On ihan hyvä suunta, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ei enää ole olemassa televisiokieltoa, koska kuulema ”televisiota ei voida enää kieltää, kun se on kaikilla jo puhelimissa”. Sekin on hyvä suunta, kun meikkaaminen, korvikset ja hiusten värjääminen ei ole enää välttämättä kuolemaksi, vaan hyväksyttyä kuulema jo joillakin paikkakunnilla.
Nyt sitten se iso MUTTA. Toivon, ettei tällä kertaa unohdeta uhreja. Television, ehostamisen, korvakorujen ja hiusten värjäämisen tiimoilta syntyneitä uhreja. Ei ole oikein se, että jonain päivänä julistetaan kuolema sille, joka television omistaa tai katsoo sitä tai kaunistautuu tietyllä tavalla ja yhtäkkiä asia muuttuu ilman mitään selvittelyä sallituksi. Se ei ole oikein uhreja kohtaan!
Television tiimoilta on lienee pahiten kärsimystä syntyneitä uhreja. Ja miten moni vl-nainen onkaan joutunut kärsimään meikkauskiellon ja korviskiellon takia! Pelkästään se, että tullaan määräämään noin henkilökohtaista asiaa, loukkaa naisen yksityisyyttä ja myös naiseutta. Mutta että usko on kyseenalaistettu mokomilla täällä Kotimaassakin monen vl-miehen mielestä ”pikkuasialla”, niin se onkin jo vakavampi juttu!
Olisi kiintoisaa tietää, kuinka monen liikkeestä lähteneen tai erotetun ihmisen syynä lähtöön on joko televisio tai vääränlainen kaunistautuminen. Varmasti tosi monen! Sinällään liikkeestä lähdöt eivät ole paha juttu, mutta kärsimys näiden asioiden yhteydessä on. Kuinka moni onkaan joutunut ravaamaan terapiassa näiden asioiden takia? Voin kertoa, että tosi moni. Siksi nämä asiat kaipaavat avointa ja perinpohjaista keskustelua.
Yhteisiä tapoja saa olla, maailmallisuudesta ja kristityn elämästä sopii puhua, mutta elämän tahi kuoleman sitominen erinäisiin asioihin tekee Kristuksen kuoleman turhaksi, eli ei ole kristinopin mukaista. Jos näin tehdään, saadaan aikaiseksi paljon kärsimystä ja pahoinvointia.
Minusta ei edelleenkään ole oikein, että yhtenä päivänä väärän hengen, television tai meikkaamisen ja korvakorujen takia ihmisten uskot mitätöidään ja toisena päivänä mitätöidään taas ko. synnit, eikä asioiden takia syntyneistä uhreista välitetä ollenkaan.
Tiedän, että aikoinaan television, meikkaamisen tai korvakorujen takia vl-liikkeestä lähteneet tai erotetuksi tulleet ihmiset tuntevat tulleensa raskaasti petetyiksi, kun nyt heille saatetaan kuitata asia kevyesti ja hymy suupielessä: ”Ajat muuttuvat”. Samaan hengenvetoon saatetaan kehottaa tekemään parannus ja tulemaan liikkeen helmoihin takaisin.
Tämmöinen toimita ei ole uskottavaa eikä rehellistä. Menneet mokat pitäisi kyetä kohtaamaan silmästä silmään ja vahingot korjata. Silloin olisi edes jotenkin realistista ajatella ”kadotettujen lampaiden” palaamista takaisin kotikonnuille.
Kiitoksia teille kommenteista kirjoituksiini.
En ole Eila varma, ymmärsinkö oikein selityspyyntösi. Yritän kuitenkin.
Siihen, miten arjen kristillisyys toteutuu kunkin elämässä, vaikuttaa meidän kunkin psyykkinen rakenteemme ja kotitaustakin. Siihen saattaa viitata sekin, kun ajatellaan, että toiset ovat taipuvaisempia lankeamaan vasemmalle ja toiset oikealle puolelle. Jotakuta viettelee maailman meno ja toinen taas voi olla luiskahtamaisillaan omavanhurskauteen ja ehkä jopa farisealaisuuteen.
Yksi on voinut kokea ahdistavana syntinä sen, että on katsonut minuutin viatonta tv-dokumenttia ja toinen taas suhtautua paljon rennommin tv:n katseluun.
Minun kotiväkeni on ollut yleisellä tasolla varovaisempi ja vaimoni kotiväki rennompi, vaikka hänen isänsä aikoinaan olikin pitkään SRK:n johtokunnassa. Sanoin yleisellä tasolla, koska en tässä tv-asiassa oikein osaa kuvata heidän suhtautumistaan. Voi olla, että vastaavassa tilanteessa he olisivat antaneet lastensa katsoa jalkapalloa.
Minä koen olevani käytännän sovelluksissa tiukempi kuin vaimoni. Olen täällä joskun kuvannut keisiä, jossa minua jopa neuvottiin vaimoni ja hänen puhujapappilankomiehensä tasolta lieventämään kantaani, kun tuli hankaluuksia eräässä kotipiiriin kuuluvassa asiassa. En nyt toista sitä tässä tarkemmin.
En pysty siirtymään vuosikymmeniä ajassa taaksepäin joidenkin tv-kannasta päättäneiden kalloihin ja ja demonisoimaan heidän motiivejaan. Mielikuvani on, että asiassa on ollut vilpitön ja hyvä tarkoitus.
Näin ollen en halua enkä voi vierittää omaa turhantarkkaa tulkintaani koko vanhoillislestadiolaisuuden kontolle. Minusta noista käytönnön tulkinnoista kannattaa keskustella pienissä piireissä läheisten ja luotettujen uskovaisten kesken.
Niin lähinnä tarkoitin sitä, että sinä tuot asioita oman kokemuksen kautta ja toiset omansa. Niin kuin pitääkin, mutta lähinnä pyrin viittamaan siihen, että kerrot omasta puolestasi ja minä yritän ymmärtää sinun kulmasta kertomastasi. Tämä on nyt sellaista rautalangasta vääntöä, mutta yritän tuoda esiin sitä mihin pyrin. En suinkaan vähättele Heinon kokemuksia, mutta sain vaikutelman, että sinulla on erilaiset. Pyrkimykseni oli vain, että sinä kirjoitat täällä omasta puolestasi ja kokemastasi. Oli lähinnä vai kiinnostunut kuinka tilanteen koit. En ihan selvitys pyyntöön saakka pyrkinyt. Oma lähtökohtani on, että jokainen viestittää sen verran kun haluaa ja ei yhtään yli.
