Älä tuomitse muita uskontoja
Ei, niissä ei ole totuutta!
Näin tunnettu ortodoksiteologi Vladimir Losski ykskantaan totesi kaukoidän uskonnoista.
Hän keskusteli tulevan ortodoksipiispa Anthony Bloomin kanssa.
Nuorta Anthonya, tai siis silloin nimeltään Andrei, kiinnosti muut uskonnot.
Losski ja Andrei keskustelivat aiheesta pitkään. Kaukoidän uskonnot olivat erityisenä aiheena.
Kotiin päästyään Andrei kirjasi kahdeksan lainausta hindulaisuuden kirjoituksista.
Tavatessaan Losskin seuraavan kerran Andrei valehteli.
Luen pyhiä isiä ja teen merkintöjä. Tässä minulla on kahdeksan lainausta ilman kirjoittajaa. Ehkä sinä tunnistaisit ne?
Losskilla kesti parisen minuuttia löytää ortodoksiset kirkkoisät lainauksiin.
Andrei paljasti sitten mistä oli lainaukset ottanut. Losski ymmärsi näin asenteensa yksipuolisuuden.
Totuuden suhteen ei tarvitse omaksua hälläväliä asennetta.
Totuutta kuitenkin löytyy yllättävistäkin paikoista. Jopa valheen seassa voi olla totuutta.
Uskontojen maailma ei siis ole mustavalkoinen, eikä kaikkialla muualla ole silkkaa pimeyttä.
Tietty varovaisuus arvioissa on aina paikallaan ja tarpeen.
”Meidän täytyy olla varovaisia, kun tuomitsemme toista uskoa”, muistutti Anthony
C. S. Lewis ilmaisi asian hyvin.
Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa että kaikki muut uskonnot ovat perin pohjin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikki maailman uskonnot ovat erehtyneet pahemman kerran… Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa - omituisimmissakin - on ainakin jokin aavistus totuudesta… Kun minusta tuli kristitty, saatoin omaksua avaramman näkökannan…
Bloomin ja Losskin keskustelu on kirjasta Дом Божий - Три беседы о Церкви ja Lewisin lainaus on kirjasta Tätä on kristinusko. Blogikirjoitus on ilmestynyt aikaisemmin toisessa blogissa.
67 kommenttia
On vanha kristillinen ymmärrys, että niin filosofiassa kuin ei-kristillisissä uskonnoissa on totuuden jyviä. Minkä laisia ja kuinka paljon, siitä voidaan keskustella. Sitten kannattaa muistaa toinenkin puoli: nimenomaan pakanauskontojen palvontamenoissa on tunnistettu myös demoninen läsnäolo, josta on kristityn hyvä pysyä kaukana. Kirkkoisät totesivat usein myös harhaoppien olevan demonien aikaansaannoksia. Nyt meidän ei tietysti pidä nähdä pahoja henkivaltoja siellä sun täällä. Ja yhteiskunnassa tulee pyrkiä eri uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaineloon. Mutta mielestäni on aika kummallista, jos ei-kristillisistä uskonnoista aletaan etsiä totuuden ainesosia tekemättä selvää eroa kristinuskon ja muiden uskontojen välillä. Tuo Wienin uskontokasvatusepisodi on onneksi valovuoden päässä modernista koulun uskonnonopetuksesta.
Lars Ahlbäck 19.11.2020 09:29 Esitin pari lisäesimerkkiä Anthonyn henkilöstä. Itse blogikirjoitus oli anekdoottimainen muistutus elävästä elämästä. Kiitos kommenteista. Kaikkia en ymmärrä.
———
Lars,
Ymmärtämättömyys vapauttaa vastuusta, tai kyseenalaistaa toisen ymmärryksen. Toivon, että kestät tämän verran kärkevyyttä.
Jeesus, niinkuin yleensä ihmiset kuvaavat asioita kertomuksin. Jeesus ei puhui vertauksin ja tarkoitus oli selkeyttää itse sanomaa. Niinkuin Raamatusa voimme lukea, niin jotkut ihmettelivät niiden viestiä, vaikkeivät aina voineet asiaa eritellä. Jotkut eivät ymmärtäneet, jopa opetuslapset näin sanoivat. Eli “Kaikkia en ymmärrä” ilmaisee vilpittömyyttä(kin). Pieni lisäraapaisu keskeisimpään, eli uskoontuloon. Uskoontulo ja kääntyminen tulee esille, kun “metanoia” -sanaa käytetään. Kääntyminen UT:n kreikankielisessä tekstissä viittaa aina syvään mielenmuutokseen, parannuksen tekoon, syntymiseen Pyhästä Hengestä Ylhäältä. Kääntymistä käännetään sanoilla, ‘parannus’, uskoontulo, uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Selitän asiaa, minkä oletan olevan sinulle vaikea ymmärtää.
