Runsas Jumalan siunaus

 

 

Vaatimaton retkilounas prinsessa Coletten  tarjoamana Mengissä 27.4.2006

 

 

 

Pääsiäisessä alkaa meille ilon ja riemun kausi. Vietämme suurta juhlaa. Se jatkuu kokonaisen viikon. Liturgisesti pääsiäistä vietetään aina pääsiäisen jälkeiseen sunnuntaihin asti.  Sen jälkeen jokainen sunnuntai on pääsiäisen oktaavi. Jokaisena sunnuntaina ylistämme Vapahtajaamme hänen ylösnousemuksensa tuomasta pelastuksen ajasta.  Vanha on väistynyt ja uusi on sijaan tullut.  Kuoleman ja katoavaisuuden keskelle on koittanut ikuisuuden toivo.

Vanhana aikana valkoisen viikon aikana kastetut kantoivat kastepukuaan julkisesti koko viikon ajan.  Vasta viikon kuluttua kasteestaan he  jättivät valkean kastepukunsa ja aloittivat juhlan viettämisen sijaan arkisen elämän jokapäiväisten askareitten tekemisen. Näin siis kastetta juhlistettiin valkeissa vaatteissa koko viikon ajan ja tämä muodostui valtavaksi todistukseksi kokonaisille kyläkunnille.  Kaste voitti kokonaisia kansanryhmiä ja jopa kansoja Jeesuksen opetuslasten joukkoon.

Monin paikoin pääsiäistä juhlistettiin myös runsaammalla ja iloisemmalla ruokavaliolla. Vuoden parhaat herkut pantiin pöytään ja iloittiin siitä, että Jeesus on on voittanut kuoleman vallat ja tuonut ihmiskunnalle elämän ja yltäkylläisyyden.  Pyhällä maalla tämä oli luonnollista myös siksi, että juuri pääsiäisen tienoilla vuoden sato kypsyi korjattavaksi ja näin sadon ensihedelmiä alkoi tulla ruokapöytään.  Hellutaina sitten seitsemän viikkoa myöhemmin vietettiin riemullista kiitosjuhlaa sadonkorjuun päätyttyä.

 

SUNNUNTAI 11.4.2021

1. sunnuntai pääsiäisestä,

valkoinen sunnuntai,  latinaksi Quasimodogeniti

Ylösnousseen todistajia

Ensimmäinen lukukappale: Sak. 8:12–13

Jumalan Pojan ylösnousemus oli iankaikkisen Jumalan väkevää puhetta.  Kuolema on kukistettu ja elämä on voittanut.  Tämän julistuksen sanoma on rauha ja  elämän mielekkyyden voitto kaikesta riidasta, hajaannuksesta ja erilleen joutumisesta, Jumalan kansan yhteyteen tulo kaikkista  pois poikenneista ja mielettömyyksiin hajoamisten vallasta.  Ylösnousemuksen mukana koko elämä on mielekästä ja siksi tapahtuma oli elämän ja yltäkylläisyyden voitto.

Näin sanoo Herra Sebaot:
- Minä kylvän rauhaa ja menestystä.

Jeesuksen ylösnousemus avasi Jumalan kansalle eli kirkolle osallisuuden ylösnousseen Vapahtajamme tulevan maailmanajan voimiin. Se mitä hän oli kiirastorstaina luvannut, että vast'edes hän osallistuu viinipuun  annin nauttimiseen tulevaisuudesta käsin,  avautui ylösnousemuksen maailmankaikkeutta muuttavassa tapahtumassa. Nyt hän tulevasta ajasta käsin on jokaisen Herran pyhän ehtoollisen isäntä ja näin hän siunaa viinipuun annin omiensa eli kansansa hyväksi ja täydeksi siunaukseksi.  Herran pyhässä ehtoollisessa otamme vastaan siunauksen maljan. Aineellinen leipä ja viini palvelevat näkymättömän Jumalan reaalisen läsnäolon välineinä.