Toistan samaa asiaa, mutta koen sen tarpeelliseksi. Viestejä me luomme oman maailmamme silmälasien läpi. Ja mielipiteen muodostamiseen vaikuttaa monta kertaa enemmän omat kokemukset kuin viestin lähettäjän. Tähän Heino viittasikin, mutta kiinnitti huomiota samaan keskustelussa Heino ja Heikki. On totta, että minulla on ollut lapsena omassa kodissani lupa sanoa mitä ajattelen, mutta sen takia ei äiti aina päässyt helpolla. Kyllä hänelle ”armoneuvoja” sen takia annettiin. Luulen, että tässä eroan muista, mutta sitten tulee iso mutta.
Ehkä tämän avulla on helpompi mieltää mihin pyrin. Kotonta se lähtee. Ei kukaan voi toisen kotona jatkuvasti vaikuttaa, mihin heidän lapsensa oppii tai mistä vanhemmat pulttaa. Siksi on hyvin erilaisia kokemuksia. Saman perheen jäsenet voivat kokea samat asiat tosi eri lailla, joten ei ihmetellä jos kaikki viestit eivät mene perille sellaisina kuin ne on pyritty lähettämään.
Kiitos Eija tarkennuksestasi. Joo, kodilla on valtava vaikutus. Luulen, että äitini sotaorpouskokemus ja ehkä muutkin kokemukset ovat saaneet hänen suhtautumaan jotenkin turvallisuushakuisesti näihin käytänteihin.
Itse olen ollut nuorempana liiankin joustamaton luullut olevani oikeassa. On kuin olisi moottorissa ollut liian vähän öljyä. Onneksi olen mielestäni onnistunut käsittämään paremmin rakkauden ryydittämän yhteiselon. Tähän olen tarvinnut myös yhteisön tukea mutta muutakin. Olen kiitollinen asiasta.
Kirjoitan aika avoimesti, vaikka tämä on julkinen foorumi. Ajattelen, ettei minulla ole enää paljoa menetettävää.
Olen halunnut kirjoittaa tänne omasta jo omien kokemusteni näkökulmista, koska niissä olen kuitenkin elämän maku ja ne ovat minulle vankemmin todellisuutta, vaikka muisti on tunnetusti epäluotettava lähde. Jos teen intuitiivisia yleistyksiä, ne edustavat minun yksilöllistä totuuttani asiasta, joilla uskon olevan sijansa näissä keskusteluissa.
Eijalle vielä. Yritän rimpuilla irti näistä kirjoitteluista, koska näihin menee niin paljon aikaa ja minulla on muutakin tärkeää tekemistä. Jostakin oudosta syystä en tahdo onnistua rimpuilussani.
Minä koen sanan ”höpösynti” ylimielisenä ja pilkallisena. Koen sen käyttäjän asettavan itsensä koko kymmenientuhansien yksilöiden yhteisön yläpuolelle. Se varmaan toimii hyvin mediailmastossa, mutta itse koen sen noin.
Heikki hyvä, olen sanonut sinulle parikin kertaa, että älä ota itseesi kritiikkiä, joka kohdistuu liikkeen opetukseen ja toimintatapoihin. Missään nimessä nämä ”höpösynnitkään” eivät ole rivi-vl:sten syytä, koska teiltä ei ole kysytty mitään silloin kun ne on autuuden ehdoiksi julistettu ja niiden perusteella on aiheutettu tuhansittain murheellisia ihmiskohtaloita. Te ette ole syyllistyneet siihen, olette vain hiljaa alistuneet niitä noudattamaan. Omalta kohdaltani lupaan puhua vain ”armoneuvoista” heti sen jälkeen kun SRK myöntää tehneensä virheen asettaessaan ne autuuden ehdoksi ja sen jälkeen kun SRK pyytää julkisesti anteeksi niiltä, joita vastaan se on rikkonut. Toistaiseksi vain henkioppia on lievästi pahoiteltu, mutta senkään uhreilta ei ole vielä anteeksi pyydetty.
Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.”
Kun, Heikki pitää ns. minun mielestäni ”höpsösyntejä” todellisina synteinä ja loukkaantuu sanaan; ”höpösynti” sanon tähän, että saat sinä itse karttaa näitä, mutta et saa vaatia toisia karttamaan ”höpösyntiä” syntinä.
Paavali neuvoo meitä:
Room. 14:1 ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2 ”Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.”
Vielä hän sanoo selkeästi: ”Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.”
Mutta sittenkin meillä on lupa kertoa mikä on todellista syntiä, näin voimme rohkaista arkoja vahvistumaan ja elämään rohkeasti, ilman turhia uskomuksia. Olen sitä mieltä, että he ovat kurittomia, jotka pyrkivät heikot omattunnot vangitsemaan sääntöjen vangiksi. Paavali neuvoo meitä:
1 Tessal. 5:14 ”Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.”
Kaikki me tiedämme, Että SRK on tv kiellon takana. Olin tuolloin vuonna1973 ry:n johtokunnan jäsen. Johtokunta sai tuolloin SRK:lta paimenkirjeen. Kirjeessä kehotettiin johtokuntaa erottamaan sellaiset jäsenet, kaikista ry:n luottamustoimista, jonka kotona oli tv vastaanotin. Seuraavana vuonna tv kieltoa kiristettiin ja alettiin hoitaa pannalla niitä, jotka eivät nähneet väärää henkeä itsessään. Tv oli merkki väärästä hengestä. Tämä kaikki on kyllä Heikin tiedossa! Miksi pitää teeskennellä tietämätöntä – tiedät takuuvarmasti, vaikket ehkä itse ole elänyt näitä hoitokokouksien aikaa.