En tarkoita, että kaikki tulisivat uskoon ‘kertalaakilla’ niinkuin minä ja paljon helluntalaisia ympäri maailmaa. On aikoja, päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia, muttei vuosia, jolloin sydämen porttimme ikäänkuin aukeaa Jeesuksen tulla sisällisesti meihin.
Eri uskontojen ”totuudet” ovat kuin venäläinen historiankirjoitus. Se on tarkoituksenmukaista, mutta ei totta. ”Sanan” voi vääntää aina itselle tai omalle ryhmälle edulliseksi ja demonisoida muiden ”sanat”. Totuutta ei kukaan tiedä, koska se on ihmisten sanoittama. Ihminen ei ole totuus, eikä omista totuutta. On parempi olla matkalla totuuteen, kuin perillä. Perillä saattaa odottaa yllätys.
”Taivas” ja ”helvetti” ovat uskonvaraisia ”paikkoja” (olomuotoja ?), joten kukaan ei voi tietää. Moni elää helvettiään jo täällä, toivottavasti myös taivastaan. Ihmiset ovat vain herkästi tuomitsemassa muut joko-tai paikkaan. Se alentaa niiden paikkojen arvon.
Seppo Heinola ja Martti Pentti. Tämä tulee nyt vähän väärään paikkaan. Augustinus EI keksinyt demonioppia vaan se oli osa Uuden testamentin ajan ihmisten maailmankuvaa. Monet kristinuskoon kääntyneet saivat oikeasti kokea suuren vapautuksen kun ei tarvinnut pelätä erilaisia henkivaltoja. Lukekaapa vaihteeksi 1 Korinttilaiskirjeen 12. luku, jota lainasin muistinvaraisesti. Martti Pentille vain se huomio, että Uusi Testamentti puhuu hyvin selkeästi henkivaltojen todellisuudesta. Sille en voi mitään, jos et usko tai halua uskoa tuota osaa Jumalan omasta ilmoituksesta meille.
Kyllä minusta voimme hyvin ajatella että suuret maailman uskonnot kuten budhalaisuus ja hindulaisuus tai pienempi bahailaisuus ovat harhaoppeja, joiden päälimmäinen tehtävä on pitää ihmiset harhan vallassa. Varsinkin jälleensyntymäoppi on aika mieletön. Jos näiden uskontojen kirjoituksissa on jotain analogioita Raamatun sanaan ei tällä ole minusta mitään merkitystä. Yksittäisten ihmisten kannalta tällaiset uskonnot voivat tarjota etsijälle ”tien” ja ”vastauksia”, mutta jos ymmärrämme, että kaikki harhaopit ovat syntyneet ”valheen isän” toimesta ainoana motiivina pitää ihmiset evenkeliumin ulottumattomissa niin jonkun pienen ”totuuden” löytäminen niiden kaanoneista tuskin on kovin merkityksellistä noin soteorologisesta näkökulmasta katsottuna. Ja sehän tässä on oleellista.Kaikki tiet eivät vie taivaaseen.
Martti Pentti. Paavali kirjoitti kyllä Korintin seurakuntalaisille, että näiden tuli pysyä erossa epäjumalien palvontamenoista nimenomaan siksi että eivät tulisi osallisiksi ”riivaajien pöydästä” ja pahoista hengistä. Olen itse ollut pari kertaa tilanteessa, jossa olen tunnistanut pahan henkivallan läsnäolon. Yksi näistä oli erään uushindulaisen suuntauksen tilaisuus. Ehkä tässä kannattaa kuunnella myös kirkon vuosituhantista kokemusta.
Kiitos kommenteista. Saa tietenkin kommentoida lisää. Yritän seurata tilannetta välillä.
Kiintoisaa on, että monissa kommenteissa tehdään juuri sitä, mistä Anthony varoitteli. Tai ei omaksuta Lewisin mainitsemaa avarampaa näkökantaa.
”Jeesus on sana…. ”
Kielitieteellisesti sana on lauseessa oleva yksikkö, se on helppo ymmärtääkin, jos ei kehittele mitään mysteerioita sanasta. Lauseessa on yleensä usempia sanoja, joista muodostuu jotain, mitä halutaan kertoa.
Jeesus on nimi, eli nimisana, substantiivi. Nimisanoissa on yleisnimiä ja erisnimiä. yleisnimiä ovat esim. viikonpäivät, juhlapäivät jne. Erisnimi on yksilön nimi, josta hänet tunnetaan. Kuten Jeesus.
Jos siis ajattelemme, että hän oli ihminen. Kaikki eivät ole niin ajatelleet.
Ilmoita asiaton kommentti