Agricola ja Bonhoeffer - rauhan ja kristillisen todistuksen puolesta kuolleiden muistopäivä

Tänään Agricolan muistopäivänä 9.4. on myös toisen luterilaisen vaikuttajan Dietrich Bonhoefferin vuosittainen muistopäivä, maallisen elämän lopun ja sen jälkeisen elämän alun päivä.

Mikael Agricola, Suomen reformaattori, Turun piispa ja kirjakielen isä, kuoli rauhansolmimismatkalla Uudenkirkon pitäjän Kyrönniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557. Häntä kunnioitettiin mm. runolla Haudalle: "Tässä lepää maisteri Agricolan kuolevainen ruumis. Hän opetti Jumalan sanan puhdasta oppia. Vaikka hänen haudattu ruumiinsa muuttuu tomuksi, hänen sielunsa on taivaan linnassa." Myös pitempi 48 säkeen runo laadittiin edesmenneen kunniaksi. Kestävin muisto hänestä on kuitenkin se, joka elävöittänyt suomalaista kristillisyyttä ja myös sen ekumeenisia pyrkimyksiä ja yleensä suomen kieltä ja kulttuuria osana kansojen perhettä.

Agricolan ABC-Kiria (1537-8 tai 1543-4) tähdentää Lutherin tapaan Katekismuksen eli lyhennetyn sanan ydintä Kristuksessa avaimena Jumala-uskoon:
"Oppe nyt wanha ia noori, joilla ombi Sydhen noori. Jumalan käskyt ia mielen, jotka taithat Somen kielen. Laki se Sielun hirmutta, mutta Kristus sen tas lohdutta. Lue sijs hyve Lapsi teste. Alku oppi ilman este. Nijte muista Elemes aina nin Jesus sinun Armons laina."

Agricola unohdettiin varsin pian kuolemansa jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta kansallisuusaatteen sykintä 1800-luvulla nosti hänet taas esiin suureksi pojaksemme. Nykynäkökulmasta olennaisinta on se, että hänen elämäntyönsä kytkee meidät osaltaan länsimaisen kulttuurin ja kristillisten kirkkojen verkostoon. Tämä Raamatun lähteistä ammentava perintö on sittemmin entistä selvemmin laventunut maailmanlaajaksi eläväksi traditioksi erilaisine kontekstiuaalisine variaatioineen. Ehkä tästä voisi nähdä muistuttavan myös tämän Agricolan sanan hänen Rukouskirjastaan: "Kyllä se kuulee suomen kielen,/ joka ymmärtää kaiken mielen."

Toinen muistopäivän merkkihenkilö Dietrich Bonhoeffer (1906-45) oli ensimmäiseksi globaaliksi teologiksi sanottu. Samanaikaisesti hän oli syvästi juurtunut saksalaiseen sivistyneistöön ja rakasti maataan, vaikka rakasti ja ihaili myös kristinuskon ja Kristuksen kirkon maailmanlaajaa luonnetta ja tehtävää. Bonhoefferin panoksesta rauhantyössä mainittakoon yhtenä esimerkkinä hänen vaikuttava puheensa ekumeenisessa kokouksessa Tanskan Fanössä, joka kantoi hedelmää sittemmin mm. 1980-luvulla käynnistyneessä Kirkkojen maailmanneuvoston konsiliaarisessa prosessissa oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys. Bonhoeffer päätti päivänsä Flossenbürgin keskitysleirillä 9.4.1945, kun vastarintaliikkeen yritys solmia rauha Hitler syrjäyttämällä oli epäonnistunut.

Bonhoeffer ja Suomen rauhat yhdistyvät, kun Uudessakaupungissa esitetään elokuussa Olli Kortekankaan Bonhoeffer-ooppera Anfang und Ende, jolla osaltaan merkataan Uudenkaupungin rauhan (1721) 300-vuotismerkkivuotta. Oopperaan liittyy myös luentosarja, jota voi seurata peräkkäisinä iltoina Youtubesta Porin yliopistokeskuksen kanavalta. Olli Kortekangas aloittaa 14.4., seuraavana päivänä olen itse vuorossa, sitten Elina Sana ja tämän jälkeen Markku Jokisipilä.