Heino, ei tunnu mukavalta tulla syytetyksi teeskentelystä. No, en varmaan täysin vapaa ole siitäkään. Vuonna 1973 on varmaan tapahtunut vaikka mitä, mutta olen koettanut muistella tv:n aivan varhaisimpia aikoja. Uskon kirjoittaneeni niin, että sen tahtoessaan ymmärtää.
Olen syntynyt vuonna 1954 joten hoitokokouskokemuksia minulla on.
Kiiton Jussi kommentistasi. Taitaa mennä meillä tämä aihe toisteiseksi. En koe omakseni tuota roolia, jota minuun istutat, ainakaan täysin, ehkä siinä jotakin on. Meidän todellisuutemme taitavat poiketa niin paljon toisistaan, että johdumme tähän samaan pyöritykseen. Mutta olen hyvilläni siitä, että meillä on keskusteluyhteys.
Kiitos, Heikki!
Minä ymmärrän sinun näkemyksiäsi ja sinun näkökulmaasi oikein hyvin. Mutta minua ”ujostuttaa” kommentoida sinun viestejäsi, koska olet niin avoin ja kirjoitat niin henkilökohtaisesti omista tuntemuksistasi. Siinä on omat vaaransa myös sinulle, niin ajattelen. Olen myös täällä huomannut, että heti kun aletaan kirjoittamaan henkilökohtaisista uskonnollisista kokemuksista eri tavalla ajattelevien kanssa, siitä usein muodostuu keskustelu, josta seurauksena on vain paha mieli kummallekin osapuolelle ja kaikille muillekin. Minä haluan kirjoittaa ja keskustella hyvin yleisellä tasolla ja enimmäkseen vain asioista, ilmiöistä ja tietysti epäkohdista.
Miksi koet niin? Olen koko elämäni ajan kuulunut tähän kymmenientuhansien yksilöiden yhteisöön, mutta en koe sitä niin. Miksikö en? Ehkä osaltaan siksi, että kyse on aidosta höpinästä, jolle ei Raamatusta löydy edes siteeksi perustetta (esim. TV, korvakorut jne). Toiseksi nykyään melko harva tästä porukasta uskoo aidosti näiden asioiden syntisyyteen. Näitä normeja noudatetaan lähinnä siksi, että pelätään muiden hämmentyvän.
Synniksi ne on aikanaan määritellyt ja nähnyt joku pieni ”komitea”, jonka jäsenistä harva on enää edes elossa. Tämä komitea on se, joka on aikanaan asettanut itsensä koko kymmenientuhansien yksilöiden yhteisön yläpuolelle. Valtaosalta porukasta ei takuulla ole kuultu mielipiteitä asiasta.
Kiitokset Vuokolle hyvästä kirjoituksesta!
Heikki Honkala. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sana höpösynti on ikävä. Toiselle asia, mitä sillä sitten kulloinkin tarkoitetaan, voi olla vakava omatunnon kysymys. Mutta onko ”kymmenien tuhansien yhteisö” jokin itseisarvo, joka väkimääränsä vuoksi vaatii jotain erityiskunnioitusta? Kirkon sisällä olevana herätysliikkeenä se oppinsa mukaisesti vaalii toiset poissulkevaa pelastuskäsitystä. Herätysliikkeen varjossa lapsuuteni ja nuoruuteni viettäneenä voisin todeta sen olevan ylimielistä. Omana kirkon ulkopuolisena tunnustuskuntana (vrt. jehovantodistajat) asia olisi toinen.
Petteri Maunu, minustakin höpösynti on ikävä sana enkä itsekään sitä mielellään käyttäisi. SRK itse kutsuu niitä armoneuvoiksi, mutta höpösynneiksi ne muuttuivat silloin kun niista alettiin vaatimaan pakkoparannusta, niiden vuoksi alettiin erotettamaan yhteisestä rakkaudesta ja niiden perusteella alettiin nimittämään ihmisiä helvetin matkalaisiksi. Jopa kirkon jumalanpalveluksessa käyminen, jos pappi ei ollut vl, oli sellainen synti, josta seurasi mainitsemani tuomiot. Tätäkään syntiä ei ole vielä peruutettu, ainakaan minun korviini sellaista ei ole kantautunut.
Petteri hyvä, halusit sitten ymmärtää noin.
Miksi syntikäsitys kiinnostaa ihmistä, joka oman kertomansa mukaan itse ei ole uskova kristitty?
Minä ymmärrän, jos ihminen on kiinnostunut etnografiasta ja antropologiasta, mutta silloinkaan ei yleensäkään olla vihamielisiä
Ei se ole klassisenkaan kristinuskon perusteella mahdotonta ymmärtää, että televisio ohjelmineen on uskolle haitallinen.¨
Sen perusteella asianomainen voi pitää sitä syntinä.
Kun katsomme kristillisen kirkon koko kenttää, on rajanveto maailmaan monessakin yhteisössä osa identiteettiä.
Ei kukaan naura roomalaiskatolisia tai ortodokseja siitä, että näissä monet kilvoittelijat haluavat vetäytyä pois maailmasta.
Askeesi on sitten ihan oma juttunsa.
On kysymys siitä, miten kukin käsittää saaneensa kutsun kuuliasuuteen. Protestanttisissa kirkossa monet luopuvat mukavasta ja turvallisesta elämästä ja lähtevät lähetyskentälle.
Sekin on tarkoituksellista luopumista ja oman kuuliaisuuskutsun täyttämistä.
Kuka tietää onko television kirveellä hajottaminen totta.
Seurakunnassa ei tulisi soveltaa jyrkkiä sanktioita tällaisissa ulkonaisissa asioissa.
Yleensähän ne, jotka eivät voi sopeutua liikkeen tapakulttuuriin, lähtevät muualle. Miksi se niin kovasti kiinnostaa ihmistä, jota sinänsä ei koko uskonasia kiinnosta henkilökohtaisena ratkaisuna? Onko se jonkunlaista ylhäältä katsovaa kolonialismia?
Mitä ihmettä tarkoitat klassisella kristinuskolla? Et kai vain sinun oikeana pitämääsi tulkintaa kristinuskosta? Lukijalle syntyy yleensä tuota termiä käytettäessä käsitys, että se on synonyymi ”oikealle” kristinuskolle.
