Kun nuori saa ajokortin ja lähtee ensimmäistä kertaa yksin rattiin, ei tähän liity mitään uskonnollista. Aivan erityisesti kenellekään ei tule edes mieleen ehdottaa, että korttia vastaanottaessa pitäisi vannoa jonkin jumalan nimeen noudattavansa liikennesääntöjä.
Toisaalta jokainen ymmärtää uskonnonvapauden tarkoittavan sitäkin, että uusi kuljettaja, uusi auto jne voidaan siunata. On ortodoksien oma asia haluavatko he pirskottaa vettä karvanoppien päälle, eikä kukaan kiellä buddhalaisia siunaamasta tuoretta ajokorttia.
Keskusteluun esimerkiksi sotilasvalasta haluaisin tämän näkökulman. Jos nyt kaikki antaisivat neutraalin vakuutuksen, kenelle tulisi edes mieleen että asiaan pitää liittää kristinuskon Jumala? Kuka valittaa nyt Eduskunnan puhemiehen vakuutusta, joka on aina ollut katsomuksellisesti neutraali?
Aivan samaa voi kysyä esimerkiksi peruskouluista. Kuka kaipaisia aloitus- tai lopetusjumalanpalvelusta kouluvuoteen, jos sellainen ei olisi ollut tapana?
Paitsi valtion toiminnassa, sama pätee myös tapakulttuurin osalta. Uusi koti voidaan siunata — ja jos haetaan elämän taitekohtia, ainakin ensimmäinen oma koti on sellainen — ja tähän on ainakin evlut kirkolla oma rituaali. Siunauksia on vuosittain vain muutama sata.
Ero esimerkiksi avioitumiseen on valtava. Noin 40 % kaikista pareista valitsee kirkkovihkimisen. Lukuja vertaamalla näkee karkea suuruusluokan siitä, miten suurelta osin näennäinen kristillinen usko on muuttunut pelkäksi perinteeksi.
Olet monessa asiassa viiltävän oikeassa. Olen myös samaa mieltä ajatuksesta, että vakaumustaan kannattaa elää aitona ja lieventämättömänä. Jos kaikki kristityt eläisivät vakavasti kristityn identiteettiään, niin silloin vasta voisi nähdä sen elämän hyvät ja huonot puolet.
Raamattu puhuu penseydestä, jokainen voi antaa sille oman tulkintansa, mutta minulle se tarkoitaa mieleiseksi muokattua totuutta.
Sitten on tapoja ja tottumuksia, joista osa voi olla ihan hyviä neutraalisti uskon kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kokkojen polttaminen. Moni tietää, että sen historia liittyy pahojen henkien karkoittamiseen. Nyt niitä polttavat uskovat, neutraalit ja ateistit miettimättä, että tässä palvon metsän jumalaa tai toinen ajattelisi pakanallista syntiä, mutta pakko olla mukana.
Emmekö voisi kuitenkin kunnioittaa vanhoja kauniitakin perinteitä, jotka kuitenkin on pitänyt jollain tavalla kansaakin koossa ja antanut elämään väriä. Eikö ole kaunista, että lasten kesään toivotetaan siunausta, että kesä olisi hyvä ja virkistävä ja kesä olisi leikkien kannalta turvallinen.
Kun aikanaan opin, että koteja voidaan siunata. huomasin siinä mielestäni kaikille sopivan puolen. Siinä toivotaan Jumalan rauhaa siinä asuville ja kaikkea hyvää ja rauhan kokemista myös vierailijoille.
Jori. ”Uusi koti voidaan siunata — ja jos haetaan elämän taitekohtia, ainakin ensimmäinen oma koti on sellainen — ja tähän on ainakin evlut kirkolla oma rituaali. Siunauksia on vuosittain vain muutama sata”.
Jos kaikki olisi niinkuin on tarkoitus, jokainen kristitty koti siunattaisiin joka päivä. Minulla on paljon ystäviä jotka pitävät joka kerta pienen rukouksen kun astuvat rattiin. Näin autokin siunataan joka kerta. ei tällaisessa mitään ihmeellistä ole eikä tarvita mitään kummemoia rituaaleja tai käsikirjan ohjetta miten rukoila.
Hämäläinen: ”Näin autokin siunataan joka kerta. ”
Jaa’a, mielenkiintoista. Mitenköhän siunatun auton ajaminen eroaa ihan pakanan kulkupelillä posottelusta?
Ihminen pystyy ilmeisesti siunaamaan yhtä sun toista ja mitä tahansa.
