Antinomismi
Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon.
Miten suhtaudumme tähän harhaoppiin, antinomismiin?
Mikä merkitys Jumalan lailla on meille?
Miten Jumalan lain kieltäminen näkyy (tai ei näy) kirkossamme?
Onko kristillinen kirkko tuomari vai lääkäri; olisiko parempi vaieta ja olla puhumatta siitä mitä Jumalan laki vaatii ja sen sijaan puhua pelkästään siitä mitä Jumala antaa?
Kaikki julkaistut blogini:
124 kommenttia
Martti Pentti, Jeesus on antanut meille käskyn rakastaa.
Jeesus sanoo:
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh. 15:12-17)
Kiitos jälleen, Juha Heinilä, lainaamastasi Johanneksen evankeliumin kohdasta! Se liittyy juuri siihen, mitä haluan tuoda esiin. Jeesuksen käsky ei ole palvelijan toteltavaksi tarkoitettu määräys vaan kutsu ystävysten väliseen vuorovaikutukseen.
Martti Pentti, kiitos myös sinulle. Lainaamasi 1. Korinttolaiskirjeen 13 luvun jatko kertoo rakkaudesta paljon.
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
”Minkälaista on meidän rakkautemme, jos se ei vaadi meiltä uhrauksia tai vaivannäköä?” Mitä uhraukset ja vaivannäkö merkitsevät ilman rakkautta? Siihen löytyy vastaus kirjeestä Korinttilaisille: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” Rakkaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta onko se koskaan vastenmielistä pakkoa?
Ilmoita asiaton kommentti