Somessa on viime viikot keskusteltu alunperin Me Naiset -lehdessä olleesta haastattelusta. Amadeus Oilinki -niminen 22-vuotias nuori mies kertoo olleensa homoseksuaali ja että nyttemmin hän on hetero ja naimisissa. Muutos tapahtui ihmeenomaisesti ja Jeesuksen avulla.
Amadeuksen tapausta on ruodittu kiinnostavasti Eheytys-fi-sivustolla:
Miksi eheytystarinat muuttuvat matkalla
Myös Radio Dei haastatteli Amadeus Oilinkia. Haastattelun verkkoversio löytyy täältä:
Ollinki kohuhaastattelun jälkeen
Haastattelusta ja sen herättämästä keskustelusta on kirjoittanut mm. Ilta-Sanomat:
Alkuperäinen (6.9.) Me Naisten ”kohuhaastattelu” on täällä:
Amadeuksen oma blogi on luettavissa täällä:
P.S. Jos aiheesta halutaan käydä tämän blogin alla keskustelua, on syytä muistaa asiallisuus.
Että on pakko valita puolensa.
Niinpä juuri. Ja sitten kun on valinnut puolensa niin kumpikin puoli määritellään erilaisilla adjektiiveilla. Perinteisellä kannalla olevat määritellään vanhoillisiksi, kovasydämisiksi, suvaitsemattomiksi. Uuden lain puolella olevat määritellään avarakatseisiksi, suvaitsevaisiksi ja sivistyneiksi.
Mielestäni kummatkaan määrittelyt eivät osu oikeaan.
Kaikusalo: ”Perinteisellä kannalla olevat määritellään vanhoillisiksi, kovasydämisiksi, suvaitsemattomiksi.”
Juuri niin helposti käy, jos muistaa ja tietää, mitä lähimenneisyydessä on tapahtunut. Aikakirjat kertovat, että ”perinteisellä kannalla olevat” erehtymättömiksi kristityiksi julistautuneet ovat kaikkein kiivaimmin vastustaneet jokaista tasa-arvon ja ihmisoikeuksien laajennusta länsimaissa: yleistä kansanopetusta (meillä Suomessa kansakoulua), naisten äänioikeutta, (evankelikaalien mallimaassa Yhdysvalloissa mustien kansalaisoikeuksia ja syrjinnän kieltämistä), ja nyt viimeksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa. Eikö se riitä pohjustamaan mielikuvaa, että tämä ryhmä todella on vanhoillista, kovasydämistä ja suvaitsematonta?
En oikein jaksaisi noita historiakatsauksia, joissa viitataan erirotuisten kansalaisoikeuksiin ja naisten äänioikeuteen, ja niputetaan kaikki avioliittolain muutosta vastustavat samaan nippuun näiden ”vanhoillisten” kanssa. Yleistäminen, ja vastuuseen saattaminen joidenkin mielipiteistä joskus jossakin asiassa on myös eräs argumentaatiovirhe. Jota paljon käytetään, tehokeinona kai…
Mutta henk.koht. vastustan heteroiden ja heteroparien oikeuksia ja vapauksia, mitä tulee parisuhteisiin, seksuaalisuuteen ja avioliittoon. Avioliittoon pitäisi saattaa takaisin kuri, järjestys, vastuu ja velvollisuudentunto niiden kohdalla, joiden rakkaussuhteista voi ja todennäköisesti syntyy lapsia.
Tätä varten on avioliitto, mielestäni. Keskustelu ei oikein suju senkin vuoksi, jos pitää itsestäänselvyytenä, että kaikki näkevät avioliiton jonain hienona ja tavoittelemisenarvoisena huomion ja arvostuksen osoituksena rakastavaisille, koska ”rakkaus on niin hieno juttu.”
Pannaan tämä vielä kerran vaikka on jo useampaan kertaan jaettu. Siinä mainitut uudistukset olisivat paikallaan enemmän kuin nyt tehdyt muutokset avioliittolakiin:
http://sarastuslehti.com/2014/11/21/kuka-tappoi-avioliiton/
Tässä vaiheessa keskustelua olisi mielestäni luvallista olettaa, että olisi vähintään huomattu, että kaikki eivät näe avioliittoa ”oikeutena”, jota on syytä kadehtia, ja joka kaikkien pitäisi päästä kokemaan.