Minä olen tosin kuullut, etteivät ihmiset mitään siunaa, vaan se on Jumala joka siunaa, jos siunaa. Pyytää kai sitä siunausta voi vaikka täsmäohjuksille, että osuisi ja tappaisi mahdollisimman monta, jos sen nyt välttämättä katsoo tarpeelliseksi.
Kummalliselta vain kuulostaa, että se Jumala siunaisi autojakin, mutta seksuaalivähemmistöjen avioliittoja ei kuulemma siunaa. Mistäköhän senkin joku luulee tietävänsä, ellei edes kokeile. Jos sen siunauksen joku tarpeelliseksi katsoo, niin voihan edes yrittää. Yrittänyttähän ei tunnetusti laiteta.
No minulle se nyt on yks’hailee, mutta ihmettelenpä vaan.
Pasanen. ”Empä oikein ymmärrä, tuntuu taikauskolta, siis mihin tuo perustuu?”
Oletko ajellut Bogotassa tai Katmandussa, tai Jerusalemissa. Kyllä minusta on aiavan paikallaan rukoila varjelusta liikenteessä kun ajelle tällaisissa paikoissa. Bogota on pahin, pari vuotta sitten yksi nuori kaverini kuoli siellä prätkällä ajaessaan. On siis erilaista kuin Suomessa.
Ei tässä mitään ihmeellistä ole. Kun itsenäisyyspäivän juhlissa pari vuotta sitten Soile Isokoski lauloi ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie” niin koko Suomen kerma kuunteli tätä. Samasta asiastahan tässä on kyse.
Antti Hämäläinen:”” Minulla on paljon ystäviä jotka pitävät joka kerta pienen rukouksen kun astuvat rattiin.””
Empä oikein ymmärrä, tuntuu taikauskolta, siis mihin tuo perustuu?
Kerran yksi nuori ns ”uskova” ajoi ja minä totesin että ajelee aikalailla yli sallitun nopeuden, niin tämä totesi että kyllä suojelusenkeli pitää huolen, niinpä, tähän totesin entäpä jos se enkeli kulkeekin nopeusrajoitusten mukaan niin kuinka ehtii suojella kun tulee kaukana takana?
Kun ajattelee autolla ajoa, esim ylinopeutta, niin mikä suojelee ja siunaa itseä ja toisia liikenteessä, eikö juuri sääntöjen noudattaminen, jos lähtee myöhässä ja on kiire niin voiko ajaa ylinopeutta ettei myöhästy tärkeästä tapaamisesta, ei, vaan tulee tunnustaa oma virhe myöhästymiseen eikä vaaranna toisia liikenteessä ylinopeudella.
Ei kenenkään pidä ajaa ylinopeutta., vaan noudattaa liikennesääntöjä.
Olisiko kumminkin niin, että ihmistä suojellaan olipa uskovainen tai uskomato. Autolla ajo on autolla ajoa eikä ainakaan ole haitaksi uskovalle tai muulle, jos pyytää varjelusta matkalle. Toki liikennelakien noudattaminen kuuluu kansalaisen perus velvollisuuksiin, mutta ilmeisen huonosti noudatamme, kun kannattaa näitä selffikeppejä pystyttää, ne maksavat ja pahoin pelkään , että toivotaan tuottavan. Ei pienen ”synnin” saa ”anteeksi” rahalla eli munkki Tezelin talousopit on otettu sekulaariin käyttöön.
Moni siunaa ruokansa, eikä siinä mitään. Materiaa se kuitenkin on. Samoin on ajokorttikin. Työmaaruokalassa uskova siunasi taas kerran ruokansa ja joku kysäisi: ”tuliko lisää”. Tähän vastasi . ” ei, mutta nyt maistuu paremmalta.”
Miksipä ei voisi siunata mitä vain ? Siunaus kun merkitsee myös Jumalan läsnäolon pyytämistä. Joten miksi sitä ei saisi pyytää kotiin, autoon, tai lentokoneeseen?
Perinteet sinänsä ovat hieno juttu. Niistä kun luovutaan, niin paljon muutakin menee samalla. Kirkon perinteet kun katoaa, niin tilalle tulee muiden uskontojen perinteet. Uskonnollista tyhjiötä kun ei voi olla.
Pekka: ”Miksipä ei voisi siunata mitä vain ?”
Niinpä, kuten esim. seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten avioliitot samaa sukupuolta olevan partnerin kanssa.
Pekka: ”Moni siunaa ruokansa, eikä siinä mitään.”