Muistopäivän kunniaksi myös lainaus Bonhoefferiltä hänen yhdestä pääsiäisajan saarnastaan:
"Onko meille annettu vähemmän kuin opetuslapsille, kuin Tuomaalle? Tekeekö Jeesus meille pääsyn hänen luokseen vaikeammaksi? Eivätkö ne ole vain fragmentteja Jeesuksen teoista, jotka on välitetty meille, niin että meiltä jää tavoittamatta hänen ihmeidensä täysi rikkaus, kuten opetuslapset ne kokivat? Johannes sanoo: Tosin Jeesus teki loputtomasti enemmän kuin tänään tiedämme, mutta se on riittävästi, mitä meille on kirjoitettu, riittävästi suhteessa siihen yhteen, mistä on kyse: että uskomme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että meillä on hänen nimessään ikuinen elämä. Auttaakseen meidät tähän uskoon hän asettaa meille sanan ja merkin, saarnan ja sakramentin. Myöskään opetuslapset eivät saa enempää, ei myöskään Tuomas. Mitä he näkivät, Jeesus köyhyydessään, kuolemassaan ja alennustilassaan, ei ollut vähemmän altista epäilykselle kuin se, mitä me näemme. Vain kun he itse uskoivat, heillä oli hänet Herrana. Vain häneen, kuten he häneen uskoivat eivätkä nähneet häntä, nimittäin Kristuksena, Jumalan Poikana, ei häneen jonkinlaisena ylimaallisena ilmestyksenä he saattoivat perustaa elämänsä ja saada niin hänen nimessään ikuisen elämän. Tähän on meille lahjoitettu sana ja sakramentti, että me uskoen, emme näkien tulemme autuaiksi. Suhde Quasimodogeniti-sunnuntaihin [pääsiäisen jälkeinen] järjestyy pakottomasti näihin näkökulmiin, että Jeesuksen ylösnousemus on meidän uusi elämämme, että elämme tästä lähtien Jeesuksen palveluksessa ja että molemmat tulevat meille todelliseksi vain uskossa."

9 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Teatteritaiteilija ohjaajanäyttelijä Timo Kankainen esitti joitain vuosia siten kirkoissakin upeaa monologia Dietrich Bonhoefferista. Yleisöpalaute: ”Kirkossa taputtaminen on kokonaan kiellettävä. Tämä taputtaminen on tullut aikaisemminkin mieleeni jossakin konserteissa ja etenkin Nurmon kirkossa 2.1.2008, kun Timo Kankainen esitti Dietrich Bonhoefferin Vankilakirjeiden kohtaamisia. Tuo 1,5 tuntia kestänyt intensiivinen esitys sai aikaan tunnelman, jonka vain harvoin kokee.”

    Niin. Boenhoffer oli ihminen isolla I:llä. Näitä hänen kaltaisiaan oli valitettavasti Saksan kirkoissa hyvin vähän ja näin esim. 80 prosenttia Saksan nuorista papeista liittyi natsi-puolueeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Kirjoituksesi paras lausuma:

    ”Tänään Agricolan muistopäivänä 9.4. on myös toisen luterilaisen vaikuttajan Dietrich Bonhoefferin vuosittainen muistopäivä, maallisen elämän lopun ja sen jälkeisen elämän alun päivä.”

    Luen vähän enemmän kuin sanoitit. Se avasi minulle suuren tulevan, eli ajattomuuden, asioiden kokemisen ja käsittämisen mittaamattomuuden, josta voi vain todeta samaa kuin Jes. 64:

    4 Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

    Tähän viittaa Paavali 1.Kor.2:

    9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.

    Tänään tai koskaan Uuden Liiton Seurakunnalle on annettu hengelliset rikkaudet, joiden näkeminen, kokeminen ja käsittäminen tiivistyy tässä luvussa, ja se on hengellinen viisaus, käsittäminen ja tutkiskelu jokaista Pyhästä Hengestä syntynyttä varten.

    Avaako Bonhöffer muuta tai enemmän mikä on Kirjoituksista luettavissa? Kysyn näin koska ehdotus luterilaiseksi pyhimykseksi perustuu paljon siihen, mitä ja miten B. vastusti, vakoili ja liittyi tai järjesteli Hitlerin murhaamista. Yleensä hänen natsivastainen toimintansa on erinomaisen ihailun kohde. Silti hänen pasifistisuus huipentui, ehkä pahimman ihmisen murhasuunnitteluun, eikä muiden Hitlerin läheisten natsien säästäminen tule esille. Näitä samoja perusteltuja tappo-operaatioita on kristillisyyden nimissä siunattu.

    En näe perusteltuna uskovien toimia hukkuvien helvettiin jouduttamisessa. Jeesuksen seuraajien tehtävä on pelkästään estää niiden kulku, jotka surmapaikalle hoippuvat.