Viiniköynnös antaa hedelmänsä,
maa tuottaa satonsa,

Ylösnoussut Vapahtajamme on myös jokaisen kristillisen kasteen varsinainen toimittaja.  Jokainen kirkon kaste, joka toimitetaan vettä valamalla tai ripottelemalla  Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, tuo kastetulle taivaan täyden siunauksen sateen osallisuuden. Niin kuin sade kuivalle maalle, niin kasteen vesi on pelastusta tarvitsevalle ihmiselle.   Ihminen uudistuu ja pääsee Jumalan lapseksi.  Taivaan Isän täysi huolenpito tulee hänen omakseen ja ojentaa täyden siunauksen taivaan perillisenä iankaikkisen elämän osallisuuteen pääsemiseksi.

ja taivas antaa sateensa.

niin te tulette olemaan
merkkinä minun siunauksestani,
kun minä olen pelastanut teidät.

Tämä Vapahtajamme suuri hyvyys ja ihmisrakkaus poistaa kaiken turhan pelon mielestämme.  Saamme ottaa elämämme haasteet sellaisina kuin ne kohtaamme. Meidän ei tarvitse yrittää olla sen paremmin peloissamme kuin myöskään uhmakkaan uhkarohkeitakaan. Saamme olla juuri sitä, mihin Jumala on meidät asettanut. Juuri omalla paikallamme ja omassa asemassamme saamme peljätä ja rakastaa meidän Jumalaamme, joka täydessä hyvyydessään ja armossaan on meille osoittanut suuren pelastustyönsä rajattoman voittovoiman: Kuolema on kukistettu. Ylösnousemus on jo nyt todellisuutta, kun  Jeesus elää, vaikka oli kuollut. Meillekin se päivä koittaa, jolloin usko muuttuu näkemiseksi ja toivo täyttymykseksi, jolloin tämän maailmanajan ahdistusten keskeltä saamme käydä sisälle iäiseen iloon ja tämän maailman pimeyden keskeltä Jumalan ikikirkkauden täydelliseen valoon.

Älkää pelätkö!
Rohkaiskaa mielenne!

Käykäämme siis elämässämme rohkeasti eteenpäin. Suunnatkaamme katseemme tulevaisuutta kohti. Nähkäämme että tulevaisuus on Jumalan käsissä ja hänen sylissään saamme rakkaan lapsen turvallisuudella levätä kun matkaamme tulevaisuutta kohti, Jumalan ikikotia kohti.

1.

Taivaaseen käy matkamme,
maa ei viihdyttää saa meitä.

2.
Kuolemallaan Herrani
nosti minut kuolemasta.

3.
Taivaaseen jo kehottaa
meitä Herra sanallansa,
taivasta se heijastaa
valollansa, rauhallansa.

4.
Taivaan riemu läsnä on
antimissa Herran pöydän.
Niissä taivaan ravinnon
täällä voimakseni löydän,
kunnes häissä Karitsan
sitä nautin ainian.

Virrestä 623

Benjamin Schmolck 1731. Suomensi  Elias Lönnrot 1874.  Uudistettu 1937, 1984.

Tässä valkoisen sunnuntain ensimmäinen lukukappale

Sak. 8:12–13

Näin sanoo Herra Sebaot:
- Minä kylvän rauhaa ja menestystä.
Viiniköynnös antaa hedelmänsä,
maa tuottaa satonsa,
ja taivas antaa sateensa.
Kaiken tämän minä lahjoitan
kansastani jäljelle jääneille.
Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,
olette olleet kansojen keskuudessa
merkkinä minun kirouksestani,
niin te tulette olemaan
merkkinä minun siunauksestani,
kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö!
Rohkaiskaa mielenne!

26 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Valkean sunnuntain aihetta esittelee ja tekstit näyttää tästä linkistä aukeava sivusto

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-11-4-2021/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Kyllä minun mielestäni Sakarjan lupaamat hyvät asiat tapahtuvat ihan maan päällä, vaikka virressä sanotaankin; ” Maa ei viihdyttää saa meitä. ” Ne eivät siis saa viihdyttää teitä, vaan Israelin ja Juudan heimoa.

    Sakarjan langettama kirous taas johtunee siitä, että hän ei saanut tarpeeksi isoa palkkaa kun hän sitä pyysi, josta syystä hän vihastui. Hänelle annettiin ne kuuluisat kolmekymmentä hopearahaa, joita hän piti liian vähänä ja ylpeyksissään heitti ne Herran huoneeseen savenvalajalle. Se ei siis ollut Juudas vaan Sakarja.