Ajatteletko sinä Matti Kinnunen, että ne jotka puhuvat avioliiton velvoittavasta tarkoituksesta ja merkityksestä, eivät ole rehellisiä?
Eivätkä myöskään ne homoseksuaalit, jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa siksi, että heidän mielestään avioliitto on ennen kaikkea lasten oikeus, lasten turva ja tapa varmistaa se, että lapsi saa kasvaa omien vanhempiensa hoidossa ja tuntee heidät syntymästään asti?
http://www.nomblog.com/32280/
Avioliiton on tarkoitus rajoittaa aikuisten (heteroparien) oikeuksia, ei jaella huomiota rakastuneille. Toivoisin, että tämä näkökulma edes tiedostettaisiin, vaikka ei nähtäisi asiaa samoin, ei hyväksyttäisi tai ymmärrettäisi sitä. Mutta että edes huomioitaisiin.
Jos se huomioidaan, hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu mielestäni tuoda tämä vastapuolen huomioitu näkökulma esiin keskustelussa, yhtenä näkökulmana, vaikka olisi eri mieltä. Eikä toistella vain sitä, että on kyse ”oikeuksista”.
Mitä tulee rakkaussuhteisiin, parisuhteisiin, seksuaalisuuteen ym. aikuisilla, sekä homoilla että heteroilla on niissä aivan riittävästi, liikaakin, oikeuksia. Sikäli kun avioliitosta puhutaan, ja siitä täytyy puhua, on puhuttava pelkästään lasten kannalta.
Sari Weckroth, historian ymmärtämättömyydellä voi olla pelottavat jäljet, joten kannattaa ponnistella vaikkei oikein jaksaisikaan. Onneksi myös tässä asiassa aika tekee tehtävänsä ja muutaman vuosikymmenen kuluttua ihmetellään nykyisen fundamentalistifalangin tempauksia yhtä paljon kuin kaikkia menneiden vuosikymmenten vanhoillisten päähänpinttymiä.
En ole vielä lukenut itse artikkelia, mutta uutisen perusteella raikas kannanotto piispa Luomalta.
Käytännössähän mielipiteet eivät edes jakaannu kahteen, vaan mielipiteiden ja näkökulmien kirjo on moninaisempi.
Jos lähdetään oletuksesta että on olemassa samaa sukupuolta olevia pareja, jotka haluavat kirkollista vihkimistä, niin sitten on jonkin verran laajempi joukko niitä, jotka haluavat tukea tätä todellista tai oletettua pyrkimystä. Viimemainitusta joukosta osa kokee ratkaisun perustelluksi myös Raamatun perusteella ja osa taas katsoa ettei ratkaisussa tarvitse tukeutua Raamattuun.
Muutosta vastustavien keskuudessakin on vähintään kolmenlaista ajattelua. Osa ajattelee, että seurakunnan tulisi soveltaa kirkkokuria ja sulkea keskuudestaan parannusta tekemättömät homoseksuaalit. Toiset taas korostavat, ettei seurakunnan asiana ole tässä ajassa erotella jäseniänsä mahdollisten syntien perusteella. Viimemainitut voivat sitten ajatella, ettei samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde taikka avioliitto ole asiana sellainen, että sitä voitaisiin kirkossa siunata taikka vihkiä.
Käytännössä kirjo on vielä moninaisempi. Keskustelukulttuuria häiritsee myös se, ettei tiedosteta taikka hyväksytä ihmisten lähestyvän asiaa erilaisesta maailmankuvasta tai ihmiskäsityksestä. Tällöin ulkoisesti asiallisessakin keskustelussa puhutaan helposti toinen toisten ohitse.
Totuus vaatii aina valitsemaan puolensa. Jeesus on totuus. Jo syntymänsä yhteydessä Hän jakoi porukan. Paimenet ja tietäjät iloitsivat ja Herodes suunnitteli tappamista.
Tuota… Lienee aika selvää, että ihmiskunta jakautuu ”Jeesuksen puolella oleviin” ja ”Häntä vastustaviin”, mutta miksi Hänen puolellaan olevien vielä pitää jakautua milloin minkäkin Raamatun sanan mukaan? Onko Kristus jaettu, kyseli jo Paavalikin.
