Kirkko Suomessa -Facebooksivu julkaisi vähän aikaa sitten alla olevan kuvan Raamattusitaatilla. Hämmennyin omaa reaktiotani. Minua alkoi ärsyttää.
Tekstihän on mitä viisain: Älkää huolehtiko huomispäivästä, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Silti joku minussa inttää vastaan: Mitä sitten, jos kukaan ei ennakoisi tulevaa, ei huolehtisi huomisesta, ei murehtisi mistään? Maailma olisi pelkkää kaaosta! Huolettomat ovat huolettomia huolehtivaisten kustannuksella, repivät tähän hetkeen keskittymisensä huolehtijoiden selkänahasta. Helppohan se on elää hetkessä, kun joku muu huolehtii, ennakoi ja murehtii, saa asiat pyörimään, rullaamaan ja toimimaan.
Toisaalta: tämä reaktio voi olla myös stressaantuneen ihmisen puhdaspiirteinen defenssi. Entä jos syvällä sisimmässäni tajuan, että elämää voi elää kestävästi vain tuota ohjetta noudattaen, mutta kiistän tosiasian, koska en itse osaa? Lisäksi yliarvioin räikeästi ihmisen mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan.
Olen ylpeä suomalaisista maailmanluokan rauhanvälittäjistä: Haavisto, Ahtisaari, Rehn! Pitäisikö listaan lisätä myös Holkeri, Pentikäinen? Tuossa työssä tarvitaan luullakseni paljon tarkkanäköistä ennakointia. Korostunut huoli ja murhe sen sijaan tuskin vievät rauhaa eteen päin.
Olisiko tähän Raamatun kohtaan löydettävissä siis kahden edellä kuvatun ääripään väliin sopiva, soviteltu kompromissi? Ennakoidaan ja varaudutaan, mutta ilman suurta huolta ja murhetta? Rakennetaanko niin sekä kansojen välistä- että mielenrauhaa?
Ihminen kai usein kasvaa (sattumien oikusta?) johonkin rooliin, eikä sitten enää meinaa kyetä murtautumaan siitä ulos. Jos kasvaa huolehtijaksi ja murehtijaksi, ei armo koskaan kunnolla ja omakohtaisesti kirkastu. Ihmisestä tulee jonkinasteinen körtti.
No, ei sekään osa lopulta ole kauhean huono, eihän?
Jeesus ei tarkoita, että olisimme välinpitämättömät tai passiiviset elämässämme. Hän opettaa meille sisäistä lepoa ja luottamusta Jumalaan. Lutherin yksi elämänohje on: rukoile ja työtä tee. Kun teemme työmme ja tehtävämme rukoillen, niin meidän ei tarvitse huolestua eikä hermoilla huomisesta, sillä eihän se mitään auta.
Rukous on myös vastalääke murehtimiselle. ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne ja rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:6,7). Raamattu, Jumalan Sana on mielenterveydellinen kirja, onhan Jeesus Hyvä Paimen.
Emilia! Olen kanssasi samaa mieltä, että tekstikokonaisuudesta, kontekstista, erilleen otettu sitaatti herättää kysymyksiä. Juuri tämän pätkinnän vuoksi Raamattua käytetään tekstifragmentteina ties mihin lähtöön. Lopulta saadaan aikaan ristiriitoja, joista kirkotkin eroavat toisistaan! Täytyisi tuntea myös sitaatin ajallinen ja kulttuurinen tausta. Kuinka paljon mutkattomammin kirkkomme olisikaan voinut sallia naispappeuden, kun olisi ymmärretty, missä historiallisessa tilanteessa Paavali tokaisi, että naisen tulisi vaieta seurakunnassa.
Olisiko tietoisuus sosiaalisesta turvaverkosta tehnyt tämän asian ärsyttäväksi?
Työtön, hakemuksiinsa onton vastauksen saanut työnhakija
voi masennuksensa ja orastavan epätoivonsa keskellä
rohkaistua tästä sanasta: älä huoli huomisesta….
etenkin silloin kun illan tummetessa miettii, jaksaako
enää huomispäivää, se kun on sitä samaa valumista
kohti unohdusta………..
Ei ihme, että ärsyttää.
Sananlasku 27. 1
”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.”