    Kirous, josta tulee mieleen pahan toivominen jollekin toiselle, Woodoo ja niin edelleen. Se nousee aina vihasta, ei rakkaudesta. Minun mielestäni kirous ei myöskään ole mikään ns. henkivalta, joka manataan liikkeelle ja se aiheuttaa onnettomuutta kohteelle, ei, vaan ihmiset lähtevät toteuttamaan sitä, tekemään pahaa, koska pahan tekeminen on kivaa, ja ryöstämällä voi rikastua. Ja sen oikeuttaa sanonta, ’näin on kirjoitettu, tämä on jumalan tahto.’

    Näin on tapahtunut suhteessa juutalaisiin, mutta mikään pakko se ei ole ollut, vaan ihmiset ovat lähteneet toteuttamaan väärän vallan toimia, sitä kirousta. Ja huutanut Khii-roo, Kristuksen tähden.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tekstisi ajatuksiin haluan vastata useampana osiona, joista kukin käsittelee yhtä osaa kommenttisi sisältämistä näkökohdista.

      1) Sakarjan profetian mainitsema kirous viittasi Israelin hävitykseen 721 eKr. jolloin Assyyrian joukkojen valtaus tuhosi koko valtakunnan ja sen kymmenen heimoa hävisi kokonaan historian kirjojen kertomusten joukosta, kun kuolemasta säästynyt kansa sulautui ympäröiviin kansoihin.

      Samalla se viittaa myös 587 eKr. tapahtuneeseen Juudan hävitykseen, kun Babylonian joukot tuhosivat Jerusalemin ja myös Salomonin aikoinaan rakennuttaman temppelin.

      Tuon jälkimmäisen valtakunnan hävitystä ilkkuivat muutamat naapurimaat, joiden keskuudessa tapahtumaa pidettiin Jerusalemissa palvellun Herran Jumalan tuottamana kirouksena tai osoituksena hänen heikkoudestaan pitää huolta kansastaan. Olihan tuohon aikaan monilla kansoilla itsekullakin omat jumalansa ja jonkun valtakunnan kokemaa hävitystä pidettiin tuon paikallisen jumalan heikkoutena toisten kansojen jumalien edessä.

      Sakarjan profetia kertoo ettei sen paremmin Israelin kuin Jerusalemin hävityskään johtunut elävän Jumalan heikkoudesta, vaan siitä että kansa oli synteineen luopunut Jumalasta ja tämä oli tuonut rangaistuksen kansaa kohtaan, Israelin kohdalta kokonaisen valtion häviämisenä ja Jerusalemin hävityksen jälkeisenä kautena suuren kansan osan häviämisenä, niin että vain aikoinaan Israelista Juudaan paenneet ja sitten Jerusalemin hävityksen jälkeisenä kautena vain osa maahan jätetyistä sekä Baabelissa uuden elämän jatkon saaneet veivät jäljelle jääneen kansan osan uuden tulevaisuuden rakentamisen lähtökohdiksi, osa vaurastuen Baabelissa ja leviten ympäriinsä eri kansojen keskuuteen, osa puolestaan palaten Kyyroksen aikana takaisin omaan synnyinmaahansa, minkä kauden uudelleen rakentamisesta kertovat sekä Esran että Nehemian kirjat.

      Myöhempien aikojen uskonnon historian kannalta nimenomaan näiden takaisin Jerusalemiin palanneitten merkitys on ollut ratkaiseva ikivanhan heprealaisen perinteen tallentumiselle jälkipolville aina meidän aikaamme asti.

      2) Sakarjan profetian ajalliseen historiaan kytkeytyvä osuus on nähtävä nimenomaan edellä mainitun kirouksen kumoutumisena. Jäljelle jäänyt ja Baabelista takaisin Pyhälle maalle palannut kansa on saanut Jumalan suosion niin, että he ovat voineet jälleenrakentaa hävitetyn maan. Tuhoutuneet viinitarhat on voitu uudelleen kunnostaa, istuttaa ja saatu tuottaviksi. Piikkipensaita ja piikkikasveja sekä lukemattomia muita rikkaruohoja umpeen kasvaneet pellot on voitu uudelleen raivata viljaviksi pelloiksi ja maan sato on alkanut tuottaa syötävää kansan suuhun.

