Oliko Juudas Iskariot kuulemassa Jeesuksen merkitykselliset sanat: ”Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut.”(Lu22:29) Voisiko tuo luopio olla Jeesuksen kanssa vallankäyttäjänä kerran taivaassa?

Viittasiko Kristus myös pettäjäänsä, kun hän suitsutti viimeisenä iltana seuraajilleen kiitosta: "Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.”(Lu22:8)

Monet ajattelevat, että Jeesuksen kaikki kaksitoista olivat Mestarin mukana loppuun asti sinä iltana, jolloin hän velvoitti kaikkia seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni”.(jae19) Ja aloitti sen meidän päiviimme jatkuneen perinteen, josta Paavali kirjoitti: ”Te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee”(1.Ko11:26). Jeesuksen murhan avustaja olisi ollut kristillisen perinteen alkuun polkaisijoita?

Kun Raamattua tutkitaan tarkasti, voidaan havaita, ettei Juudas Iskariot ollut jerusalemilaisessa ylähuoneessa enää siinä vaiheessa, kun oli siirrytty meitä kristittyjä velvoittavaan vaiheeseen.

Jeesuksen kuolinpäivä alkoi pesah-aterialla nisankuuun 14. päivänä. Auringon laskun jälkeen käynnistyi se vuorokausi, jolloin kaikkien juutalaisten tuli tehdä voitavansa Egyptin orjuudesta poistumisen muistoksi(2.Mo12:17-20). Jeesus ja hänen läheisensä tietenkin noudattivat Mooseksen lakia tarkasti, olihan lakiliitto vielä voimissaan.

Jeesuksen viimeiseen ateriaan liittyy myös erinomainen raamatullinen symboliikka: Juuri ennen uhratuksi tulemistaan ”Jumalan Karitsa” aterioi vastikään uhratun pääsiäislampaan. Ja miten punaviini symboloikaan elävästi Kristuksen verta sekä happamaton leipä Kristuksen täydellistä uhria. Ja juuri noiden tapahtumien kautta me nykyään elävät voimme myös jatkaa olemassaoloamme jopa ikuisesti.

Kaikki evankeliumikertomukset noteeraavat Jeesuksen viimeisen illan. Henkilökohtaisesti tilaisuudessa läsnä olleen Johanneksen kirjaama evankeliumi on kuitenkin ainoa, joka kertoo Juudas Iskariotin poistuneen paikalta ennen kuin pesah-aterian jälkivaiheeseen oli edetty: ”Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle…Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.”(Joh13:26,30)

Johanneksen evankeliumi ei kuitenkaan kerro mitään illan tapahtumista juutalaisen pääsiäisateriavaiheen jälkeen. Herää siis kysymys: Missä vaiheessa synkkäilmeinen petturi poistui tummaan yöhön?

Leipäpalan syöminen on se yksityiskohta, jonka perusteella tapahtumat voidaan synkronoida ajallisesti toisiinsa. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit ovat kirjanneet muistiin Jeesuksen repliikin "Yksi teistä kahdestatoista, mies, joka syö samasta vadista kuin minä.”(Mark14:10;Mat26:23) Molemmat kertomukset jatkavat tämän jälkeen illan huipennukseen ja Jeesuksen jatkolupauksiin apostoleilleen. Juudas Iskariot oli siis tuossa vaiheessa jo kontaktoimassa Jeesuksen pidättäjiä, voidaan ainoastaan Johanneksen evankeliumin perusteella päätellä. Hän kun lähti ”syötyään leivänpalan”, kuten Johanneksen evankeliumi sanoo.

Luukkaan kertomuksessa on sellainen poikkeavuus, että kysymys ”kuka heistä se saattaisi olla” eli kavaltajapohdiskelu esitetään vasta sen jälkeen kun Jeesus antoi punaviinille ja leivälle uuden erityismerkityksen.(Lu22:21-23) Matteuksen ja Markuksen kertomukset sijoittavat tämän saman keskustelutilanteen ennen pääsiäisaterian ”jatko-osaa”.(Mat26:22,Mark14:19) Miten ongelma voidaan ratkaista? Joku voi nähdä tilanteessa oivallisen ristiriidan: ”Haa , Raamattu puhuu ristiin”. Minä en näe mitään ristiriitaa.

On mitä ilmeisintä, että Luukas ei kirjoita viimeisen illan tapahtumia Matteuksen ja Markuksen tapaan aikajärjestyksessä. Tämä ilmenee tuon ateriointitilanteen ohella myös jatkokertomuksesta.

Pietarin mahtipontisen kohtalokkaat sanat ”vaikka muut, niin en minä” esitetään Luukkaan kuvauksessa  22. luvun jakeissa 31-34. Öljymäelle lähdetään kuitenkin vasta jakeessa 39. Matteus ja Markus puolestaan kertovat, että ruokailu oli jo takanapäin ja oli saavuttu Öljymäelle, jossa paikassa Jeesus ennusti Pietarin tulevan haksahduksen.(Mat26:30-;Mark14:2-)

Miksi tällainen pieni yksityiskohta kannattaa Raamatusta poimia esille ja siitä keskustella? Minun mielestäni siksi, että se opettaa Raamattua lukevalle vähintään kaksi asiaa.

1) Kannattaa lukea kaikki evankeliumikertomukset, jotta saa riittävän kokonaiskuvan Raamatun tapahtumista.

2) Ei tarvitse nähdä ristiriitoja sellaisessa, missä niitä ei selvästikään ole.

Myös Raamatun erääseen myöhempään kehotukseen Iskariotin pois lähtö antaa ymmärrystä. Jeesuksen uhrikuoleman muistoaterialle saapuvan on tutkisteltava itseään: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan(1.Ko11:27). Juudas Iskariotin ei tarvinnut olla tuollaisesta ongelmasta lainkaan huolissaan. Hän oli jo aiemmin varmistanut asemansa. Ei suinkaan Jeesuksen hallitsijatoverina taivaassa vaan olemassaolonsa hukanneena ”kadotuksen lapsena”(Joh17:12KR38)