Sekulaarietiikasta poimitut periaatteet eivät voi kumota raamatun auktoriteettia kirkossa. Eri asia on sitten se, että varsin erilaisiakin kantoja tässä arassa asiassa voi kylläkin perustella raamatullakin. Liberalien on vaikea päästä keskusteluyhteyteen konservatiivien kanssa siksi, että he eivät useinkaan vaivaudu esittämään raamatusta ja kristillisestä opista nousevia perusteita mielipiteilleen. Uskoisin niitäkin voivan löytyä. Näin siitä huolimatta, että en pidä oikeana avioliittokäsitteen laajentamista sillä tavoin kuin nyt hyväksytty lakimuutos maalliseen lainsäädäntöön nähden on tekemässä.
Ei puolen valitsemista vaadittu muilta kuin kansanedustajilta.
Hyvä huomio, Juha! Juuri näin.
Voisikohan tätä kirkon solmua yrittää avata seuraavilla eväillä. ainakin jos haluamme pysyä yhtenä kirkkona. Itselleni kirkkomme vahvuus on siinä, että kiistoista huolimatta lopulta pysymme yhdessä.
Kun kuuntelen eri ääniä kirkossamme, olisi minusta synteesi jotenkin tämän näköinen:
Pyrimme säilyttämään ja rakentamaan tätä yhteyttä kirkossamme.
Kirkkomme on moniarvoinen, samalla suvaitseva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olemme valmiit toimimaan samassa kirkossa sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ovat meille keskeisen tärkeistä ja luovuttamista arvoista kanssamme eri mieltä. Tunnustamme toisemme kristityiksi ja täysivaltaisiksi kirkon jäseniksi.
Vanhauskoisille sallitaan heidän uskonkäsityksensä mukaiset erillismessut, jolloin heidän ei tarvitse lähteä kirkosta, jossa ei ole enää heille paikkaa. Klo 10 messu säilyy nykyisen järjestelmän mukaisena.
Seksuaalivähemmistöille sallitaan kaikki kirkon virat myös kun he elävät avoimesti parisuhteessa, ja heille avataan kirkollinen vihkimys.
Kirkko tukee myös niitä tahoja, jotka uskonnäkemyksensä vuoksi eivät halua ottaa palvelukseensa parisuhteessa seksuaalivähemmistöjä, mutta jotka ovat muuten sitoutuneet kirkon oppiin.
Sitoudumme edistämään vastuullisia toimintatapoja kirkossamme:
– Edistämme avointa keskustelukulttuuria ja sananvapautta
– Olemme rohkeasti oman asian puolesta, emme ketään vastaan.
– Tarjoamme havaittuihin ongelmiin ratkaisuvaihtoehtoja.
– Toimimme yhdessä muiden kanssa yhteisen asian eteen.
– Toimimme asiapohjalta, emme pelkään tunteen varassa.
Lähdemme keskustelemaan ihmisoikeuskysymyksistä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen pohjalta ja pyrimme sen periaatteita noudattaen etsimään ratkaisuja, joka antavat ihmisoikeudet kaikille osapuolille.
Ensimmäisenä askeleena käymme kahvilla omassa seurakunnassamme jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka saattaa olla kanssani eri mieltä, mutta joka luullaksemme haluaa säilyttää kirkon yhtenäisyyden.
Mika Laiho ansaitsee vilpittömät kiitokset ohjelmastaan kirkollisen yhteyden säilyttämiseksi ja rakentamiseksi. Ohjelmassa tuntuu selvästi hyvä tahto ja sen lisäksi siinä esitetään harvinaisen konkreettisia toimia. Olisin valmis koska tahansa käymään keskusteluja Mikan esittämistä näkökohdista. En tiedä, miten käytännössä muutamat kohdat voisi järjestää niin ettei syrjintää tapahtuisi, mutta jo keskustelu näistä asioista tekisi hyvää ja edistäisi luottamusta. Siinähän sitten selviäisi, mikä on mahdollista. Toivottomuus ja skeptisyys eivät ainakaan auta. Ahtisaariko se sanoi, että rauhanneuvotteluissa keskeistä on riittävä konkretia. Tässä sitä olisi. Ja kuten David Ben Gurion sanoi: olemme realisteja, siksi uskomme ihmeisiin.
Mika Laiho
Mallisi ei toimi. Kirkossamma salitaa nykyäänin ns. vanhauskoisille sallitaan nykyäänkin heidän uskonkäsityksensä mukaiset erillismessut. Pääosa heistä on pysynyt kirkossa, mutta osa on lähtenyt lähetyshiipakunnan mukana omille teilleen. Kyse ei ole siitä mitä henkilöt itse tekevät, vaan siitä, mitä kirkko heidän uskonkäsityksensä mukaan voi tehdä.
