Tämän pyhäpäivän evankeliumitekstissä (Matt. 20:1-16) Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan isännästä, joka palkkaa työmiehiä töihin viinitarhaansa ja sanoo, että Taivasten valtakuntaa voi verrata tähän. Isäntä palkkaa työmiehiä torilla niin kuin siihen aikaan oli tapana tehdä. Hän palkkaa työmiehiä päivän eri kellonaikoihin. Ensimmäinen ryhmä palkattiin aamuvarhaisella ja heidän kanssaan sovittiin palkaksi yksi denari. Toinen ryhmä palkattiin kolmannella tunnilla. Samoin isäntä palkkasi ryhmän kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan ja lopulta vielä yhdennellätoista tunnilla, jolloin työajaksi jäi enää yksi tunti.

Illalla koitti palkanmaksu. Viimeksi tullut ryhmä sai palkkansa ensin ja se oli sama kuin kaikilla muillakin ryhmillä. Kun aamuvarhaisella ensin tulleen ryhmän vuoro oli saada palkkansa, luulivat he saavansa enemmän, koska olivat koko päivän raataneet viinitarhassa. Mutta sen lisäksi että he saivat palkkansa vasta vain tunnin tehneen vuoron jälkeen, he saivat aivan saman palkan kuin se ryhmä. Tämä aiheutti närää ja meteliä.

Eikö tämä vaikuta meistäkin epäoikeudenmukaiselta? Miksi ihmeessä viinitarhan isäntä toimi näin? Jeesus vertaa tätä Taivasten valtakuntaan, joten hän sanoo, että Taivasten valtakunnassa asiat menevät näin. Tämä sotii meidän oikeustajuamme ja tasa-arvoajatteluamme vastaan. Eikö työstä pitäisi saada se palkka minkä on ansainnutkin? Jos teemme paljon työtä, on palkkammekin oltava suurempi kuin niiden, jotka tekevät vain murto-osan siitä mitä me.

Taivasten valtakunnassa vallitsevat Jumalan lait ja hänen rakkautensa ja hyvyytensä. Ja ne ovat kaikkia ihmisiä kohtaan samat. Se on armon valtakunta ei valtakunta, jossa armo ansaittaisiin. Sillä jos armo ansaittaisiin, ei se enää olisikaan armo. Paavali kirjoittaa: ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Room. 4:4-5.

Jumalan armon valtakunta on sellainen, että siellä eivät vallitse meidän maalliset meidän ajatuksemme ja käsityksemme tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Onneksi! Sillä, jos ne vallitsisivat, ei meillä kellään olisi mahdollisuutta pelastua. Ilman Jeesuksen ristin sovitustyötä ja jumalattoman vanhurskauttamista ei kellään ihmisellä olisi mahdollisuutta pelastua. Jeesus vastasikin opetuslapsille, kun he ihmettelivät kuinka kukaan voi ylipäätään pelastua, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.

Jumalan armon valtakunnassa me olemme kaikki samalla viivalla, yhtä syntisinä Jumalan armoa tarvitsevina. Tasa-arvoisesti yhtä syntisiä. Jeesus sanoi, että Jumala antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja että hän lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä parannukseen ja valtakuntaansa, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaisi pelastaa kaikki ihmiset Taivasten valtakuntaan luokseen. Jeesus on vuodattanut verensä ja antanut itsensä ristillä sovitusuhrina kaikkien kaikkina aikoina elävien ja eläneiden ihmisten syntien puolesta. Jumala on hyväksynyt tämän Poikansa Jeesuksen uhrin sovitusuhriksi kaikkien ihmisten synneistä ja siksi Jeesuksen veri riittää armahtamaan paatuneimmankin rikollisen ja murhaajan.