      Jerusalemin hävityksen aikana tuhoutui monia metsiä. Sieltä tuotiin polttopuuta Jerusalin muurien eteen. Näin piiritetyn kaupungin valtavat kivimuurit alkoivat tulen lämmön aiheuttamien lämpölaajenemisten aiheuttamien voimien vaikutuksesta murentua ja hyökkääjien oli mahdollista murtaa muuria niin paljon että valtavien hyökkäysramppien rakentaminen myöskin noista metsistä tuoduista puista teki kaupungin valtauksen mahdolliseksi.

      Näiden metsien vähenemisten takia maan sateet vähenivät ja kuivuus autioitti useampia alueita Juudeaa.

      Jälleenrakentamisen yhteydessä istutetut monet uudet viinitarhat ja monet muut puutarhat puolestaan auttoivat maan saaman vesimäärän kasvuun. Tämä sateiden ja aamukasteiden lisääntyminen edistyi hitaasti, mutta jo Sakajan kirjan profetian aikana se oli tullut niin selvästi havaittavaksi, että sen vaikutus tulee näkyviin myös lukukappaleessamme.

      Näin tämä historiallinen puoli lukukappaleemme ympäristöstä käsin ymmärrettynä on muodostunut omassa selkeästi nähtävien aukakausien kuluessa sekä ”kirouksen” että ”siunauksen” kuvauksena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      3) Sakarjan kirjan profetia on jatkanut vaikutustaan Juudan uudelleen rakennetun kansan elämässä. Tässä kulttuuriperinteen kaudessa ikivanhat Israelista ja Juudasta olevat perinteet yhdistyivät yhteisen perinnön vaalimiseksi ja sen varaan uuden kultuurin luomiseksi.

      Erilaisten historian tapausten kokeminen ensin Persian vallan alaisuudessa ja sitten Aleksanteri Suuren valtausten jälkeisten hellenististen valtioiden alaisuudessa milloin Egyptin milloin Syyrian puolelta muodostuivat merkittäviksi vanhojen profeetallisten kirjoitusten tutkimisessa. Huomattiin että noissa vanhoissa teksteissä liikkui valtava määrä sellaisia viittauksia joiden varaan kansa saattoi rakentaa oman identiteettinsä ja näin esiin nousivat noiden tekstien profeetallinen näkökulma nousi pinnalle. Alettiin ymmärtämään että näihin sisältyi profetiaa joka osaksi koski heidän omaa aikaansa ja osa muodostui tulevaisuuteen viittaviksi vihjeiksi.

      Tämä kehistyskausi jatkui sitten Makkabilaiskauden itsenäisyyden aikaan sekä myöhempään Rooman vallan aikaiseen kauteen saakka. Näin myös Sakarjan kirjan profeetallinen sanoma sai uutta voimaa, kun huomattiin kirjan merkitys Messiaan eli kreikkalaisittain Kristuksen tulon ennustuksena. Messiaan eli Kristuksen tulon odotus oli siksi hyvinkin ajankohtainen juutalaisten keskuudessa meidän Vapahtajamme elinaikana.

      Kun Jeesuksen seuraajat sitten tutkivat Vapahtajamme työn merkitystä Vanhan testamentin Lain, Profeettojen ja Kirjoitusten valossa niin heille oli varsin helppoa huomata, miten heidän suureksi yllätyksekseen ja rajattomaksi iloskseen he huomasivat meidän Vapahtajamme elämässä toteutuneen kaikki se mitä aikaisemmin oli hänen elämästään ennustettu. Näin osoittautui ettei Jeesus tullut kumoamaan vaan täyttämään aikaisemmin kirjoitettujen pyhien tekstien sanoman.

      Tämä alkukirkon tapa katsoa Jeesus profeettojen sanoman täyttymykseksi on avainnut myös meille mahdollisuuden puhua Vapahtajastamme koko Jumalan pelastussuunnitelman täyttymyksenä. Hän on meidän Vapahtajamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tässä käsittelen lyhyesti muutamia yksityiskohtia tekstissäsi.