Nykyään morsiusmessut ovat harviniaisia,. Samaa sukupuolta olevien välinen vihkimien ei siis jurikaan näkyisi seurakunnan jumalanpalvelusyhteisöjen käytännön arjessa. Ratkaiseva kysymys on kuitenkin siinä, voiko kirkko tehdä jotain selaista, jota Kirkko ei jäsentensä henkilökohtaisen uskonkäsityksen vuoksi voi tehdä. ( Huomaa ero ”kirkon” ja ”Kirkon” välillä).
Kun kirkkomme teki päätöksen papisviran avaamisesta myös naisille, valtaosalle niistä, jotka tuolloin vastustivat päätöstä asiaa oli sellainen jonka kanssa kokivat voivansa jatkossakin elää. Kokoontuminen erillismessuun on vain käytännön ratkaisu ”oikean järjestyksen” ylläpitämiseksi. Joukossa oli kuitenkin myös niitä, joiden katsannossa kirkko poikkesi jatkumostaan siinä määrin, ettei ollut enää kirkko.
Aviolittokysymyksessä tilanne on huomattavasti jyrkempi. Jos kirkko päättäisi jatkossa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia, monille kirkon nykyisille jäsenille kirkko lakkaisi olemasta kirkko. Näin siitä huolimatta vaikkei yhtään paria koskaan käytännössä vihittäisi.
Anteeksi huolimaton oikoluku ….
Kyllä, Mika Laihon ehdotus on rakentava ja erinomaisen hyvä suositus keskustelun pohjaksi kirkollisille päättäjille. Olkaa hyvät ja ottakaa koppi!
mika laihoa ”Vanhauskoisille sallitaan heidän uskonkäsityksensä mukaiset erillismessut, jolloin heidän ei tarvitse lähteä kirkosta, jossa ei ole enää heille paikkaa. Klo 10 messu säilyy nykyisen järjestelmän mukaisena.”
Vai siinä ois lääke sulla tarjottavana, vanhauskovaisille tarjotaan erillismessut,
tässäpä varsinainen valtakunnansovittelija, taidat olla oikein kakkosmäkinen.
Tuollaisella lähestymistavalla tähän ongelmaan ei tule olemaan minkäänlaista onnistumismahdollisuutta.
Kyllä iloisin mielin tulemme sadat tuhannet ihmiset eroamaan suomen porttokirkosta jos näin lähdettäs asiaa ratkaisemaan.
feministit ja homot ovat ovat tehneet vallankumouksen suomen kirkossa,
oikeat uskovaiset on ahdistettu jo yhteen kulmaan,
onneksi se kulma on suuri ja tulee olemaan suuri
ja siellä on meillä onneksi suuri puolustaj!!
.
Tämä keskustelu näyttää myös liikkeiden eroja. Minulle Tulkaa kaikki –liike näyttäytyy edunvalvontajärjestön tyyppisenä toimijana, jolla on oma vaatimuslista asioista, joita he haluavat läpi. Toisaalta näen tästä hiukan hämmentyneet herätysliikkeet, jotka ovat tottuneet lähestymään asioita hengellisesti ja uskosta käsin, mutta jotka eivät ole koskaan nähneet ydintehtäväkseen yhteiskunnallista vaikuttamista. On siis jo yksi haaste saattaa nämä kaksi lähestymistapaa ymmärtämään toisiaan.
Kun Vesa nyt otti tuon nobelistimme puheeksi, niin sanoisin, että kirkon tilanne on niin sekaisin, että mahdollisia rauhanneuvotteluja vetämään tarvittaisiin joku aivan ulkopuolinen taho. Nyt kun sopassa mukana olevat toimijat yrittävät viedä asioita eteenpäin, sekoittuvat siinä omat intressit aivan liikaa yhteisen edun ajamiseen, jolloin joudumme vain syvemmälle suohon.
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. (Room 13:10) Mitä on rakkaus ,entä mistä sinä olet valmis luopumaan antaaksesi rakkautta lähimmäiselle. Jeesus antoi elämänsä Jumalan rakkauden tähden , meidän edestämme, syntiemme tähden. Myös laki on rakkautta ,antaa rajoja. Siis millainen rakkaus on oikeaa rakkautta homoja kohtaan eikö se , että kerromme totuuden… rakkaudessa. Tosi on se, että Jumalan sanan vastustaminen paaduttaa ihmistä ja koko kansaa. hebr 10:2626 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä. ..luottamus häviää elämästä jollemme tunnusta vastuutamme.