Evankeliumi loukkaa meidän lihallista mieltämme. Kun olemme omasta mielestämme eläneet nuhteetonta elämää lainkuuliaisina kansalaisina, niin oletamme että kyllä Jumalan täytyy hyväksyä meidät tämän nuhteettomuutemme tähden. Meitä loukkaa, kun sanotaan, että meidän nuhteettomuutemme ei autakaan meitä pyhän Jumalan edessä, vaan me olemme hänen silmissään aivan samassa asemassa ja samalla viivalla murhaajien, varkaiden ja muiden syntisten kanssa. Mutta Jumala ei katso henkilöön. Jumalalle me kaikki olemme synnin alla, kelvottomia, vailla ymmärrystä, laupeutta ja Jumalan kirkkautta.

Paavali kirjoittaa (Room. 3:20): ”Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on”. Haluaako moni ihminen tänä aikana oppia tuntemaan mitä synti on? Näyttää siltä, että ei halua. Ei enää edes kirkko. Puhutaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Viimeistään valistuksen aika aloitti tällaisen puheen ja silloin pahuus vasta suorastaan räjähtikin maailmassa. Näyttää siltä, että mitä enemmän uskoa ihmisen hyvyyteen ja kehityskykyyn hyväksi opetetaan, siihen uskotaan ja synti ja pahuus yritetään peittää, sitä hirveimmin pahuus nostaa päätään ja saa mitä kauhistuttavampia asioita ja muotoja maailmassa aikaan.

Jumala ottaa vastaan kaikki, jotka tunnustavat syntinsä ja haluavat tehdä parannuksen ja paeta Kristuksen ristinsovitusveren turviin. Näin Jumala on järjestänyt pelastuksen meille kaikille mahdolliseksi. Jos synti ja pahuus yritetään selitellä pois nuhteettomuudella tai kuittaamalla synti vain heikkoudeksi, osattomuudeksi ja sairaudeksi, ollaan väärällä tiellä. Niin ei kukaan voi päästä Jumalan armosta osalliseksi ja Kristuksen tuntemiseen. Ei kukaan.

Huutamalla avuksi Herran nimeä ja tunnustamalla syntini pääsen osalliseksi Jumalan armosta ja Jumala itse lahjoittaa minulle uskon Kristukseen. ”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Room. 3:21-24

Paavali kirjoittaa: ”Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei vaan uskon laki.” Room. 3:27. ”Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” 1. Kor. 1:29.

Näin ei siis todella kenelläkään ole ylpeilemisen aihetta Jumalan edessä. Kukaan ei voi vedota mihinkään itsessään olevaan, vaan kaikki koko pelastus on alusta loppuun Jumalan työtä. Sovittamalla syntimme ristillä Jeesus teki kaiken valmiiksi meidän pelastustamme varten. Pelastus tulee yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Jumala on tehnyt sen meille mahdolliseksi meistä riippumatta ilman mitään meidän osuuttamme. Pelastus tulee ulkopuoleltamme, se ei ole lähtöisin meistä. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä”. Ef. 2:8-9.

"1. Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa, kiitos tuokaa Herralle,   pelastuksen tuojalle.

2. Herrastanne kerskatkaa, autuudesta iloitkaa, kehottakaa kaikkia ahkeroimaan uskossa.

3. Ilmoittakaa kaikille vaivatuille sieluille: Armon saa se armosta, ken vain etsii Jeesusta.

4. Kaikille myös sanokaa, että elämän se saa, Jeesuksen ken veressä turvaa etsii köyhänä.

5. Kiitos olkoon Jumalan, Poikansa hän ainoan maailmalle armostaan antoi ristinkuolemaan.

6. Kiitos olkoon Jeesuksen vaivoistansa iäinen, hän on meidät ostanut, kuolemasta nostanut.

7. Pyhälle myös Hengelle kiitoksen me annamme, kun hän meitä virvoittaa, loppuun asti vahvistaa.

8. Pyhän Kolminaisuuden kiitos soikoon iäinen! Herran suurta kunniaa, lunastetut, laulakaa. "Virsi 334