      4) Puhe 30 hopearahasta on ilmaus Jumalan aikoinaan kansansa kanssa tekemän liiton merkkien särkymisestä. Kansan aikaisemmat johtajat eivät olleet huolehtineet Jumalan kansasta, vaan olivat ainoastaan huolehtineet omasta hyödystään. Näin Jumala katkaisi näiden aikaisempien johtajien toiminan hyväksymisen ja antoi lupauksen uudistuneesta hallinnosta, missä oikeus ja vanhurskaus pääsee vaikuttamaan.

      5) Viittaus Juudas Iskariotiin tuo havainnollisesti esille sen miten myöhempien aikojen tapauksia pyrittiin ymmärtämään aikaisempien tekstien valossa. Silloin huomattiin että tämä Jumalan puhe oman kansansa uuden kauden alkua ennakoivan tekstin puhe sopi myös tähän kokonaan uuteen tapaukseen, missä Juudaksen tekemä Jeesuksen luovutus Jeesukseen vihamielisesti suhtautuvien käsiin ihan konkreettisesti sattui olemaan sama summa kuin aikaisemmin profeetan sanassa ikäänkuin vertauspuheena kuvattu hinta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      6) Woodoo on amerikkalaisten orjien keskuudessa muotoutunut muunnelma ikivanhaa afrikkalaista maagisia taikavoimia käyttävästä ajatustavasta. Onhan vieläkin siellä täällä muutamien afrikkalaisten usko noihin taikavoimiin mitä totisinta totta. Niiden olemassaoloon saattaa uskoa sellaisetkin oppineet, joiden tutkinnot riittävät milloin tahansa minkä tahansa yliopiston professorin viran hakuun. Muutamille nuo taikavoimat ovat yhtä todellisia kuin joidenkin intialaisperäisten ihmisten usko karman lakiin tai muutamien materialistien usko että koko olemassaolo muka olisi vain pelkän aineen tasolla olevaa todellisuutta.

      7) Ihmiskunnan yksi suuri onnettomuus on siinä, että eri puolilla maailmaa halu tehdä toiselle pahaa saa mitä kummallisimpia ilmauksia, milloin milläkin tasolla ja mitä kummallisimmilla keinoilla. Käydäänhän nykyaikana jopa sotia muka ”rauhan vuoksi”. Ajettelu jota muutamien lukiolaisten kanssa keskustellessamme nauroimme, että kaiken maailman tekosyitten joukkoon varmaankin joku myöhemmin maailman historiassa keksii ruveta sotimaan muka rauhan vuoksi. Emme tuolloin aavistaneet kuinka tällainen looginen ristiriitaisuus on päässyt valtaan jo meidän aikanamme.

      8) Toisinaan erilaisten valtapyrkimysten tuoksinassa käytetyt propagandistiset fraasit saattavat elää omaa elämäänsä täysin alkuperäisestä yhteydestään irrotettuna. Niinpä edelleenkin joidenkin lahkolaisten harrastama nimitys perinteisistä kirkoista on peräisin jo 1200 -luvun aikaisesta sodasta, kun saksalaisten keisari halusi sotia kirkkovaltiota vastaan ja käytti Ilmestyskirjan pedon erilaisten nimitysten repertuaaria rohkaistakseen sotilaitaan italialaisia vastaan sotimaan. Nuo porukat eivät jälkijättöisesti näitä nimittelyjään käyttäessään tule ajatelleeksi että tuo sota päättyi jo 1300 -luvun alkupuolella.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      9)

      Sanot

      Kyllä minun mielestäni Sakarjan lupaamat hyvät asiat tapahtuvat ihan maan päällä, vaikka virressä sanotaankin; ” Maa ei viihdyttää saa meitä. ” Ne eivät siis saa viihdyttää teitä, vaan Israelin ja Juudan heimoa.

      Mielestäni ne tapaukset, mitkä tapahtuvat täällä maan päällä ja kristilliseen toivoomme liittyvät näköalat taivaan iki-iloon eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan molemmat ovat osa samaa Jumalan valtavaa luomistyötä koko maailman ylläpitämisessä ja sitten kerran uuden taivaan ja uuden maan luomisessa.

      Olen verrannut tätä saariston laivaväyliin. Niitä viitoittaa kaksi kaksi valoa, alempi on lähempänä ja ylempi on kauempana. Kun molemmat valot ovat linjassa keskenään laivasta katsoen, niin reitti on kohdallaan. Samalla tavalla mekin voimme tarkastella elämäämme. Kun hoidamme asiamme tässä maailmassa itse kukin oman kutsumuksensa mukaisissa yhteyksissä mahdollisimman hyvin ja kun pidämme mielessämme tavoitteemme taivaan iki-iloon pääsemisestä suureen Vapahtajamme rakkauteen luottaen, niin silloin elämämme kulkusuunta on hyvin hollillaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Varmaan vähän törppöä huudella sivupöydästä Sinun ja Tarhan rikkaaseen keskusteluun, muta en millään malta olla kommentoimatta tuo 30 hopearahaa sitä taustaa vasten, mitä Filonkin paljolti hyödynsi ,eli kirjoitusten moninaista vertauskuvallisuutta, Nyt oli nimittäin niin, että hopearaha oli myös hopeisien taivaalla kumottavan kuun symboli.https://www.worthpoint.com/worthopedia/hadrian-137ad-crescent-moon-stars-1847433832 Luku 30 viitasi kuukauden päiviin ja toisaalta niihin 30 asteeseen, jotka kuukauteen eli vuosiympyrän 12 osaan sisältyivät (12×30=360) Juudaksen evankeliumi näyttää osiossa Adamas ja taivaan valot tämän symboliikan myös. https://www.kotimaa.fi/blogit/juudas/

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Panetko merkille, miten etelä-eurooppalaisena lainana kirjallisuudessamme vilahtava Ilmaus ”kuun venho” ilmenee tuossa viittaamassasi kolikossa. Kuu nousee taivaanrannan takaa veneen asennossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Juudaksen evankeliumin asema gnostilaisten tekstien joukossa on mahdollista määritellä, mutta silä ei ole mitään annettavaa kristillisen uskon sanomalle, koska sen kysymyksenasettelu lähtee kristinuskon kannalta täysin vieraiden spekulaatioiden perusteilta.

      Myöskään historialliseen tutkimukseen se ei sovellu lähdemateriaaliksi, muuta kuin kuvaamaan oman gnostilaisen aatesuuntansa käsityksiä omana aikanaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Kolmekymmentä hoearahaa, oli muistini mukaan orjan hinta. Se sanotaan jossain siellä raamatussa, en nyt muista missä. Jeesus ei ollut Juudaksen orja, joten Juudas ei voinut myydä häntä.

    Matias ”1) Sakarjan profetian mainitsema kirous viittasi Israelin hävitykseen 721 eKr. jolloin Assyyrian joukkojen valtaus tuhosi koko valtakunnan ja sen kymmenen heimoa hävisi kokonaan historian kirjojen kertomusten joukosta, kun kuolemasta säästynyt kansa sulautui ympäröiviin kansoihin.n”

    En oikein ymmärtänyt. Kirous siis vaikutti näihin hävityksiin joita on ollut useampia. Vapautetaanko tässä hävittäjä ns. synnistä ja siirretään syy uhrin kannettavaksi? Ikäänkuin sanomalla; -jumala on kironnut teidät, siksi me saamme kohdella ja hävitellä teitä miten haluamme. Ei Jeesuksen kohdallakaan näin ajatella, vaikka hänen kerrotaan tulleen kiroukseksi. Vaan tässäkin tapauksessa ajatellaan, että se on kansan syy, kun kärsi, vaikka tuli kiroukseksi. Melko monimutkaista, mutta onhan sanottu, ’ He tekevät tiensä mutkaisiksi.’

    Jos me katsomme sitten hävittäjiä, eivät he ole kiitosta ja siunausta saaneet toimistaan, vaan vastaavasti joku on tullut hävittämään heitä.

    On myös sanonta: ’ Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.’ Tarkoittaen Israelia. Ihmisellä on vapaa valinta. ———————

    Onhan niitä syitä keksitty sotien oikeuttamiseksi ja hullunkurin lienee juuri tämä, että jumala on kironnut teidät, ja siksi teille tapahtuu kaikki se, mitä me teille teemme ja kiroamme sanoilla lisää. Jos tuhansia vuosia sitten ajatus onkin kulkenut kirousten uskomiseen, ei ole ihme jos viisaammat eivät ole aina profeettoja hyväksyneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos keskustelun eteenpäin viemisestä.

      Kohdan 1 jatkoa)

      Kysymys kansaa kohdanneesta kirouksesta on monitasoisen ajatuskokonaisuuden tiivistelmä. Tuonaikaisen ideologisen malliston mukaisesti monet kansat pitivät Israelin häviötä joko Herran Jumalan heikkoutena tai Jumalan tai jumalien kirouksena kansaa kohtaan. Tämä kirouksen ajatus nimittäin liikkui ihmisten ajatuksissa mitä erilaisimmin muodoin. Vain ilmiön todellisuus oli noiden eri pienten kansojen kulttuurien kirjossa oikeastaan ainoa yhdistävä tekijä.

      Uskoa kirousten merkitykseen havainnollistaa kertomus Bileamista 4. Moos. 22-24.

      Nykyajan ajattelun mallien mukaan ajatellen on tavattoman vaikeaa huomata, miksi puhutaan tällaisesta kiroamisesta.

      Ehkä monesti nykyaikainen ajatus Jumalan kurituksesta on helpommin miellettävä näkökulma, vaikka se ei ehkä tarkoin kuvaakaan noiden vanhojen aikojen ajattelua.

      Noiden kahden suuren kansallisen onnettomuuden muisto eli voimakkaana kansan valveutuneitten mielissä. Yleinen katumuksen ilmapiiri oli tuolloin monestikin mielessä Kansa koki noiden tapausten seuranneen kansan epäjumalanpalveluksen tuottamana kirouksena eli siis eräänlaisena rangaistuksena siitä että kansa oli luopunut Jumalan palveluksesta ja epäjumalanpalvelus oli saanut liiaksi sijaa kansan elämässä.

      5 kohtaan jatkoa)

      Juudaksen työ Jeesuksen pidätyksen järjestelyssä oli lähinnä järjestää tilanne, missä Jeesuksen vastustajat saattoivat pidättää hänet ilman suuren kansanjoukon läsnäoloa, koska yleisön läsnä ollessa kansa olisi käynyt puolustamaan Jeesusta ja pidätys ei olisi onnistunut vaan olisi ainoastaan saatu aikaan aikamoinen meteli.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    ” Ylösnousseen todistajia ”

    Kirkonkin opin mukaan mitään ylösnousemista ei tapahtunut vaan Jeesus, Jumala, palasi takaisin taivaaseen Isänsä ja Pyhän Hengen kaveriksi.

    Kaikkivaltiaan saavutukset planeetallamme ovat edelleen kaikkien todettavissa. Mm. Uskontunnustus, tuomitsee ( korona ) ei rakasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      1) Väität ettei kirkon opin mukaan ylösnousemusta tapahtunut.

      Nikean tunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että hän nousi ylös.

      — meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli3 kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

      2) Sana kaveri tuo mieleeni assosiaatioita, joissa Pyhän Kolminaisuuden ykseys ei tule riittävästi esille. Siksi on mielekkäämpää pitäytyä Athanasiuksen tunnustuksen opetukseen.

      Athanasioksen tunnustus

      Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.

      Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

      Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.

      Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.

      Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

      Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

      Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

      Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.

      Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.

      Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

      Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

      Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.

      —– ja sitten tunnustus jatkuu Kristusta käsittelevällä opilla —

      3) Kaikkivaltiaan saavutukset planeetallamme ovat edelleen kaikkien todettavissa.

      Tämä on todellakin hyvin sanottu. Ajatushan koskee koko maailmankaikkeutta.

      Tästä puhuu myös Pyhä Paavali joka samalla varottaa meitä liian innokkailta tuomion lausumisilta, koska sellaisesta voi useinkin tulla pahoja seurauksia.

      Roomalaiskirje: 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Sanot

      Mm. Uskontunnustus, tuomitsee ( korona ) ei rakasta.

      Omalta puoleltani en mielellään lähde leimaamaan joitakin maailmassamme olevia onnettomia tapahtumia tuomion osoituksiksi. Mielestäni sellaiset ajatukset ovat liian usein tulleet joidenkin vanhempien ajattelemattomista kurinpitoyrityksistä: ”Jos et ole kiltti, niin Jumala rankaisee.” Tällainen on mielestäni julmaa käytöstä lasta kohtaan.

