Saksalaisten sotilaiden hautausmaa Lapissa 50 vuotta
Saksalainen sotilashautausmaa Lapissa muistuttaa ankarasta lähihistoriasta. Olen kiitollinen nykyisestä rauhanajasta ja hyvistä suhteista eri maiden kanssa.
Mielessäni elävät parin viikon takaisen ampumaleirin kokemukset Rovajärvellä. Pidin harjoituksen sotilaspastori Juhana Saaren kanssa useita kenttäehtoollisia, yhden niistä Ketolan lentokentällä. Kenttä on saksalaisten rakentama turvaamaan mm. huollon yhteyksiä. Lappiin oli sijoitettu yli 200 000 miehen vahvuinen 20. Vuoristoarmeija Kuusamosta Petsamoon, tavoitteena Muurmanskin satamasta hoidettujen huoltoyhteyksien katkaiseminen.
Suuren hiekkakentän keskellä on päällystetty kiitotie. Kentän laidoilla harjumaastossa on rakennusten kivijalkoja ja maahan kaivettujen suojien painanteita. Kivijalkaa vasten on nostettu iso kappale sulanutta alumiinia. Täällä oli paitsi saksalaisia sotilaita, myös venäläisiä sotavankeja – arvatenkin kovissa oloissa.
Armeijan komentaja kenraalieversti Eduard Dietel (kuoli lento-onnettomuudessa 23.6.1944) oli valmistellut vetäytymisessä noudatettavaa poltetun maan taktiikkaa. Käskyn antoi hänen seuraajansa Lothar Rendulick alkaen omista rakennelmista ja päätyen lopulta siviiliasutuksen tuhoamiseen. Kirkot ja sairaalat oli määrä säästää, mutta niistäkin osa tuhottiin. Onneksi säästyi esimerkiksi Sodankylän pieni puukirkko vuodelta 1689 – yksi minua eniten koskettaneista kirkoista.
_ _ _
Paluumatkalla etelään kävin katsomassa saksalaisten sotilaiden hautausmaata Rovaniemellä. Mustikkapohjaisen mäntyä kasvava niemen kärjessä, kimmeltävän järven rannalla on korkea risti ja muistokivi. Kiveen on kaiverrettu teksti: ”Muistamme kaikkia niitä sotilashautoja, jotka ovat rakkautemme ulottumattomissa ja suljemme ne Jumalan rauhaan.”
Punagraniittinen mausoleumi on vaikuttava. Pronssinen Pieta-veistos on valoisassa eteisessä. Äiti pitää sylissä kuollutta poikaansa, joka levittää kätensä ristiinnaulitun tavoin. Hämärän salin lattiassa on kiveen kaiverrettuna useita rivejä nimiä. Joidenkin päälle on tuotu kukkia. Kyseessä on kristitty hautausmaa. Se vihittiin käyttöön 31.8.1963.
Saksalaisia kaatui Suomen rintamilla noin 15 000, osa heistä Lento-osasto Kuhlmeyssä ja Rynnäkkötykkiosastossa suomalaisten rinnalla Kannaksen torjuntataisteluissa, joilla hyökkääjä saatiin pysäytettyä. Poliisit ja vapaaehtoiset kokosivat yhdessä saksalaisten kanssa kenttähautoihin haudatut vainajat 1952-59. Heidät siunattiin haudan lepoon Helsingin Honkanummelle ja Rovaniemelle Norvajärven hautausmaalle (2683 vainajaa). Lisäksi saksalaisia on haudattuna Venäjän puolella Petsamossa ja vanhassa Sallassa (n. 8000).
_ _ _
Norvajärven hautausmaan 50-vuotisjuhlaa vietetään ensi viikonvaihteessa 7.-9.6. Vieraita tulee Saksasta, Itävallasta, Venäjältä ja Suomesta. Juhlassa puhuu mm. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. Messussa Rovaniemen kirkossa saarnaa Sallan srk-pastori Anja Hauer .
Itse osallistun samoihin aikoihin Latvian Liepajassa Jääkärijuhlaan ja siunaan Liepajan P.Kolminaisuuden kirkossa käyttöön uuden Jääkärilipun. Ensimmäinen jääkärilippu siunattiin samassa paikassa 95 vuotta sitten alkuvuodesta, ennen jääkärien pääjoukon Suomeen tuloa.
6 kommenttia
Hei Maija, voi hyvin olla, että saksalaisia sotavainajia on sirretty pieniltä hauta-alueilta suurempiin hautausmaihin. I Maailmansodassa Suomessa kaatuneita saksalaisia on haudattu 22 eri suomalaiseen hautausumaahan, mm. Lahden Radiomäelle. Vapaussodan perinneyhdistys laskee tälle usean kymmenen sotilaan haudalle kukat joka kevät, kuten myös vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkille. Mieleeni jäänyt saksalaisen sotilaan hauta on Utön saarella. Rantaan muistaakseni 1915 ajautunut, saksalaisen matruusin asuinen vainaja on haudattu nurmilaitumelle vaatimattoman metalliristin alle. Joku (Utön kotiseutuyhdistys?, Rannikkopuolustuskilta?) voisi ottaa asiakseen haudan kunnostamisen.
Imatralla on Immolan lentokentällä osasto Kuhlmeyn vainajien muistokivi nimineen.
Yritin löytää netistä lisätietoja noista Porin haudoista. Yllättävän vähän löytyi, nekin vain keskusteluista: ”Haudat sijaitsivat Hallituskadulta kirkkopihaan johtavan hiekkatien oikella puolella” Tuon itsekin muistan.
Jäin miettimään sodanjälkeisen ajan poliittista tilannetta. Monet sen ajan faktat ovat hyvällä arkistotyöllä löydettävissä, mutta nykypolvi tekee arvionsa usein netin kautta löydetyn aineiston varassa. Yllättävän tuoreitakaan asioita ei sieltä löydy. Tiedän, että on suunnattava tulevaisuuteen, mutta jos historiaa ei tunneta, manipulointi on mahdollista. Niin on ollut ennen ja näköjään tulee olemaankin.
Meidän taitaa olla aika vaikea ymmärtää niitä kulttuureja, joissa tieto siirtyi suullisen perimän kautta. Luulemme papereinemme ja digitallenteidemme kanssa olevamme täysin ylivertaisia. Kyse kuitenkin taitaa olla myös siitä, ketä mikäkin kiinnosti ja kiinnostaa. Tarpeellinen tieto on säilyvämpää kuin turha. ”Kun kansa saa vallan niin kuka sen saa?”
Olin kerran lapinreissullani jollakin saksalaisella ”muistopaikalla” ja minua vähän ahdisti se, ettei minkäänlaisia uskonnollisia tunnuksia näkynyt. Oli kuin kuolema ilman Jumalaa. Rendulic (ilman k:ta) oli varsin härski mies. Sanoi Mannerheimille taistelleensa ennenkin häntä vastaan (Karpaateilla v. 1915-17)
Kiitos havainnoista, Marja-Sisko, Maija ja Jorma. Rendulic istui sotarikoksista vankeudessa parikymmentä vuotta. Vapauduttuaan kirjoitti kirjoja.
Porin (nykyisin Keski-Porin) kirkkopuistossa oli vielä lapsuudessani saksalaisten (sankari??) hautausmaa lähellä sankarihauta-aluetta. Ymmärtääkseni nämä vainajat siirrettiin myös Rovaniemelle.
Mainittakoon, että Porissa on muistomerkki myös neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla. Kuolema ei katso kansallisuutta.
Ilmoita asiaton kommentti