mekin toinen toistamme. Ristillä Jeesus kantoi meidän tuomiomme. Älkäämme mekään tuomitko lähimmäistämme.

SUNNUNTAI 10.7.2022

5. sunnuntai helluntaista

Armahtakaa!

Pyhäpäivän psalmi:  Ps. 13:2–6

 

Sinimarja Johansson kertoo kirjassaan Sairas ja hänen hoitajansa Aleksis Kiven viimeisestä ajasta veljensä Albertin kotona.  Kuoleman edellä veljensä ja kälynsä luona Alexis heräsi ja sanoi: "Minä elän. Elän."

Aleksis Kiven kuolemaa ja elämää tarkastellaan tässä ajallisesta näkökulmasta.

Meidän Vapahtajamme kuolemassa uskon silmä näkee suuremman ja kauemmaksi suuntautuvan maiseman.  Katse kääntyy tulevaa elämää kohti, aina taivaan ikuisuuteen.

Olli Hyvärinen on suomentanut Mihail Lermontovin runoja teoksessa Kultaa ja myrkkyä.

Runossa Monologi runoilija kuvaa elämän katoavaisuutta.

Me lapset Pohjolan kuin vaivaiset kasvit

Vain hetken kukimme, pian kuihdumme...

--- On elämämme ankeaa. Niin lyhyt.

Muinaisessa Babyloniassa muuan valituslaulu kertoo  syvästä ahdistuksesta kuningas Nebukadnessar I:n (1137-1114 eKr.) aikoihin.

Kuinka kauan kohdallani,

kuinka kauan maassani, 

kuinka kauan kansani keskuudessa, 

kuinka kauan, oi herra, Babyonissa,

on oleva huokausta ja anomista,

itkua ja murhetta? 

(Antti Laato. Vanhan testamentin selitysraamattu III. Runokirjat. s 335)

Psalmissamme elämän katoavaisuus ja muut huolet, ahdistukset  ja vastoinkäymiset nähdään Jumalan kasvojen edessä.  Sydämen syvä hätä ja mieltä painavat taakat tuodaan Herramme luo. Niiden näkökulma on Jumala -keskeinen.  Muistaako Jumala minut, vai onko hän minut unohtanut? Katsooko hän minua ystävällisesti vai onko hän kääntänyt selkänsä minulle.  Loistaako Jumalan valo elämääni, vai onko ympärilläni vain synkeyttä.  Tämä itkun aihe puetaan  ikivanhaan itämaiseen valituslaulun tyyliin.

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?

Kirkkoisä Origenes mainitsee psalmimme Johanneksen evankeliumin selityksessään. Hän tuo esille, että Jumala valaisee kristityn mielen valollaan.  Kirkkoisälle tämä ei ole yksilökeskeistä yhden ihmisen omaa muutosta, vaan yhteisöllistä,  professori Laaton sanoja lainatakseni: "Kiusausten hetkellä ei tarvitse jäädä yksin. Saa tulla muiden kristittyjen seuraan ja yhdessä heidän kanssaan tutkia Jumalan sanaa. Jumalan sana todistaa Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta. Jumala ei hylkää." 

Tämä ajatus Jumalan uskollisuudesta, hänen armostaan ja kestävästä rakkaudestaan tulee esille psalmimme lopussa.

Minä luotan sinun armoosi,
  saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
hän pitää minusta huolen.

Jumalan käsivarsilla saamme levätä. Hänen kättensä turvissa  emme pelkää.  Emme ole yksin. Yhdessä koko  kristikunnan kanssa kuljemme voittoa kohti. Taivaan riemu on yhteinen ilo meidän yhteisessä Herrassamme. Koko maailman ristillä sovittaneen Vapahtajamme täytetty työ on meidän pelastuksemme takuu.

 

Tässä sunnuntain psalmiteksti kokonaisuudessaan:

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
  Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
  Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani!
  Sytytä silmiini valo,
  älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
  Minä luotan sinun armoosi,
  saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
hän pitää minusta huolen.

Ps. 13:2–6

102 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Saamme, me muut paljon tietoa näistä keskusteluista Matias. Siitä ei pidä masentua, että Ari ei ota vastaan mitään, vaan jankuttaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Se on hänen käsityksensä keskustelusta ja sitä emme voi muuttaa. Moni on vuosien aikana yrittänyt, mutta jokainen on lopulta väsynyt. Sillä mikään ei mene hänelle jakeluun. Ari kuitenkin pitää keskustelua yllä ja me lukijat opimme sinulta paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit