Ajokortin siunaaminen
Kun nuori saa ajokortin ja lähtee ensimmäistä kertaa yksin rattiin, ei tähän liity mitään uskonnollista. Aivan erityisesti kenellekään ei tule edes mieleen ehdottaa, että korttia vastaanottaessa pitäisi vannoa jonkin jumalan nimeen noudattavansa liikennesääntöjä.
Toisaalta jokainen ymmärtää uskonnonvapauden tarkoittavan sitäkin, että uusi kuljettaja, uusi auto jne voidaan siunata. On ortodoksien oma asia haluavatko he pirskottaa vettä karvanoppien päälle, eikä kukaan kiellä buddhalaisia siunaamasta tuoretta ajokorttia.
Keskusteluun esimerkiksi sotilasvalasta haluaisin tämän näkökulman. Jos nyt kaikki antaisivat neutraalin vakuutuksen, kenelle tulisi edes mieleen että asiaan pitää liittää kristinuskon Jumala? Kuka valittaa nyt Eduskunnan puhemiehen vakuutusta, joka on aina ollut katsomuksellisesti neutraali?
Aivan samaa voi kysyä esimerkiksi peruskouluista. Kuka kaipaisia aloitus- tai lopetusjumalanpalvelusta kouluvuoteen, jos sellainen ei olisi ollut tapana?
Paitsi valtion toiminnassa, sama pätee myös tapakulttuurin osalta. Uusi koti voidaan siunata -- ja jos haetaan elämän taitekohtia, ainakin ensimmäinen oma koti on sellainen -- ja tähän on ainakin evlut kirkolla oma rituaali. Siunauksia on vuosittain vain muutama sata.
Ero esimerkiksi avioitumiseen on valtava. Noin 40 % kaikista pareista valitsee kirkkovihkimisen. Lukuja vertaamalla näkee karkea suuruusluokan siitä, miten suurelta osin näennäinen kristillinen usko on muuttunut pelkäksi perinteeksi.
21 kommenttia
Jori. ”Uusi koti voidaan siunata — ja jos haetaan elämän taitekohtia, ainakin ensimmäinen oma koti on sellainen — ja tähän on ainakin evlut kirkolla oma rituaali. Siunauksia on vuosittain vain muutama sata”.
Jos kaikki olisi niinkuin on tarkoitus, jokainen kristitty koti siunattaisiin joka päivä. Minulla on paljon ystäviä jotka pitävät joka kerta pienen rukouksen kun astuvat rattiin. Näin autokin siunataan joka kerta. ei tällaisessa mitään ihmeellistä ole eikä tarvita mitään kummemoia rituaaleja tai käsikirjan ohjetta miten rukoila.
Antti Hämäläinen:”” Minulla on paljon ystäviä jotka pitävät joka kerta pienen rukouksen kun astuvat rattiin.””
Empä oikein ymmärrä, tuntuu taikauskolta, siis mihin tuo perustuu?
Kerran yksi nuori ns ”uskova” ajoi ja minä totesin että ajelee aikalailla yli sallitun nopeuden, niin tämä totesi että kyllä suojelusenkeli pitää huolen, niinpä, tähän totesin entäpä jos se enkeli kulkeekin nopeusrajoitusten mukaan niin kuinka ehtii suojella kun tulee kaukana takana?
Kun ajattelee autolla ajoa, esim ylinopeutta, niin mikä suojelee ja siunaa itseä ja toisia liikenteessä, eikö juuri sääntöjen noudattaminen, jos lähtee myöhässä ja on kiire niin voiko ajaa ylinopeutta ettei myöhästy tärkeästä tapaamisesta, ei, vaan tulee tunnustaa oma virhe myöhästymiseen eikä vaaranna toisia liikenteessä ylinopeudella.
Olisiko kumminkin niin, että ihmistä suojellaan olipa uskovainen tai uskomato. Autolla ajo on autolla ajoa eikä ainakaan ole haitaksi uskovalle tai muulle, jos pyytää varjelusta matkalle. Toki liikennelakien noudattaminen kuuluu kansalaisen perus velvollisuuksiin, mutta ilmeisen huonosti noudatamme, kun kannattaa näitä selffikeppejä pystyttää, ne maksavat ja pahoin pelkään , että toivotaan tuottavan. Ei pienen ”synnin” saa ”anteeksi” rahalla eli munkki Tezelin talousopit on otettu sekulaariin käyttöön.
Moni siunaa ruokansa, eikä siinä mitään. Materiaa se kuitenkin on. Samoin on ajokorttikin. Työmaaruokalassa uskova siunasi taas kerran ruokansa ja joku kysäisi: ”tuliko lisää”. Tähän vastasi . ” ei, mutta nyt maistuu paremmalta.”
Miksipä ei voisi siunata mitä vain ? Siunaus kun merkitsee myös Jumalan läsnäolon pyytämistä. Joten miksi sitä ei saisi pyytää kotiin, autoon, tai lentokoneeseen?