Mitenkäs sen siunaamisen kanssa nyt oikein loppujen lopuksi on, kun minä olen kuullut ihan luotettavalta kirkolliselta taholta, etteivät ihmiset mitään siunata voi, vaan se on Jumala joka siunaa jos siunaa, eikä siihen ihmisillä ole nokan koputtamista. Ihminen voi kai vain pyytää sitä siunausta, jos sen tarpeelliseksi katsoo. Ja miksei sitä voisi sitten pyytää vaikka homopareille, saipa tai ei.
Uskonnollinen tyhjiö on myytti, mutta ihmeesti sitä aina joku jaksaa hokea.
Kun aikoinaan totesin, etten olekaan kristitty, elämääni ei tullut sen seurauksena mitään muuta uskontoa. Jos koululaisilta ja varusmiehiltä poistettaisiin ohjatut kristilliset menot, niiden tilalle ei otettaisi muiden uskontojen vastaavia.
Pekka Pesonen kirjoitti:
”Kirkon perinteet kun katoaa, niin tilalle tulee muiden uskontojen perinteet. Uskonnollista tyhjiötä kun ei voi olla.”
Tämä oli erikoisin väite mitä olen aikoihin lukenut.
Millä ihmeen perusteella jonkin uskonnollisen perinteen tilalle tulee automaattisesti jonkin toisen uskonnon perinteet? Miten olisi vaikkapa ihan tavalliset, maalliset ts. ei-uskonnolliset perinteet ja toimintatavat?
Suomi maallistuu, ei siis niin että suomalaiset olisivat vaihtamassa johonkin toiseen uskontoon. Toki eriuskoisia ihmisiä tulee Suomeenkin, mutta he ovat määrällisesti melko marginaalissa. Yhä harvempi (kouluja käynyt tai muutoin sivistynyt) enää aidosti uskoo tai pitää todennäköisenä, että on olemassa jokin kaikkitietävä kaiken luonut jumala, tai jumalia.
Mikä on uskonnollinen tyhjiö? Ja mitä tarkoittaa väite ”uskonnollista tyhjiötä ei voi olla”? Meinaako se, että ihmisen on jokin luontainen pakko uskoa jumalaan tai jumaliin? Miksi ihmeessä? Ihmisellä voi olla ihan vain tieteellinen maailmankäsitys, mukana vaikkapa humanismia, tms.
Ei ihmisen ole mikään pakko uskoa asioihin, joita ei hyvin todennäköisesti ole olemassa. Jumalien tai jumalan olemassaolo on ihan yhtä todennäköistä kuin vaikkapa metsän henkien, maahisten tai joulupukin. Voi olla, mutta aika epätodennäköisesti.
Turvaa, tukea, lohtua, yhteisöllisyyttä, selityksiä maailman asioihin, elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta voi hakea ja saada aivan muualta kuin uskonnosta.
Ei jumaluskon tai uskonnon puutteesta seuraa mitään uskonnollista tyhjiötä, jonka voi täyttää vain _uskonnollisella_ sisällöllä.
Tai jos tästä on jotain näyttöä, suotavaa olisi linkata tieteellisiä tutkimuksia ko. aiheesta.
(Ja jos joku keksii vaatia minulta vastaavaa evidenssiä oman väitteeni tueksi, niin voin todeta, että no can do, koska yhtä vaikeaa olisi löytää tieteellisiä tutkimustuloksia, jossa todetaan, ettei joulupukki ole tutkimuksen perusteella oikeasti olemassa”)
Uskonnollinen tyhjiö lienee sukua takavuosina suositulle hokemalle: kaikissa maissa on armeija, jos ei oma, niin jonkun toisen.
Ihmeen paljon tätä ”tyhjiötä” käytetään argumentoinnisssa, vaikka sen perättömyys on päivänselvää. Kalteva pinta on toki tavallinen virhetulkinta, joka saattaa syntyä käyttäjän edes huomaamatta sitä. Ehkä on niinkin, että (joidenkin) uskonnollinen mieli ei pysty käsittämään mieltä, jossa uskonnollisuudelle ei ole sijaa.
Miettinen: ”Tämä oli erikoisin väite mitä olen aikoihin lukenut. Millä ihmeen perusteella jonkin uskonnollisen perinteen tilalle tulee automaattisesti jonkin toisen uskonnon perinteet? ”
No joo, nämä nyt ovat näitä Pekka Pesosen ihan omia mietelmiä, joista harvemmin on missään muualla kuultu. Eipä noihin kannata juuri enempää huomiota kiinnittää tai korvaansa lotkauttaa.
Hymyilyttävää kyökkifilosofiaa, jolle ei ikinä ole löytynyt varteenotettavaa ja perusteltua pohjaa.