Kristinuskon sisältö ja tulkinnat ovat eläneet ja moutoutuneet satojen ja taas satojen vuosien aikana – mihin kohti aikajanaa määrität klassisen kristinuskon? Milloin siitä ei vielä ollut kyse ja milloin jo oli? Ja mikä ei ole klassista kristinuskoa?
Panu, luulen että olet aivan oikeassa. Sanalla ”klassinen” on korvattu sana ”konservatiivinen”, koska sanalla ”klassinen” on parempi kaiku (vrt. musiikki) ja se synnyttää positiivisempia mielikuvia kuin sana ”konservatiivinen”. Tästä syystä jotkut niin mielellän puhuvat klassisesta kristinuskosta. Ja sanalla saattaa olla isokin merkitys sanojalle itselleen.
Semmoista asiaa olen ihmettelyt, että eikö ne SRK-heput äänestetä sinne. Toinen pohdinta on, että onko äänestäminen yhtä laiskaa kuin kirkossa, jos vl-ihmiset eivät voi vaikuttaa? Samalla laitan tuon Sakarja 5, kun täällä on varmaan sen ikäluokan ihmisiä, jotka tietävät elokuvakankaat ja telkkarin tulon. Tai edes joku on uskaltanut salaa elokuvissa käydä muinoin. Tuo eefa-mitta on 22 litrasta 36 litraan. Jotkut ovat tulkinneet tuon kankaaksi minkä avulla elokuvat näytettiin ja viljaruukun telkkareiksi. Jokainenhan me tiedämme nyt satelliitit.
”Kuudes näky: lentävä kirjakäärö
Kun jälleen kohotin katseeni, näin kirjakäärön, joka lensi taivaalla.
Enkeli kysyi minulta: ”Mitä näet?” Minä vastasin: ”Näen lentävän kirjakäärön, joka on kaksikymmentä kyynärää pitkä ja kymmenen kyynärää paksu.”
Hän sanoi minulle: ”Se sisältää kirouksen, joka koskee koko maata. Ties kuinka kauan ovat varkaat jääneet rankaisematta, ja pitkään ovat jääneet rankaisematta myös ne, jotka vannovat väärin.” — Minä lähetän liikkeelle kirouksen, sanoo Herra Sebaot. Se menee varkaan taloon ja sen taloon, joka on vannonut väärin minun nimeeni. Kirous jää sinne asumaan ja tuhoaa koko talon, niin hirret kuin kivetkin.
Seitsemäs näky: nainen viljaruukussa
Enkeli, joka selitti minulle näkyni, tuli luokseni ja sanoi: ”Katso, mitä nyt saat nähdä.” Minä kysyin: ”Mikä se on?” Hän vastasi: ”Se on viljaruukku, eefa-mitta”, ja jatkoi: ”Se tarkoittaa koko maan asukkaiden syntivelkaa.” Yhtäkkiä ruukun lyijykansi avautui, ja ruukussa istui nainen. Enkeli sanoi: ”Tämä nainen tarkoittaa jumalattomuutta.” Sitten hän työnsi naisen takaisin eefa-mittaan ja pani jälleen lyijypunnuksen kanneksi sen päälle. Sen jälkeen minä näin kahden naisen lähestyvän. Heillä oli siivet kuin haikaran siivet, ja tuuli kuljetti heitä. He nostivat eefa-mitan korkealle ilmaan. Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ”Mihin he vievät ruukun?” Hän vastasi: ”Sinearin maahan. Siellä he rakentavat naiselle temppelin, ja kun se on valmis, he asettavat eefa- mitan korokkeelle.” ”
Eijalle:
En ole koskaan ollut ry:n johtokunnassa, mutta minun käsitys on, ettei äänestetä, Jäsenet voivat tehdä ehdotuksia jäseniksi erovuoroisten tilalle ja joku porukka sitten päättää, ketkä ovat oikeassa SRK:n hengessä ja vain sellainen henkilö tulee valituksi, jolla on ”wanhojen weljien” tuki. Tietääkseni ehdokkaista keskustellaan niin kauan että valittavasta ehdokkaasta ollaan yksimielisiä. Äänestykseen saakka valintaa ei ole tietääkseni päästetty koskaan SRK:n aikana. Tästä käytännöstä johtuu myös se, ettei naista voida valita, koska hän ei pääse edes ehdolle. Voin olla väärässäkin, mutta oikaiskoon hän, ken tietää paremmin.
Jorma Ojalalle sen verran, että on täysin eri asia nähdä jokin ulkonainen asia uskolle ja uskonelämälle haitallisena ja uskonyhteisön identiteettiin kuluvana asiana kuin julistaa ja opettaa sitä vastuullisena auktoriteettina vanhurskautumisen ja autuuden ehtona. Tästä on, Jorma hyvä, kysymys. Minä Ihmettelen kovasti, miksi sinun on niin vaikea nähdä, käsittää ja ymmärtää tätä eroa.
Television kohdallahan kysymys ei ole vain ulkonaisesta asiasta.
Näen asian selvästi, koska olen sen itse kokenut. Onko sinun elämässäsi yhtään mikään syntiä tai uskoa haittaava, Jussi T ?.
Jorma o, on tietysti mahdollista, että sinä koet television ”saatanan sontaluukkuna”, mutta se on vain sinun kokemuksesi. Minulle se on tiedotusväline siinä missä radio ja sanomalehdetkin. Jorma, minulle riittää Raamatussa mainitut synnit ja niidenkin noudattamisessa on minulle aivan tarpeeksi haastetta päivittäin. Jeesuksen ohje kohdella lähimmäisiä niinkuin itseäsi, se on minun elämäni tärkein ohje. En ole kovin uskonnollinen oman uskonnollisen kokemustaustani vuoksi, mutta ihmisten välinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat arvoja, joita yritän puolustaa uskontojenkin yli, koska uskonnot ovat olleet kautta aikojen ihmiskunnan suurimpia tuhoajia, sortajia ja alistajia diktatuuristen hallitsijoiden ohella. Tätä mieltä olen. Omasta uskonvakaumuksestani en halua sanoa mitään, koska sen on vain minun ja Jumalan välinen asia. Kristillisen kasteen olen saanut jo vauvana.
Televisio on viestintäväline. Opiskeluaikani yksi iskulauseista oli: ”Väline on viesti.” Tällä tarkoitettiin, että viestinnän välineillä on omat erityisominaisuutensa, joilla on taipumus korostaa ja hämärtää erilaisia sanomia. Tietynlainen asia on helppo välittää television kautta ja toisenlaisen välittämisessä on vaikeuksia. Tämäkään ei tee televisiosta hyvää tai pahaa. Ne ovat ihmisten ominaisuuksia. Televisio on sontaluukku, kun ihmiset levittävät sen kautta sontaa. Olen kokenut television usein myös maailman valon ja suolan välineenä.
Martti Pentin kanssa olen taas samoilla linjoilla. Vanhoillisestadiolaisille televisio on jotakin erityistä mystiikkaa, koska se on niin pitkään ollut ”kielletty hedelmä” ja jota kohtaan on liikkeen johdon toimesta rakennettu tietoisesti kauhunsekaista pelkoa ihmisten mieliin. Ehkä he eivät tästä syystä voi pitää televisiota viestintävälineenä, niinkuin me sen näemme. Näyttää tätä samaa pelkoa esiintyvän myös muuallakin, kuten Jorma Ojalakin omana näkemyksenään kirjoitti. Sitä kyllä tulee usein ihmetelleeksi että televisio, jonka ohjelmatarjonta on valvottua, on syntisempi kapistus kuin tietokone ja älypuhelin internetyhteyksineen.
Olisiko tämä koko juttu ihan toisinpäin, mitä arvoisat kirjoittavat sanovat? Televisio ei ole lestadiolaisille mystiikkaa, vaan he itse ovat Martille ja Jussille mystinen ilmiö?
Taisin jo tuolla ensimmäisessä viestissäni arvella, kuinka ao. ihmisille televisio ei niinkään tiedonväline, vaan laite, joka tuo
omalle uskolle haitallisia tapoja ja arvoja keskelle omaa kotielämää. Siksi sitä on pyritty torjumaan.
(Tavat ja säännöt ja kiertely asiassa on ihan eri juttu, en puutu
siihen tässä)
Hiukan ihmettelen, etteivät fiksut ja valistuneet ihmiset suostu ottamaan tätä kulttuurista näkökulmaa huomioon.
Televisiosta ja lestadiolaisista on keskusteltu 1970-luvulta lähtien, siihen aikaan Hesarin mielipidesivulla oli hyvin aktiivisena muuan Itä-Afrikassa työskentelevä lähetysihminen JK. Muistan, miten hän murehti sitä, ettei tiedon valo pääse valaisemaan lestadiolaista elämänpiiriä!!
Hupaisaa minusta tuo kriitikon pinnallisuus, Samalla surkeaa,
että televisio viestimenä yhdistetään ratkaisevasti tiedon saantiin ja sen puutteeseen.
Miten on mahdollista, että lähetyskentilläkään asuneet ja toimineet ihmiset eivät suostu ymmärtämään tällaista kristillistä alakulttuuria, mitä lestadiolaisuus edustaa. Näen noissa kommenteissa kolonialistisia piirteitä.
Muistan kun toiselle teistä totesin kuukausia sitten jossakin samantapaisessa debatissa, että kristittynä eläminen on myös selän kääntämistä maailmalle. Siihen tuli sitten ihmettelevä vastakysymys ”Kuinka se voi olla mahdollista, kun kristittyjen tulee mennä julistamaan ”kaikkeen maailmaan”” !!.
Se on merkillistä, että kristitty on mukana maailmassa, mutta myös erossa maailmasta….todella ihmeellistä ja nähtävästi vaikea ymmärtää
Ehkäpä nyt hieman aliarvioit muita keskustelijoita. Ei liene suurta erimielisyyttä siitä, että tv välittää haitallisia ohjelmia ja aiheuttaa muitakin kielteisiä lieveilmiöitä. Näin ajattelevia löytyy pilvin pimein kaikista herätysliikkeistä ja myös sieltä ”maailmasta”.
Sinä asetat nyt kuitenkin muista poiketen varsinaisen aiheen sivuasiaksi sulkuihin: ”(Tavat ja säännöt ja kiertely asiassa on ihan eri juttu)”. Tämähän on juuri villakoiran ydin. Tästä teknisestä välineestä on tehty autuuden ehto ja mittari. Sitten se ei yhtäkkiä enää sitä olekaan, ja asiasta ei kuitenkaan saa puhua.
Ei kukaan väitä, etteikö vl-liikkeen nurjalle suhtautumiselle – ja sen muuttumiselle – olisi ymmärrettäviä perusteita, mutta miksi totuuden pylväänä itseään pitävä seurakunta ei voi avoimesti asiasta keskustella ja tiedottaa. No, syyn kyllä tiedämme. Erehtymättömän on tavallistakin vaikeampaa myöntää inhimillisyytensä ja erehtyväisyytensä. Keisarin pitää saada kuvitella päälleen vaatteet.
”…ei niinkään tiedonväline, vaan laite, joka tuo omalle uskolle haitallisia tapoja ja arvoja keskelle omaa kotielämää.” Laite tuo, jos sillä tuodaan. Televisio ei tuo keskelle kotielämää mitään, kun se suljetaan. Olisikohan ongelmana se, että mikä tahansa toisenlainen koettiin – kenties koetaan vieläkin – omalle uskolle haitallisena tapana ja arvoina?
Pakinoitsija Olli veisteli jutussaan Tietämättömien talo: ”Mitään kun ette tarvitse tietää, niin hyvin sopii mustattu ikkuna. Ei tarvitse tietää minkälaista ulkona on. Eikä päivänvalo häiritse nukkumista! Eihän nykyaikana muuta voi tehdä kuin nukkua semmoinen, joka ei mitään mistään tiedä!”
Martti, tuo nappula-argumentti olikin aikoinaan käsittääkseni aika yleinen käytännön vastustajien käytössä.
Se perustuu ymmärtääkseni olettamukseen ihmisen vapaasta tahdosta. Jos niin olisi, juoppouskaan ei olisi ongelma, koska jokainen kykenisi lopettamaan juomisen ajoissa.
Heikki. Tuossa päihteiden kohdalta, kuten alkoholin ja sitä mahdollisesti seuraavan joppouden seuraus johtuu siitä, että päihteet aiheuttavat riippuvuutta, niihin jää koukkuun.
Jos samalta pohjalta ajattelee televisio-ohjelmia, myös niiden osalta jää koukkuun helposti MIELUISTEN ohjelmien osalta. Ne ohjelmat, jotka eivät kiinnosta, on tosi helppo sulkea pois nappia painamalla. Suurella osalla ihmisiä se tarkoittaa just K13 ylittäviä ohjelmia. Ainakin mitä naisväen kanssa olen näistä asioista keskustellut, miehistä en niinkään tiedä.
Eli mielestäni televisio ei ole verrattavissa alkoholiriippuvuuteen. Tietty jonkin ihmisen kohdalla se voi sulkea lähes koko muun elämän pois. Jos liikunta jää vähiin, silloin se on vahingollista terveydellekin. Myös parisuhde ja lapsista huolehtiminen voi kärsiä liiallisesta töllön vahtaamisesta. Mutta kaikki tämä saattaa käydä myös himolukutoukalle. Tavallaan mikä asia tahansa saattaa koukuttaa niiin paljon, että liikunta ja sosiaalinen elämä jää vähäiseksi. Netti on mielestäni paljon pahempi koukuttaja kuin telkku.
Minusta mikään syy ”hengelliselle televisiokiellolle” ei ole perusteltu. Kaikki tällaiset fundamentalistiset säännöt ovat loppuviiimeksi pahempia kuin sääntöjen takana olevat asiat. Ihan hirveästi aiheuttavat vahinkoa, kun ollaan mukamas suojelevinas ihmisten sieluja.
”Jorma o, on tietysti mahdollista, että sinä koet television “saatanan sontaluukkuna”, mutta se on vain sinun kokemuksesi”
Se on parasta, Jussi T., ettet täällä puhu minun tai kenenkään muun kokemuksista yhtään mitään. Sinä et voi niistä tietää yhtään mitään.
Sinun kannattaisi laajentaa perspektiiviäsi noiden omien kokemustesi ulkopuolelle. Tulisi vähän syvyyttä näkemyksiin.
No, no, Jorma. Älähän nyt suotta hikeenny. 🙂 Enhän minä tiedäkään muuta kuin sen mitä itse olet kertonut. Kirjoitit nimittäin: ”Television kohdallahan kysymys ei ole vain ulkonaisesta asiasta. Näen asian selvästi, koska olen sen itse kokenut.”
Sensijaan minä en ole kirjoittanut juurikaan omista kokemuksistani, enemmäkin näkemyksiäni ja ajatuksiani. Voi olla, ettei nissä sinun kaipaamaasi syvyyttä ole, mutta me ihmiset kun olemme niin erilaisia. Kuten sinä ja minä. 🙂
Jormalle vielä vähän. Mikä ihme siinä on, että visuaalisuus ja liikkuva kuva tekee jostakin viestintälaitteesta syntisemmän kuin joku toinen? Vrt. radio/sanomalehti vs. televisio. Osaatko Jorma selittää?
Kuules kirjeystäväni Jussi! Toivoisin, että kaivautuisit vähän syvemmälle aiheeseen tuon visuaalisuuden ja liikkuvan kuvan taakse. Muistan kun Suomen Kuvalehdessa -olisikohan ollut 70-lukua , ehkä 80 – oli vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevän artikkelin yhteydessä kuva huivipäisistä mummoista kirkossa tai seuroissa. Ohessa oli kuvatekstinä, että ”Jos tämä kuva alkaisi liikkua, se olisi lestadiolaisten mielestä syntiä”.
Tuo kertoo paljon tuon aikaisen uskontojournalismin tasosta.
Taitaa olla moni harrastanut kaitafilmi- ja kotivideokuvausta ilman, että kukaan on tullut moittimaan visuaalisuudesta ja liikkuvista kuvista.
Heikki, ei kotivideointi ja kotivideoitten katteleminen olekaan koskaan ollut syntiä vl-liikkeessä.
Mutta televisiosta ja elokuvateattereissa pyörivä liikkuva kuva on ollut. Pahinta hommassa on ollut tottelemattomuus seurakunnan neuvoa kohtaan. Kun seurakunta on nähnyt hyväksi, ettei televisiota omisteta eikä katsota, eikä elkokuvateattereissa käydä, niin tittelemattomuus seurakunnan näkemystä vastaan on synti.
On varoiteltu jopa katselemasta television ohjelmista kertovaa listaa lehdessä ja elokuvateattereiden mainoksia.
Heikki, ellen nyt ihan väärin muista, tv-kiellon tai koulujen tv-kiellon yhtenä perusteluna oli käytetty nimen omaan liikkuvan kuvan syntisyyttä, koska sen voi helposti mieltää ja yhdistää syntiseen elokuvaan. Muistan nuoruudestani, että rainojen katsominen oli ainakin jonkin aikaa vl-lapsilta kiellettyä koulussa ja vl-opettaja sai vapautuksen rainakoneen käytöstä opetustilanteissa. Voisin yrittää löytää sinulle jostakin dokumenttia muistamiseni tueksi, koska tällä iällä ei enää voi luottaa 100%:sesti omaan muistiin.
Jussi hei, minusta tuo kuulostaa aika oudolta.
Dia-kuvien tyyppisiä still-kuvia tosiaan kutsuttiin joskus rainoiksi. Sellaisten kieltämisestä en ole ikinä kuullut mitään. Sehän olisi sama kuin kieltäisi kirjat, joissa on kuvia.
Lapsena kävimme kirjaston satutunneilla, joilla näytettiin rainoja.