Matt. 6. 34
” Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa”
”Älkää siis murehtiko huomista, sillä huominen murehtii omistaan. Riittää päivälle pahuus sen. ”
’merimnao’ huolehtimista, mutta huolta, joka tuottaa ahdistusta tai levottomuutta. (taustat Novum)
Kokonaisuus kehoittaa etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, Mielestäni teksti pyrkii lohduttamaan.
Kiitos kiinnostavista kommenteistanne! Ensimmäisenä tartun Jorma Ojalan viestiin.Jännä ajatus tuo, että sosiaalinen turvaverkko tekisi kehoitukset olla huolehtimatta/ murehtimatta tulevasta ärsyttäviksi. En ole varma, tavoitinko varsinaista ajatustasi, mutta minulle heräsi mieleen tällaisia jatkomietteitä:
Nykyään ihminen voi ajautua masennukseen, orastavaan epätoivoon tai hyvin syväänkin epätoivoon kahta näennäisesti aivan vastakkaista tietä. Sellaiseen tilaan voi ajautua juuri noin kun kuvasit: työttömyyden ja yhä uudelleen tyrmäyksen saaneiden työhakemusten kautta. Olisi vahva halu tehdä työtä ja vaikuttaa, olla hyödyksi, ansaita, mutta ei ”kelpaa”, ei pääse edes työhaastatteluun, ei tule valituksi. Kokemusta on elämän varrella paljon tästä minullakin. Mutta toisaalta aivan samaan tilaan voi ajatutua sitä kautta, että on aivan liian paljon työtä, liian paljon kiirettä, liian paljon stressiä, liian paljon välttämättömiä velvollisuuksia ja tekemistä.
Se, miten kukakin omassa epätoivossaan lohdun löytää, riippuu luultavasti monesta seikasta: persoonasta, luonteesta, henkilöhistoriasta, johdatuksesta, sattumasta, yksittäisistä elämäntilanteista jne. Aivan ihana olisi, jos ihminen osaisi tuosta sanasta, tuosta viestistä ja viisaudesta löytää lohdun. Oma arvailuni on jotenkin sen suuntainen, että siellä ihan äärimmäisellä pohjallakin (minne voi toki joutua myös lukemattomia muita teitä kuin edellä kuvattuja) ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin kehotukseen olla murehtimatta huomispäivästä ja kehotukseen luottaa, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
Jos on olemassa joku psyykkinen perusturvallisuus, ihminen saa ehkä suurenkin lohdun ja avun tällaisista Raamatun sanoista epätoivon hetkellä ja umpikujaan ajautuneena. Pohjalla tulee se tunne, että tämän huonommaksi ei enää voi mennä, että tästä on suunta ylöspäin, että on lohdullista jättää tuleva Jumalan käsiin, päästää irti, hellittää, pudota syliin. Mutta entä jos perusturvallisuus on pohjiaan myöten järkkynyt? Voiko silloin nousta karvat pystyyn, tulla mieleen: ”Valehtelette! Ette tiedä, mistä puhutte! Huijaatte luottamaan, vaikka luottamus elämän tai Jumalan kannatteluun aina pettää kuitenkin!”
Millaisia jatkoajatuksia nämä mietteet sinussa, Jorma, herättävät. Kuulisin kovin mielelläni.
Päivi: Yhtäaikaa ymmärrän hyvin ja en ymmärrä sinun viestiäsi. Olen toki samaa mieltä siitä, että yhteydestään irrotettuja Raamatunlauseita on vaikea arvioida ja niitä voidaan tulkita tuhansin eri tavoin. Arvostan historiallisuutta ja kontekstualisointia. Samalla kuitenkin ajattelen, että Raamatun ohjeet voivat palvella ihmisiä myös irrallisina. Ne voivat herättää ajatuksia ja tunteita, joilla on iso merkitys ihmisen elämälle ja psyykelle. Esimerkiksi tämän nimenomaisen Raamatunkohdan irrottaminen laajemmasta kontekstista ei ole minusta erityisen ongelmallista. En näe varsinaisia väärinymmärtämisen mahdollisuuksia kovin paljon. Enemmän kyse on siitä, että samat sanat, sama viesti soittavat eri ihmisissä erilaisia kelloja, riippuen omasta elämäntilanteesta ja persoonasta. Se on kiinnostava ilmiö!
Eija: Aivan varmasti tekstin alkuperäinen idea on lohduttaa.
