Jeesuksen antama tehtävä
Ylösnoussut Jeesus antoi opetuslapsilleen ja samalla koko kristilliselle kirkolle yhden tehtävän. Tehtävänanto oli yksinkertainen mutta sen käytännön toteutus haastava. Opetuslapset ymmärsivät tehtävän tärkeyden ja olivat valmiit toteuttamaan sitä henkensä uhalla. Eivät auktoriteettien ankarat kiellot, vallanpitäjien ruoskat ja kahleet eivätkä edes teloituspuut ja –roviot lannistaneet heitä. Evankeliumi Jeesuksesta koko maailman Vapahtajana piti julistaa kaikille luoduille. Kaikki kansat oli tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Evankeliumi tavoitti kansoja ja yksittäisiä ihmisiä. Pakanuudesta käännyttiin elävän Jumalan puoleen ja kulttuuritkin muuttuivat.
Tehtävänanto on edelleen muuttumattomana voimassa, ja sen käytännön toteuttaminen on edelleen haastavaa. Nyt tilanne on kuitenkin eräässä suhteessa toisenlainen kuin kirkon alkuaikoina. Silloin työtä vastustavat voimat olivat kirkon ulkopuolella, nyt niitä on myös kirkon sisällä. Äänekkäät kirkolliset tahot nimittävät Jeesuksen tehtävänannon mukaista toimintaa kulttuuri-imperialismiksi ja rasistiseksi valta-ajatteluksi, jonka rahoitus pitäisi kokonaan lopettaa. Evankeliumin sijasta naapuriin muuttavalle islaminuskoiselle pitäisi tarjota vain pullaa. Kun kirkkohallitus rohkaisee seurakuntia tukemaan kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä – niitäkin, joiden toiminnassa perinteinen tapa tehdä lähetystyötä on keskeisimmällä sijalla – syytetään kirkkohallitusta riidansiemenien kylvämisestä. Tulee mieleen Jeesuksen vertaus siitä, miten jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu. Voi meidän kirkollista valtakuntaamme!
Lähetystyö kuitenkin jatkuu Jeesuksen käskyn mukaisena hänen tulemiseensa asti. Sitä eivät kiukkuiset työn kritisoijat voi tukahduttaa. Työn kanavat voivat muuttua, mutta työ jatkuu. Siihen työhön meidät kaikki haastetaan mukaan.
92 kommenttia
Hyvät Ystävät!
Lukekaapa Juha Heinilän vastaus keskustelupuheenvuorooni. Hän väittää minun vääristelevän Lutherin tekstiä, mikä ei ole totta. Juha väittää minun jopa häpäisevän Lutheria, vaikka olen ainoastaan lainannut Lutheria, mitään muuttamatta, lisäämättä tai pois ottamatta. Mistä JH tämän tietää? Kaiken kukkuraksi Heinilä kertoo hengellisestä tilastani ja sanoo minun asettuvan esivallan vastustajien ja murhaajien rinnalle.
Mistä tällainen raivopäinen ja mihinkään perustumaton hyökkäys? Aikaisemmin Heinilä kirjoitti: “Heikki, teikäläisiä ei paljoa kirkossa ja ehtoollisella näe.” Kysyin häneltä useaan kertaan, mistä hän sen tietää ja keitä ovat “teikäläiset”? Vastausta ei ole tullut.
Minä en tunne Juha Heinilää eikä hän minua. Siksi kysyn – en ylläpidolta vaan keskustelukumppaneilta – mistä Heinilä saa tuomiovaltansa, niin että hän voi istuimeltaab käsin arvioida hengellistä tilaani?
Hyvä Heikki, luin eilen nuo kommenttinne ja tarkistin asian. Et sinä mitään vääristellyt, mutta tämä kesk.kumppani on todella käsittämätön puheissaan. Olen lukenut nuo muutkin mainitsemasi kommentit ja ihmetellyt, että millä hybriksellä se tämä herra ajelee. Ja suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi hänen bloginsa on täällä, onko se firman kuriositeetti. Tosi ikävää. Varsinkin niitä ajatellen, jotka eivät ole perillä kyseisistä seikoista.
Uskon, että tämä kommenttini poistetaan, kun siitä valitus etenee ylläpitoon.
JUHA HEINILÄ
Nyt jo vihjailet, että valehtelen. Millä ihmeen perusteella? En ole sanallakaan epäillyt lähteesi aitoutta. Kuten kerroin, oma lainaukseni oli Googlesta, sanatarkasti, mitään poistamatta tai lisäämättä.
Tämä sai sinut asettamaan minut murhamiesten rinnalle. Minä en kutsu sinua valehtelijaksi, mutta kerro nyt lopultakin, mistä tiedät että minua ja meikäläisiä ei ehtoollisella näy? Vai onko sinulla joku jumalallinen näky asiasta? Mikä saa sinut asettumaan toisten yläpuolelle ja sieltä pudottelemaan vihjailuja ja tuomioita. Ehtoolliskäyntejäni vähätellessä annoit ymmärtää, että SINÄ olet vanhurskas ja minä luoplo. Tässä käytössäkö Raamattu sinulla on? Ja ylemmyydessäsi päätät, kenen kysymyksiin omista loukkaavista puheistasi vastaat ja kenelle et. Paljon siunausta sinulle kasvavan pyhittymisen tiellä!