En ole varma olivatko ne vain still-kuvia vai olivatko ne ensimmäisiä videoita, mutta joka tapauksessa ne oli ainakin hetken aikaa kiellettyjä. Saattoi olla pian juuri koulutelevesiokiellon jälkeen, jolloin oli epätietoisuutta mikä oli luvallista ja mikä ei. Koillismaa, josta minä ja Vuokkokin olemme kotoisin, oli taatusti tiukimpia kieltojen sovellutusalueita koko maassa. Ajoittain se sai jopa hysteerisiä piirteitä kaikki se kieltojen noudattaminen ja niiden valvominen. Ilmankos me Vuokon kanssa ollaan nyt tiukimpia elämäntapanormien vastustajia, näin luulen. 🙂
Luterilaisten sisarkirkoissa idässä ja lännessä on tosiaan niitä, jotka ovat päättäneet vetäytyä ”maailmasta”. Sen he ovat tehneet vapaaehtoisesti, kenenkään käskemättä. He ovat kokeneet, että voivat niin paremmin palvella Jumalaa. He eivät myöskään aseta käskemällä ehtoja kenekään pääsylle Jumalan luo.
Kristus ei hallitse käskemällä.
Tätä ei voi verrata käskemisellä hallitsemiseen, kuten SRK-lestadiolaisuuden historiassa on surullisen usein tapahtunut. Eiköhän tuossa 1963-vuoden televisiokiellossa ollut myös jonkinlainen paniikkireaktio siihen, että vl-väki jää seurojen aikana kotiin. Kun yritettiin käskemällä hallita, eikä luotettu kristittyjen omiin omiintuntoihin, saatiin aikaan surullista jälkeä. Kaikki ajattelevat ihmiset voivat sen nähdä.
Montakohan sielua SRK:n päättäjät saivat pelastettua tuolla TV-kiellolla ja käskyllä Kristukselle?
Kristus ei hallitse käskemällä.
Jussi, tarkoitat varmaan kaitafilmausta. Videot taisivat tulla vasta 70-luvulla. Erikoiselta tapaus kuulostaa, mutta kai sellaista on voinut tapahtua. Veikkaisin yliherkkää omatuntoa selitykseksi.
Enoni (ei vanhoillislestadiolainen) harrasti kaitafilmausta aikoinaan. Muistan, kun kuvasi poikaansa eli serkkuani ja minua jalkapallopuuhissa. Ei meidän porukat ainakaan häntä paheksuneet.
Juurikin näin, Heikki. En muistanut lainkaan koko kaitafilmausta, koska itse en ole koskaan ollut sellaisen kanssa tekemisissä, en kuvaajana enkä kohteenakaan. Nyt kun kerroit siitä, muistan että sellainenkin vaihe oli ennen videokameroiden tuloa. Kaitafilmaustahan se todellakin oli silloin ja rainat olivat vain still-kuvia. Kiitos oikaisusta, Heikki!
🙂
Suhtautumisessa televisioon on ollut vl-liikkeessä ihan varmasti monelaista käytäntöä, mutta ulospäin näkyvä käytäntö on pitänyt olla tietynlainen, jotta ei ole joutunut hoitokokouksen kohteeksi.
Tiukimmissa tapauksissa koko laite kaikkine ohjelmineen, myös mainoksineen ja luonto-ohjelmineen on ollut täysin pannassa. Nyt kun Mopin palstaa ei enää ole, en pysty hakemaan sanojeni tueksi Päivämiehen artikkeleita aiheesta. Nimenomaan laite itsessään jo oli syntiä, koska sanottiin: ”televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu”.
Eikä siinä auttanut kenelläkään selittelyt, että aikoo katsoa vain hyviä ohjelmia, televisio laitteena jo asunnossa oli paha ja tuomittava juttu ja kaikenlaiset myönteiset puheet televisiosta tai television omistajista. Väärä henki teetätti televisiomyönteisyyttä ihmisissä ja jos asiasta oli jo huomautettu ja tottelemattomuutta silti ilmeni asian tiimoilta, tottelemattoman sai erottaa vl-uskovaisten kesuudesta ”enempi turmelemasta” muita.
Ystäväni tiedossa on tilanne, jossa televisio on mäiskitty kirveellä palasiksi. Toinen mäiskijöistä on itse kertonut asiasta ystävälleni. Toinen ystäväni tietää tapauksen, jossa televisioasian tiimoilta hoidettu henkilö hyppäsi hoipparien jälkeen kaivoon, tästä s-postiini saapunut viesti ystävältäni:
”Voi olla, että nuo kirveen kans heilujat, eivät enää ole elossa, mutta täyttä tottahan tämä oli täällä Lapin läänissä!
Mutta miltäpä tuntuisi, jos yökaudet piinattaisiin TV:n vuoksi? Näin tapahtui erälle vanhalle emännälle, kun muu väki ei aikonut talosta TV:tä hävittää.
Lopuksi oli uhattu emännälle, että hänen pitää muuttaa kodistaan pois, tai tulee lähtö siionista! Miksi tuo mummo rukka ei älynny kävellä omin jaloin ulos liikkestä, vaan sekosi ja hyppäsi kotinsa kaivoon?
Ja tämänkin tapahtuman nähneet ovat vielä elossa!
Että tällaista jälkeä!”
Täällä on laaja artikkeli aiheeseen liittyen:
http://freepathways.wordpress.com/2010/02/07/televisio-ja-konsertit/
Liikuvan kuvan syntisyydestä on mm. kirjoittettu Päivämiehessä no 23, 2.6.1971:
“Kristillisyyden selvä kannanilmaisu television sopivaisuudesta kristityn kodin huonekaluksi on tehty kaikkien tiettäväksi.
On syytetty, että kuolleesta kappaleesta on tehty vaarallinen ja sieluja surmaava, vaikka selvästi on aina puhuttu televisiosta ohjelmineen. Ohjelma on selvästi osoitettu ala-arvoiseksi ja lihaa ruokkivaksi roskaksi, mutta mikään ei näy auttavan.”