    Jos Saksan evlut kirkon nuorista papeista kuului ja toimi Hitlerin hyväksi, niin se kertoi vain siitä, että he eivät olleet uskossa, niinkuin on tilanne tänään Suomessakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Siis suomenkaan Hitleriä ihailleista papeista ja muista kristityistä ei kukaan ollut uskossa? Höpöhöpö. Suurimmat typeryydet kun nousevat usein juuri syvimmästä ja sokeuttavimmasta uskossa olemisesta, sillä mitä syvemmällä sitä pimeämmässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Seppo,

      Mitä kokemusta sinulla on olla uskossa? Tarkoitan Jumalan Pojan uskossa, vt.Gal.2:

      20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

      Kysyn näin suoraan, mihin sinun ”höpöhöpö” ilmaisusi ikäänkuin oikeutti.

      Jos et halua julkisesti asiaan vastata, niin jatketaan yksityisesti. Voit laittaa viestin s-postiini: begra1@hotmail.com.

      Kävin monen vuoden ajan keskusteluja mm. Antti Eskolan kanssa, joskus viikottain. Hän antoi minulle luvan kertoa itsestään, niinkuin hän mainitsi itsekin, jopa kirjassaan, kohtaamisista heluntalaisten kanssa.

      Sanoin tämän viimeisen vain siksi, että inhimillisen ymmärtämisen korkeimman tason kanssa minulla on paljon kokemusta, johon joukkoon sinäkin kuulut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Reijo, vastasin yhtä yksioikoisesti kun sinä väittäessäsi että nämä Saksan papit eivät olleet uskossa. Mistä sinä sen tiedät, et ole heidän sisimpäänsä nähnyt. No käytännössä minä ole tavannut suht, pitkän elämäni aikana erittäin paljon erilaisia uskovia ja tullut johtopäätökseen, että mitä enemmän fundamentalistisuutta sitä vähemmän jotain muuta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Seppo,

      Myönnetään, että kysymykseni on epäsuosittu, koska vastaus siihen ei löydy sinun osaamisen alueelta.

      Jos sinulle sopii, voisin kommunikoida kanssasi kasvokkain, niinkuin olen tehnyt mm. Antti E:n kanssa.

      Jos uskonasia, ihmisen tärkein asia, voitaisiin käsitellä sillä sanastolla, millä Raamattu ja lihaksi tullut Sana, asian ilmoitti, niin välttyisimme sivupoluilta, mitkä eivät Totuutta korota eikä korosta.

      Yksioikoisuus ei minulle olisi ongelma, koska sellainenkin muoto on perustuttava Raamattuun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Olen keskustellut minäkin Antti Eskolan kanssa ja ikääntynyt Antti oli teologialle paljolti ns. helppoa kauraa, sillä korkeasta oppineisuudestaan ja ansioistaan sosiologian ja sosiaalipsykologian alueella huolimatta Antti ei omannut kompetenssia tehdä Raamatulle ja teologian dogmatiikalle ns. todella vaikeita kysymyksiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Seppo,

      Sinun kompetenssi on ulkopuolelta Raamatun. Niitäkin voidaan tuoda Raamattu-testiin. Itse kuitenkin minulle annoit viestin yksioikoisuudestasi, jonka kohtaaminen voisi olla haasteellista yksioikoisuudessaan. . Eli alueesi on oppi tai opit jumaluuksista, jota teologiaksikin kutsutaan ja on taikinaa, mitä Platon opettajansa ja oppilaansa kanssa vaivasivat ja päätyivät korkeimmillaan ”löytööön” jota tulenliekeistä luolan seinille välittyvät kuvat edustivat tai olivat. Eli ei mitään ja jota ei-mitää varten oli Areiopagikin, mitä loistavan pohdinnan foorumiin tulee.

      Mielestäni edustat mutkaisia polkuja, jotka kuljekselevat asioissa, jotka turhentavat Raamatun ilmoitusta .

      Mainitsin Antti Eskolasta, koska hän sanoi että voin tehdä niin ja ajattelin sen olevan riittävä referenssi saavuttaa sinutkin kasvokkain. Et ole ainoa tasokas, joka on antanut samanlais-tyyppisen, häntä väheksyvän lausuman.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tomi

    Jälleen kerran olet tuonut esiin aivan upeita näköaloja alati ihailtavan taitavasti syvällisiä viisauksia selkeästi ja ymmärrettävästi luoden.

    Kiitos hyvästä blogistasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.