Myi halvalla, jätti olennaisen kertomatta

Jokin aika sitten kävin ostamassa uuden puhelimen perusmallin hajottua. Myyjänä oli iso monikansallinen kodintekniikan jätti, jolla oli myynnissä sopuhintaan erilaisia malleja. Ei tosin enää peruspuhelimia, vaan vain niitä älymalleja.

Sellainen tuli taskuun. Käytin uutta puhelinta kuten entisiä: soitin ja vastaanotin puheluita, kirjoitin tekstiviestejä ja sain niitä. Kaikki hyvin. Niin luulin.

Kunnes tuli ensimmäinen puhelinlasku. Se pudotti minut pyrstölleni. Lasku oli aivan tolkuton, reilusti enemmän kuin puhelimen hinta.

Ei kun operaattorin pakeille selvittämään laskua. Siellä kävi ilmi, että älypuhelin on älykkäämpi kuin minä. Se availee monta kertaa päivässä täysin omin päin nettiyhteyksiä, hakee ties mihin sovelluksiin päivityksiä ja huvittaa itseään minun tietämättä mitään.

Laskusta kävi myös kiistatta ilmi, etten itse ollut tehnyt mitään, vaan asioinut netissä normaalin tietokoneen kautta, en puhelimella.

Operaattori totesi, että heillä kuuluu asiakaspalveluun kertoa, että älypuhelinta ostettaessa  liittymä pitää tarvittaessa vaihtaa sellaiseksi, ettei nettiyllätyksiä tule. Näin siis operaattorin myymälä toimii.

Monikansallinen kodinkonejätti sen sijaan myy puhelimen kertomatta liittymän tarkistamisen välttämättömyydestä.

Onneksi operaattori selvitti asioita, vaihtoi maksutta liittymän ja tuli vielä vastaan käsittämättömän suuruisessa laskussa.

Entä se jätti? Sen asiakaspalvelu oli ”tilapäisesti ruuhkautunut.” En jaksanut odottaa. Laitoin sähköpostiviestin. Siihen tuli vastaus: ”Palvelumme on kausiluonteisesti ruuhkautunut, vastaamiseen voi mennä useita työpäiviä.”

Mitä tästä opin? Ehkä sen, että taidan vastedes asioida myymälässä, jossa myyjällä on aikaa selostaa perusasiat asiakkaalle. Kannattaa maksaa kymppi tai kaksi enemmän laitteesta, johon saa käyttöopastuksen ja muut tarvittavat tiedot.

Jostakin syystä mieleeni nousi myös se, että kirkon ja seurakuntien vahvuus on lähipalveluissa, jotka toimivat.

  1. Ystäväni oli ostamassa uutta kännykkää ja minä siinä sivussa vilkuilin Lumian suuntaan. Älypuhelimia kun nykyään ostetaan ja ajattelin josko minäkin sellaiseen vaihtaisin.
    Nuori miesmyyjä oli todella kohtelias asiantuntija. Hän selitti juuri tuon mistä Marja-Sisko kertoi: älypuhelimeen pitää ehdottomasti olla netttiliittymä. Ihmisille on tullut ikävä yllätys valtavan laskun muodossa, koska puhelin toimii itsekseen.

    Jätin vielä älypuhelimen harkintaan, mutta olin todella mielissäni, että myyjä informoi minua. Minulle olisi käynyt laskun suhteen täsmälleen kuvatulla tavalla.

    • ”Eikö näin ole myös meidän hengellisessä elämässämme…?”

      Hyvä muistutus. Minua informoitiin aikoinaan asiasta kun ostin lapsille jonkin asteiset älypuhelimet. Liittymä maksoi muutaman euron perusnetillä(hitaalla), mutta laskut ovat jääneet muutamaan euroon. Joka kuukausi ei tule edes laskua.

    • Mikä on tämän sanomasi hengellinen sisältö? Onko se sitä, että kaikkea inhimillistä syleilevä muotiteologia jättää oleellisen kertomatta. Kaikilla lupauksilla ei olekaan takuuta eikä sillä pelastu?

  2. Kyllähän tämä kertoo siitä, että ei pidä luottaa vaan tarkistaa itse. Myyjän pahuus, fiksuus, ahneus tai typeryys ovat irrelevantteja piirteitä. Ei tarvitse olla ahne tehdäkseen näin.

    Mielestäni tämä teksti oli kyllä hyvinkin allegoria. Yritäpä työtätekevänä ihmisenä käydä kirkolla paikan päällä. Itselleni se onnistuu ottamalla vapaapäivä töistä. En kutsuisi ”laadukkaaksi lähipalveluksi” tämänlaista. Kivasti on eroaminen toki netissä.

    Ja missään ei tarvitse käydä kun tipahtaa aikamoinen lasku, vaikka et ole edes sukulaistytön rippijuhlissa tai joulukirkossa käynyt. Pelastuksia vaan luvataan, mutta kenelläkään ei ole mitään kovaa näyttöä tästä. Sanotaan että älä osta kilpailijalta. Mutta tasan menee luotettavuudenlahjat.

    Sillä lupauksen tekee aina uskova, jolla ei ole valtuuksia sanoa kenen pyhä kirja on oikea ja joilla ei ole valtaa sanoa kuka pelastuu millä ehdoin ja kuka ei. Ilman vakuuksia ei kannatakaan luottaa.

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!