Annikki Salo: Sinulla on oikein viisaita ajatuksia. Toisaalta on kuitenkin niin, että tietyissä elämäntilanteissa Raamattu voi olla jopa haitaksikin mielenterveydelle. Tarkoitan siis, että on tilanteita, joissa ihminen esim. psyykkisen sairautensa tai ahdistuneisuutensa vuoksi näkee ja kuulee Raamatusta vain ne kohdat, joissa on uhkaa, syyllistämistä, helvetillä pelottelua jne. Silloin on erityisen tärkeää, että lähellä on lempeitä, viisaita ihmisiä tarjoamassa erilaista näkökulmaa, vaikkapa juuri tuota, mitä sinä tarjoat. Mielestäni on siis tärkeää tunnistaa ja tiedostaa, että Raamatussa on paljon myös julmuutta yms. vaikka sisäinen punainen lanka ja kokonaissanoma olisikin sanoma armosta ja vapahduksesta, ilosta ja toivosta Kristuksessa.
Luin aamulla Ylen uutisista mielenkiintoisen asian, joka on oikeastaan itseselvyys. http://yle.fi/uutiset/synkistelija_saattaa_sairastua_muita_herkemmin/7119532
” Älkää huolehtiko huomispäivästä, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Uskon, että tuohon kykyyn olla huolehtimatta vaikuttaa itsekunkin persoonalliset ominaisuudet. Itse esim. olen sellainen, että ikäänkuin näen jo enneakolta etukäteen, mitä kustakin omasta tai toisen teosta seuraa. Sitten sitä alkaa huolehtimaan, että asiat kulkisivat oikeaa latua (siis minun mielestäni). Yleensä ennakoiminen osuu oikeaan. Olisi helpompaa, jos ei osaisi ennakoida vaan elelisi vain hetken kerrallaan. Toisaalta olen havainnut, että sillä tavoin elävienkin elämä saattaa johtaa kaaokseen kun elämän hallinta luisuu käsistä.
Mitä tulee ko. Raamatun jakeisiin, niin minua ne yleensä lohduttavat tai antavat muistutusta siitä, että elämä ei loppujen lopuksi ole kokonaan minun käsissäni/varassani, vaan minua kannattavat Jumalan kädet.
Kuinka oppisi pyhää huolettomuutta?
Emilia: Siteeratun jakeen laajin viitekehys on, kuten tiedät, Jeesuksen vuorisaarna. Se alkaa autuaaksi julistamisella, johon huolettomuuden kokonaisopetus Mtt. 6:25-34 palautuu! Siteerattu jae Mtt.6:34 liittyy puolestaan edeltäneeseen jakeeseen 33. Kyse on Jeesuksen korostamasta asioiden priorisoinnista: ennen muuta ihmisen tulisi keskittää huomionsa Jumalan läsnäolon tutkisteluun ja tuntemiseen, kantaa huolta päivittäin Jumala-suhteestaan. Olla armon ja Jumalan tahdon varassa ja toteuttajana. Eli elää pienoisevankeliumin hengessä: yli kaiken on Jumala ja sen jälkeen lähimmäinen oman minän vertaisena. Tässä riittää asiaa kunakin päivänä kerrallaan. on tavallaan turhaa mennä ”merta edemmäs kalaan”, kun ”joka päivä on armo uus”.
Sosiaalinen turvaverkko ja ärsyyntyminen.
Mielestäni sanoillani on katetta.
Sosiaalinen turvaverkko on tiheä ja suhtkoht asiakasystävällinen verrattuna menneisiin päiviin.
Onko toimittajasta outoa se, että turvaverkko luo turvallisuuden tunnetta……..
Epätoivoiselle ja masentuneelle akateemiselle työttömälle tuo Raamatun sana ei ole
ärsyttävä, vaan voimia antava.
Ei kai sitten, jos niitä voimia on rutosti muuten, tai olo on turvallinen kun verkko kantaa.
Olen kiitollinen siitä, että yksi lause Raamatusta voi hädän hetkellä kantaa.
Ajatustani voi vapaasti kummastella. Puhun kokemuksesta.
Kiitos, Jorma!
Ihan hirmuisen hieno ja onnellinen asia, Jorma Ojala, että olet kokenut noin! Se on varauksetta hienoa. Se, että itse tiedän vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden epätoivoa saattaa jopa lisätä hyvää tarkoittava ”älä huolehdi huomisesta” -sanoma, ei missään nimessä tarkoita, ettenkö uskoisi lohdun olevan sinulle totta ja ettenkö olisi puolestasi onnellinen siitä, että osaat asennoitua noin.