Papin ammattiosaamisen vähimmäisvaatimus olkoon, että jokainen pappi osaa lausua jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa Herran siunauksen ulkoa, kirkkokäsikirjaan vilkaisematta. Ja osaa vaikka herätettäisiin kello 4 aamulla vapaapäivänä. Ei voi olla liikaa toivottu, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, kuukausipalkalla työskentelevä ammattilainen pystyy lausumaan nuo satoja kertoja uran aikana lausuttavat kolmekymmentäyksi sanaa peräkkäin ajatuksella ja tekstiä katsomatta. Jollei tätä vähimmäistavoitetta pysty saavuttamaan, voin vakuuttaa, että siunauksen vastaanottajan näkökulmasta on paljon pienempi harmi se, että pappi vahingossa tulee kirkastaneeksi katseen tai valistaneeksi kasvot, kuin se, että siunauksen saa vastaanottaa paperista esiluettuna. Jollette usko, tehkääpä ajatuskoe: Tuttu naapuri tulee vastaan kadulla, pysähtyy kohdallenne, ottaa paperin taskustaan ja lausuu: ”Rakas ystävä, onpa hauska tavata, mitä kuuluu. Toivotan sinulle oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Sydämellisiä terveisiä koko perheellesi!” Sitten hän panee paperin takaisin taskuunsa, kättelee sinua silmiin katsomatta ja jatkaa matkaansa. Sellaisesta kohtaamisesta tulee kohottava tunne ja hyvä olo, tuleehan?
Ainakin tämä on osattava ulkoa
Tämä kertoo yhä kovenevista asenteista yhteiskunnassamme.
Raamatussa on sellainenkin sananlasku kuin ”Joka tukkii korvansa vaivaisen (apuatarvitsevan) huudolta, joutuu itse huutamaan apua saamatta.” Se on sama asia kuin ”mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.”
Mielenterveysongelmat ovat yhä kasvava oireyhtymä ja kuka tahansa itse tai hänen omaisensa voi kohdata sen elämänsä matkalla varsinkin kun yhteiskunnassa alkavat seinät kaatua ympäriltä työttömyyden, sairauden tai muun syyn vuoksi.
Olen lukenut lehdistä, että yksi syy vastustaa mielenterveyskuntoutujien asumista naapurustossa, on se että asuntojen hinnat ympärillä laskevat.
Kiitos Jouni!
Jouni Turtiainen on fiksu mies. Mitä enemmän hänen kommentointejaan luen, sitä enemmän häntä ihailen. Pitäisköhän muuttaa Espoonlahden seurakunnan alueelle? 😉
Vai kohtaisinko nimby-vastustusta?
Ei vais, ei rahat riitä espoolaistumaan…
”Espoonlahden kirkkoherran Jouni Turtiaisen mielestä vastustus kertoo nimby-ilmiöstä eli kyvyttömyydestä käsitellä itselle vieraita asioita.”
Niinpä, omalle reviirille ei hyväksytä outoja asioita: teologit poltavat päreensä kun heidän reviirilleen hyppivat Raamattua hyvinkinsyältä tutkineet maallikot ominen outouksineen….
Niinpä.. usein se maallikkojen raamatunselitys onkin hyvin syvältä.. 🙂
Niinpä niin, tuota juuri tarkoitin, minkä Turtiasen huumoriksi tarkoitettu palava päre taas synnytti: alatyylisen puujalkavitsin.
Seppo, ei se ole teologiudesta kiinni tuo reviiriajattelu. Kyllä se on mun kokemusteni mukaan pappisvihkimys, johon ne vetoavat.
Näin on Elias, lähes kaikki teologiset opintonsa unohtanut ja ns. seurakuntateologiansa fraaseihin juuttunut pappi saattaa katsoa pitkin nenänsä vartta maallikkoa joka tuntee sekä kristinuskon historian,aikahistorian muutenkin ja Raamatun ja etenkin sen ongelmat paremmin kuin hän. Näitä maallikoita on seurakunnissa paljon.
Tuohan kuulostaa aivan nimby-ilmiöltä: hieman teologisella sivistyksellä itseään valistanut maallikko alkaa halveksia seurakuntansa pappeja, joiden teologia ei po. maallikkoa nappaa..
Se on Turtiasen tulkintaa mikä on ’hieman’, tunnen pappeja jotka muistavat kaikesta lukemastaan enää varsin ’hieman’ ja tietyistä aikahistoriaan liittyvästä vaikuttavasta aineistosta eivät tiedäkään mitään.
Jouni,tai toisinpäin: pappi alkaa halveksia teologisesti vaikeita heittelevää maallikkoa.
Elias, sellaisiin pappeihin en ole omissa työyhteisöissäni törmännyt (en tosin kiellä, etteikö sellaisia pappejakin voisi olla), mutta hieman teologista sivistystä maistaneiden maallikkojen suhteen oman nimby-väitteeni perustan lähinnä empiirisille havainnoille esim. K24-keskusteluissa – nimiä mainitsematta..
Siinä ei paljon paina, että pappi on opiskellut eksegetiikkaa pääaineenaan tai väitellyt siitä tohtoriksi – maallikko ”tietää” lopulta aina paremmin. Varsinkin mitä esoteerisempia selityksiä matkalla Raamatusta on löytynyt..
Samaa nimby-halveksuntaa, sanon minä. Siis kyvyttömyyttä käsitellä itselle vieraita tai vaikeita asioita. Viimeksi huomasin TT Eero Junkkaalan Espoonlahdessa pitämän ansiokkaan raamattutunnin aikana.
Eipä silti, luonnistuu se varmasti meiltä papeiltakin. Mutta puutuinpa nyt tähänkin ilmiöön, kun tilaisuus tuli. Siis ihan vain toteamalla, että sellainen halveksunta on syvältä.. (eikä se tässä yhteydessä ole vitsi).
Hyvässä väittelyssä ei ole tippaakaan halveksuntaa eikä vaikeiden kysymysten esittämisessä näy arroganssi asenne, jos lähestyy asioita dialogisesti.
Harvoin nähtyä, mutta usein kaivattua.
Gramma imagoa vastaa kiloa suorituksia. Mainitsemasi Eero Junkkaala on yksi niistä, joiden suhteen olen joutunut nöyrtymään tunnustukseen, että ehkä se jostain jotain tietää…
Omat vaatimattomat kokemukseni pohjustan vain maisteriopintojeni (eksegetiikasta) pohjalta lausuttuihin kommentteihin: nekin papit, jotka toisaalta avoimesti tunnustavat selvittäneensä eksegetiikan ja klassiset kielet mahdollisimman vähäisin ponnistuksen ja rimaa hipoen + ovat usein vielä ylpeitä siitä, ovat kaikkein vähiten vastaanottavaisia ottamaan eksegeettisiä kommentteja vastaan. Ja nyt en siis puhu mistään esoteriikasta tai gematriasta, vaan ihan yliopisto-opinnoista.
Jouni Turunen,ei kielimiestä esim. esperannon suhteen paljon paljon auta, vaikka hän olisi väitellyt jostain kielestä tai kielistä kominkertaiseksi tohtoriksi, jos hän ei ole koskaan esperannosta kunnolla edes kuullut saati kuulemansa ymmärtänyt tai pätkääkään esperantoon tutustunut ja sanakaan sitä opiskellut.
Näillä yläviistoilla tohtoreila on usein taipumus antaa vaikutelma, että monostatos-titteli pätevöittää heidät kaikkeen mahdollisen maan päällä. Esperantoa hallitseva maallikko niskalenkittää tämmöisen tohtorin mennen tullen..