Perinteet sinänsä ovat hieno juttu. Niistä kun luovutaan, niin paljon muutakin menee samalla. Kirkon perinteet kun katoaa, niin tilalle tulee muiden uskontojen perinteet. Uskonnollista tyhjiötä kun ei voi olla.
Jori esittää hyviä kysymyksiä. Jonkinlaisena perusteluna uskonnollisille rituaaleille on esitetty, että perinteet ovat tärkeitä. Onkohan näin?
Kenelle perinne on tärkeä, jos sen noudattamisesta pitää tehdä pakollista? Koululaiset, joille jumalanpalvelukseen osallistuminen on tärkeä perinne, osallistuvat varmasti siihen mielellään omalla ajallaan. Varusmiehet ovat jo aikuisia, ja osaavat tarvittaessa itse harjoittaa kristinuskoaan palvelusajan ulkopuolella.
Aika vahvasti näyttää siltä, että tämäkin ”tärkeä perinne” on oikeasti kirkon saavutettu etu, josta se ei tietenkään vapaaehtoisesti luovu.
Varusmiehet ovat jo aikuisia, ja osaavat tarvittaessa itse harjoittaa kristinuskoaan palvelusajan ulkopuolella. Lainaus
Tässä on mielenkiintoinen pointti ja kysymys, mistä on kyse. Suomi on ollut kristillinen maa ja kansa luterilaista melko pitkälle. Laadusta ei nyt puhuta. Kun uskova ihminen elää vaikkapa luterilaisena, hän elää koko elämänsä luterilaisena uskovana ei vain harjoittaessaan jotain hengellistä asiaa tai osallistuessaan johonkin hengelliseen toimintaan.
Tuo argumentti jakaa elämää osiin, enkä näe siinä kovin hyvää tulevaisuutta, jos tietoisesti työnnetään kaikki hengellinen vapaa-ajan marginaaliin.
Lauri Lahtinen:””Tuo argumentti jakaa elämää osiin, enkä näe siinä kovin hyvää tulevaisuutta, jos tietoisesti työnnetään kaikki hengellinen vapaa-ajan marginaaliin.””
entäpä mitä hedelmää kasvoi kun kaikkien oli pakko olla luterilaisia (laadusta en tiedä)?
Eikö yhtenä päätepisteenä ollut sisällissota.
Miksi yhä itketään vanhan ”hyvän ajan” uskonnollisuuden perään eikä ”nähdä” mitä se sisälsi, no tätä on hengellinen sokeus.
Luther on nostettu kaikkea ylemmäksi, mutta mitä hän julisti, oliko se rakkautta lähimmäisiin vai mitä, ei se että lupaa seuraajilleen kaiken hyvän ja vihaa toisia ole evankeliumin mukaista?
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon … Jeesus toki itse siunasi mm. lapsia, jumalallisella valtuutuksellaan. Tänä päivänä siunauksen ’lupaus’ on kuitenkin otettu eri yhteyksissä kuin yhdeksi jakavaksi ’tuomiovallan’ välikappaleeksi. Siksipä ja muutenkin, siunauksen tulisi mielestäni olla aina ihmisen pyyntö, jossa päätös sen suomisesta jätettäisiin nöyrästi Korkeimmalle.
Olet monessa asiassa viiltävän oikeassa. Olen myös samaa mieltä ajatuksesta, että vakaumustaan kannattaa elää aitona ja lieventämättömänä. Jos kaikki kristityt eläisivät vakavasti kristityn identiteettiään, niin silloin vasta voisi nähdä sen elämän hyvät ja huonot puolet. Raamattu puhuu penseydestä, jokainen voi antaa sille oman tulkintansa, mutta minulle se tarkoitaa mieleiseksi muokattua totuutta. Sitten on tapoja ja tottumuksia, joista osa voi olla ihan hyviä neutraalisti uskon kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kokkojen polttaminen. Moni tietää, että sen historia liittyy pahojen henkien karkoittamiseen. Nyt niitä polttavat uskovat, neutraalit ja ateistit miettimättä, että tässä palvon metsän jumalaa tai toinen ajattelisi pakanallista syntiä, mutta pakko olla mukana.
Emmekö voisi kuitenkin kunnioittaa vanhoja kauniitakin perinteitä, jotka kuitenkin on pitänyt jollain tavalla kansaakin koossa ja antanut elämään väriä. Eikö ole kaunista, että lasten kesään toivotetaan siunausta, että kesä olisi hyvä ja virkistävä ja kesä olisi leikkien kannalta turvallinen.
Kun aikanaan opin, että koteja voidaan siunata. huomasin siinä mielestäni kaikille sopivan puolen. Siinä toivotaan Jumalan rauhaa siinä asuville ja kaikkea hyvää ja rauhan kokemista myös vierailijoille.
Ilmoita asiaton kommentti