>>>Martti Lutherin suhtautumisesta vastustajiinsa, olivatpa he kapinallisia, juutalaisia tai muita löytää helposti alkuperäistekstiä googlaamalla. Tässä nyt vain pieni näyte Lutherin väittelytaidosta:>>> Heikki Palmu
Heikki, sinun tekstisi EI valitettavasti kerro yhtään mitään Lutherin väittelytaidoista. Sitähän yksityinen kirje ei koskaan tee. Väittelytaitoa tulee arvioida väittelytilainteesta saatujen hyvin dokumenttien avula, jotka eivät taida oikein tukea sinun arvioitasi, vaikka tukea saitkin. Näistä kaikista on silminnäkijöiden kertomuksia. 26.4 1518 Heidelbergin disputaatio, jossa Luther sai puollelleen ennen muuta nuoret teologit 4.7.7.1619 Leipzigin väittely 18.4. 1521 Ẃorms 30.9. 1529 Marburgin uskontokeskustelu
“Kerro nyt lopultakin, mistä tiedät että minua ja meikäläisiä ei ehtoollisella näy?” Sivusta kommentoisin, että tämä väite lienee tyypillinen ennakkoluulo. Sellaiseen kuuluu, että omataan varmoja mielipiteitä ihmisryhmistä, joita ei kenties edes ole olemassa.
Kirjoittaja
Ville Auvinen
Olen evankelinen, Åbo Akademissa Jeesus-tutkimuksesta väitellyt teologian tohtori, ja Suomen teologisen instituutin pääsihteeri
Viittasin sivumennen reformaation hengelliseen sisältöön, eikä siinä liene mitään uutta. Kirkas opetus vanhurskauttamisopista on edelleenkin aarre niille, jotka painivat oman heikkoutensa kanssa. Totta se on, tämä asia oli kirkossa kadoksissa.
Mitään tolkkua en näe siinä, että hengellinen asia käännetään maalliseksi, vieläpä vuosisadat ja irralliset tapahtumat yhdeksi sekamelskaksi mylläten..
Tämän uuden historianmetodin mukaan voidaan myös aivan hyvin Rosa Sanders Alabaman Little Rockista tehdä syylliseksi Martin Luther Kingin murhaan, Los Angelesin rotumellakoihin ja Liittovaltion viraston räjäyttämiseen Oklahomassa. Mitä tämä musta Rosa teki? Hän kieltäytyi siirtymästä bussissa neekereille varattuun takaosaan, ja tämä asia johti kansalaisuustaisteluun ja lainsäädännön muuttamiseen. Reformeja vastustettiin väkivaltaisesti, kuten tiedämme.
Arvioida Lutherin teologista pätevyyttä tai motiiveja, jonkun maallisen kirjeen perusteella, on mielestäni tapeeton yritys. Meillähän on täällä jo ollut kirjoittaja, joka on kokonaan erikoistunut siihen. Lutherin kuolinvuonna 1546 alkoi Schmalkaldenin sota. Se oli kokonaan keisari Kaarle V:n ja katolisten ruhtinaiden intressi. Kolmikymmenvuotinen sota on jatkoa siihen. Siinä pyrittiin keisarin ja katolisen uskon valtapiirin levittämiseen ja kitkemään pois evankelinen usko. Ei näin olisi tarvinnut käydä, jos Lutheria ja reformaattoreita olisi kuunneltu. Nämähän pyrkivät koko ajan saamaan koolle kirkolliskokouksen ja uskontokeskustelun koskemaan koko kirkkoa, yhtenäistä kirkkoa. Luther kirjoitti juutalaisista myös hyvin kauniin ja myötätuntoisen kirjasen. Sitä ei ole juurikaan muistettu.
Kaikki me olemme ihmisiä oman luonteemme ja temperamenttimme kanssa. Luther pettyi viimeisinä vuosinaan pahasti Saksan hengelliseen kehitykseen ja vastustajien venkoiluun. Se voi olla mahdollista kenelle tahansa meistä. Emme kuitenkaan haluaisi, että meidän elämäämme arvioidaan vasta kalkkiviivoilla parin kirjeen perusteella
Nämä maalliset asiat eivät tee tyhjäksi sitä, että reformaatio oli tarpeellinen, kuten hänen entinen esimiehensä, Salzburgiin luostarin prioriksi siirtynyt Staupitz kirjoittaa: “Kiitos veli Martti, että olet johtanut meidät sikojen kaukalosta puhtaan sanan ääreen”.
Historiasta kiinnostuneen kannattaa lukea Junghans: Die Reformation in Augenzeugenberichten. DTV 1973 Wetterberg: Axel Oxenstierna. Makten och klokskapen. Atlantis 2013 Jessen: Der Dreissigjährige Krieg in Augenzeugenberichten. DTV 1971
Ilmoita asiaton kommentti