Kauhistua en osaa, sillä kaikkea on tullut kuultua, mutta miltä se tuntuisi? Tuntuisi siltä, että vanhuksesta olisi ilmoitettava sosiaalihuoltoon. Asiaan olisi puututtava. Saihan ne Rannanjärvenkin rautoihin. Tiedän, tiedän, niin ei ruukattu tehrä. Olen sellaisten tuki-ihmisenä, että tiedän kiusaajan vetävän oikeuteen ja manipuloivan ja kiusattu saa varoa koko ajan sanojaan , vuosien piina ja viromaisistakaan ei ole apua, kun nekin on manipuloitavissa.
http://www.youtube.com/watch?v=HHjfR56NeR8
Ei se tuntus hyvältä tunnu.:(
Jussin antaman linkin lisäksi linkkaan saman blogin toiseen sivuun http://freepathways.wordpress.com/category/televisiokielto/page/2/
Sorry, tarkoitus oli boldata tämä kohta:
Ja jostain syystä puolet lauseesta katosi. En nähtävästi osaa boldata. 🙁
Saas nähdä kuinkä käy nyt.
Ylläpito, Apua!!! Kaikki epäonnistui. 🙁 Voitte poistaa kaikki minun suhmuroinnit. 🙁
Yritin boldata tätä lausetta:
”Kappale sinänsä on kuollut, mutta kun se alkaa elää, ei se enää ole kuollut.”
Maallistuneen ihmisen on vaikeaa ymmärtää, miten aktiivinen herätyskristitty näkee itsensä suhteessa ulkopuoliseen maailmaan.
Norrlands Kuriren teki 25 vuotta sitten jutun laestadiolaisista otsikolla ”Nej till TV, ja till frysbox” (telkkarille ei, pakastimelle kyllä). Laestadiolaisia huvitti tämä älytön rinnastus ja toimittajan tietämättömyys.
Eihän ongelmana ole laitteen teknisyys tai joku liikkuvan kuvan mystisyys/syntisyys, vaan televisio-ohjelmien uskoa rapauttava merkitys ennen muuta lapsiperheissä. Tässä perustelussa lestadiolaiset eivät ole yksin.
Sisarkirkossamme on uskovia, jotka pitävät itselleen parempana vetäytyä pois maailmasta yksinäisyyteen tai luostariiin.
Ulkopuolisten ei ole ollut tapana saattaa heidän näkemystään naurettavaksi, vaikka se valtakulltuurin ajattelusta eroaakin.
Miksi lestadiolaiset eivät ansaitse samanlaista kunnioitusta?
Jorma hei, tässä ei ole kysymys lestadiolaisten kunniottamisesta tai halventamisesta. Jokaisen henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta tulee jokaisen kunnioittaa, sehän nyt on sanomattakin selvää meille jokaiselle.
Kaikki krittiikki täällä kohdistuu kirkon yhteydessä toimivan herätysliikkeen seurakuntaoppiin, opetuksiin.ja käytänteisiin. Ja niissäkin vain haitallisiin ja vahingoittaviin sekä henklökohtaista uskonvakaumusta rajoittaviin kohtiin, kuten esim. jonkun viestintävälineen asettamiseen autuuden ehdoksi.
Missä vaiheessa sisarkirkon luostariin ja yksinäisyyteen vetäytyneet ovat ilmoittaneet televisiottomuuden olevan pelastuksen ehto?
Jos ilmoittaisivat, toisin julki paheksuntani.
Vaan eipä ole tarvis.
Onkohan seurakuntaoppi jonkunlainen veruke, puhehan on vallan muusta.
Seurakuntaoppikaan ei ole haitaksi sellaiselle, joka ei halua edes pelastua tai liittyä rauhanyhdistykseen.
”Onkohan seurakuntaoppi jonkunlainen veruke, puhehan on vallan muusta.”
Jorma, haluaisitko sinä itse kenties (pelastumiseesi uskovana?) päättää siitä, mistä ihmiset saavat keskustella? Minun mielestäni SRK:n seurakuntaoppi on aivan keskiössä siinä mistä täällä on puhe. Niin, Jorma, luitko Huovisen Leenan linkittämän jutun?.
En ole estänyt sinua keskustelemasta mistään. Toiminnan mielekkyyden voi tietysti kuka vaan nostaa tikun nenään. Mutta, onhan meidän maassamme paljon ryssävihaakin, jonka syyt ovat tuntemattomat.
Nyt halusin vain jotain logiikkaa tuohon väitteeseesi.
Sinähän et puhunut seurakuntaopista, vaan televisiosta.
En tiedä mistä sinä tämän seurakuntaopin tähän keskusteluketjuun toit, mutta hyvä että teit sen, vaikkakin veruke-epäilyn kera. Seurakuntaoppiin tv-kieltokin liittyy hyvin läheisesti ja on osa sitä. No, nyt toit tänne ryssävihankin ja ehkä seuravaksi heilautat vielä natsikorttiakin. Ryssävihalla en näe olevan mitään yhteyttä tämän blogin aiheeseen. Puhuin muuten minäkin sinulle SRK:n seurakuntaopista, vaikkakaan en juuri tässä ketjussa.
No, tuosta edellisestä kommentistani vielä sen verran, että oli se väärin sanottu, että pyrkisit estämään keskustelua aiheesta, mutta minä hieman provosoiduin sinun asiattomista vihjailuistasi. Vaikka tiedänkin, että se kuuluu sinun tyyliisi ja on sinun tavaramerkkisi. Anteeksipyyntöni siitä!
Täällä keskustellaan ymmärtääkseni vl-liikkeen opeista ja käytänteistä – seurakuntaoppi heijastuu liikkeessä oikeastaan kaikkeen, ”verukkeeksi” sitä ei tarvitse ottaa.
Seurakuntaopin oikeellisuudelle ei ole mitään merkitystä sillä haluaako joku kommentoija pelastua tai liittyä rauhanyhdistykseen. On siis turha yrittää kieltää kritiikkiä ja keskustelua em. perusteilla. Kyse ei ole henkilökohtaisista eduista tai haitoista, vaan asioista. (Ja ne asiat kyllä koskettavat monia, ainakin vl-liikkeeseen kuuluvia.)
”Onhan meidän maassamme paljon ryssävihaakin, jonka syyt ovat tuntemattomat.” Eiköhän ne syyt näy jo siinä, että ’venäläinen’ on sanana samaa juurta kuin ’vaino’ ja ’vainaja’.Sota on venäjäksi ’война’.