Jori esittää hyviä kysymyksiä. Jonkinlaisena perusteluna uskonnollisille rituaaleille on esitetty, että perinteet ovat tärkeitä. Onkohan näin?
Kenelle perinne on tärkeä, jos sen noudattamisesta pitää tehdä pakollista? Koululaiset, joille jumalanpalvelukseen osallistuminen on tärkeä perinne, osallistuvat varmasti siihen mielellään omalla ajallaan. Varusmiehet ovat jo aikuisia, ja osaavat tarvittaessa itse harjoittaa kristinuskoaan palvelusajan ulkopuolella.
Aika vahvasti näyttää siltä, että tämäkin ”tärkeä perinne” on oikeasti kirkon saavutettu etu, josta se ei tietenkään vapaaehtoisesti luovu.
Varusmiehet ovat jo aikuisia, ja osaavat tarvittaessa itse harjoittaa kristinuskoaan palvelusajan ulkopuolella. Lainaus
Tässä on mielenkiintoinen pointti ja kysymys, mistä on kyse. Suomi on ollut kristillinen maa ja kansa luterilaista melko pitkälle. Laadusta ei nyt puhuta. Kun uskova ihminen elää vaikkapa luterilaisena, hän elää koko elämänsä luterilaisena uskovana ei vain harjoittaessaan jotain hengellistä asiaa tai osallistuessaan johonkin hengelliseen toimintaan.
Tuo argumentti jakaa elämää osiin, enkä näe siinä kovin hyvää tulevaisuutta, jos tietoisesti työnnetään kaikki hengellinen vapaa-ajan marginaaliin.
Lahtinen: ”hän elää koko elämänsä luterilaisena”
Ellei vaihda uskontoa.
”Suomi on ollut kristillinen maa ja kansa luterilaista melko pitkälle.”
Suomi ei ole ”kristillinen maa”, teokratiat ovat ihan eri juttu. Ns. luterilaisia meillä on edelleen runsaasti, koska kirkko on satoja vuosia pystynyt siihen pakottamaan. Aidosti vapaaehtoista kirkkoon kuuluminen ei ole vieläkään, mutta jäsenmäärän lasku kertoo silti selvästi, miten luterilaisiksi kansalaiset itsensä kokevat. ”Kirkon jäsen” on yleensä aivan eri asia kuin ”uskova”. Sopii katsoa vaikkapa kirkon tilastoja ja tutkimuksia asiasta, jos ei muuten usko.
Onpa niissä kirkon ”uskovissakin” kovin erimielisiä ihmisiä. Varovasti arvioiden ainakin kymmeniä erilaisia porukoita löytyy.
Lauri Lahtinen:””Tuo argumentti jakaa elämää osiin, enkä näe siinä kovin hyvää tulevaisuutta, jos tietoisesti työnnetään kaikki hengellinen vapaa-ajan marginaaliin.””
entäpä mitä hedelmää kasvoi kun kaikkien oli pakko olla luterilaisia (laadusta en tiedä)?
Eikö yhtenä päätepisteenä ollut sisällissota.
Miksi yhä itketään vanhan ”hyvän ajan” uskonnollisuuden perään eikä ”nähdä” mitä se sisälsi, no tätä on hengellinen sokeus.
Luther on nostettu kaikkea ylemmäksi, mutta mitä hän julisti, oliko se rakkautta lähimmäisiin vai mitä, ei se että lupaa seuraajilleen kaiken hyvän ja vihaa toisia ole evankeliumin mukaista?
Varsinkin, jos itkee toisten syntejä, niin itkettävää piisaa.
Lauri Lahtinen entäpä kun Jeesus tuli julistamaan, eikö Hän julistanut että KAIKKI MUUT ovat syntisiä ja tarvitsevat tehdä parannuksen?
Mielestäni Hän ei ”itkenyt” toisten syntejä vaan antoi mahdollisuuden mennä Jumalan valtakuntaan.
Samoin tänäpäivänä Jeesus on käskenyt julistaa parannusta Hänen nimessään, siis niin että ihmiset löytäisivät Tien Jumalan valtakuntaan.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon …
Jeesus toki itse siunasi mm. lapsia, jumalallisella valtuutuksellaan. Tänä päivänä siunauksen ’lupaus’ on kuitenkin otettu eri yhteyksissä kuin yhdeksi jakavaksi ’tuomiovallan’ välikappaleeksi. Siksipä ja muutenkin, siunauksen tulisi mielestäni olla aina ihmisen pyyntö, jossa päätös sen suomisesta jätettäisiin nöyrästi Korkeimmalle.