Eila Raatikainen:
”Siis millainen rakkaus on oikeaa rakkautta homoja kohtaan eikö se , että kerromme totuuden… rakkaudessa.”
Eila, ei näin. Vaan rakkautta ilman mitään ehtoja. Koska tässäkään kysymyksessä ”totuus” ei ole yhdenkään ihmisen hallussa. Vain Jumala tietää mikä on totuus.
Niin Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”
Salme Kaikusalo:
”Niin Jeesus sanoi: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi””
Niinpä juuri, Salme. Nimenomaan yksilöllisesti sisäisesti tuntemaan sekä vapauttamaan lain ja orjuuden ikeestä, ei saarnaamaan lakia.
Jussi Tynkkynen,
kuuluu sivistykseen seurata aikaansa ja sen ilmiöitä, kuten esim. kirkosta erolukuja tämmöisenä aikana.
Sivistymätöntä on asettaa omia luulottelujaan toisen ajatuksiksi.
Hupsista, tämän päivän kirkosta eroluvuksi ennustetaan eroa.kirkosta.fi sivuilla 465 henkilöä. Tähän mennessä tänään on eronnut 122.
En tiedä, mitä kiksejä eroluvuista Salme saat, kun niitä kiitettävästi kommenteissasi jaat. Jaatko ilosta vai vahingonilosta – hupsista?
Toisen suuhun omia ajatuksiaan laittavien joukko näyttää kasvavan taas yhdellä Tarja Heiskasen kommentin myötä.
Luvun esille ottaminen osoittaa sen, että joka kerta kun ko. aihe on äänestyksessä tai arkkipiispa lausuu ilonsa äänestystuloksen jälkeen, kasvaa kirkosta eronneiden määrä. Syy ja seuraus, ajanilmiöiden huomioiminen.
Salme Kaikusalo:
”Toisen suuhun omia ajatuksiaan laittavien joukko näyttää kasvavan taas yhdellä Tarja Heiskasen kommentin myötä.”
Salme, minut voit liittää Tarja Heiskasen lisäksi samaan joukkoon. Olen myös ihmetellyt minkä vuoksi pidät näin tarkkaa kirjanpitoa kirkon jäsenistä. – hupsista?
Voihan se olla niinkin, että arkkipiispan tai ministerin naama tai äänestystä koskeva uutinen muistuttaa ihmisiä tekemättä jääneestä asiasta. Mutta kuka muistuttaisi minua, että tilaisin hammaslääkäriajan?
Jussi Tynkkynen,
kuuluu sivistykseen seurata aikaansa ja sen ilmiöitä, kuten esim. kirkosta erolukuja tämmöisenä aikana.
Sivistymätöntä on asettaa omia luulottelujaan toisen ajatuksiksi.
(Kommentti meni ensin väärään lootaan.)
En ymmärrä, minkä oman ajatuksen olen kommentillani laittanut suuhusi ihmetellessäni innokkuuttasi erolukujen tiedottamisessa.
Tämä keskusteluketju koskee Tapio Luoman toivetta tilaa tulla tunnustetuksi kristittynä avioliittokeskustelussa, ei ko. aiheen äänestystä sinällään tai arkkipiispan kommentteja. Vai oliko erolukujen viesti nyt siinä, että äläpäs sinä Luomakaan kommentoi tätä asiaa, tai eroluvut kasvavat?
Mutta oikeastaan pitää sanoa kiitos. Pitää Luoman haastattelu lukeakin nyt tarkemmin. Olisin ilman tätä vain silmäillyt sitä perehtymättä siihen tarkemmin.
Raamatussa on selkeä näkemys luomisjärjestyksestä miehen ja naisen liittona ja jonka Jeesus itse vahvisti vierailemalla Kaanaan häissä.
”Vallitsevan homo- ja lesbotutkimuksen teoreettis-ideologiset lähtökohdat nousevat ensisijaisesti jälkimarxilaisen konstruktivistisesta ja postmodernista kulttuurimarxismista.” Tässä yhteydessä TT Juha Ahvio siteeraa Terhi Saarisen pro-gradu työtä, joka on vapaasti luettavissa netissä