      Sen sijaan terveeseen lapsen kasvatukseen kuuluu kaksivuotiaan upea toteamus erään aikuisen repliikkiin vastauksena: ” Kyllä isä minua rakastaa! ”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Eräs rovasti on näissä blogeissa kertonut, että Jeesus jumala on ollut alusta alkaen, jolloin hän kävi täällä vierailulla ja palasi takaisin omaan ympäristöönsä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reino

      Kiitos että jatkat keskustelua keskustellen. Näin voimme viedä asiaa eteenpäin.

      Sinä kirjoitat

      Eräs rovasti on näissä blogeissa kertonut, että Jeesus jumala on ollut alusta alkaen, jolloin hän kävi täällä vierailulla ja palasi takaisin omaan ympäristöönsä.

      Vaikuttaa että viittaat sanonnallasi todellisuuteen joka todella on tapahtunut, Mutta jotta tuon tapahtuman merkitys tulisi selkeämmin selitetyksi voisimme panna tähän Athanasiuksen tunnustuksen toisen puolen, joka kuvaa miten Jeesuksen tulo luoksemme ei ollut vain mikä tahansa vierailulla poikkeaminen vaan koko maailman pelastamisen teko ja jotta myös tulisi näkyviin miten Vapahtajamme Jumalan valtaistuimella on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa ja näin alati ja joka päivä tuo kaikki meidän ihmisten ja koko luomakunnan asiat Jumalan huolenpidosta osallisiksi.

      Näin tuo kuuluu

      Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

      Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:

      Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.

      Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.

      Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.

      Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.

      Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.

      Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,

      astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.

      Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”Tämä kirouksen ajatus nimittäin liikkui ihmisten ajatuksissa mitä erilaisimmin muodoin. ”

    Mitä erilaisimmin muodoin, kyllä ja Paavailla se tarkoitti lakia, jota hän sanoo kirouksen viraksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Panen tähän kaikki Paavalin kirjeet vuoden 1938 käännöksen mukaisessa hakukoneessa hakusanalle ”kirou”.

      Roomalaiskirje:

      3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.

      Galatalaiskirje:

      3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.”

      3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu”

      Näistä ensimmäinen liittyy Paavalin puheeseen siitä, että Kristus on koko maailman vanhurskaus, koska yksikään luotu ei itsessään voi täyttää koko lakia.

      Room.

      3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. 3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, 3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillän 3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

      Noin puolta vuosikymmentä aikaisemmin Galattalaiskirjeen ensimmäisessä kohdassa Paavali sanoo tämän saman ajatuksen lyhyemmin . Koko lain noudattaminen ei onnistu jokaista pikkupykälää myöten. Ihminen siis tarvitsee armoa tullakseen Jumalalle kelpaavaksi eli vanhurskaaksi.

      Galattalaiskirjeen toisessa tekstinkohdassa kerrotaan että ihmisten väärintekojen aiheuttaman kirouksen eli pahuudesta koituvan rangaistuksen Jeesus on jo tehnyt täydellisenä. Näin kenenkään meistä ei enää itse tarvitse pelätä rangaistusta, vaan saamme vapaina ja rohkaistunein mielin pyrkiä elämässämme eteenpäin toteuttamaan niitä ajatuksia ja toimia, joihin meidät on kutsuttu itse kukin omalla paikallaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Voitko vielä väittää, ettei antisemitismi ole kristinuskon aikaansaamaa, kun Paavalikin kirjoittaa noin inhottavasti ja sitä on sitten julistettu kaikelle maailmalle. Myöhemmin Paavali kuitenkin sanoo: ” Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vahvistamme sen. ” ”Mitä etua sitten on juutalaisilla, paljonkuin kaikin tavoin, koska heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. ” Näistä ristiriitaisuuksista on puhuttu aikojen alusta lähtien.

    ” Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta, ”

    Tosiaan Mooseksessa näyttää olevan sana kirous leeviläisten pappien opetuksissa Mooseksen kautta. 5 Moos. 27: 9-26 ” Joka häpäisee isän, tai äidin, joka siirtää lähimmäisen rajan, joka vie sokean tieltä, joka vääristää muukalaisen tai orvon tai lesken oikeuden, joka makaa äitipuolen kanssa, joka sekaantuu eläimeen , joka makaa sisaren kanssa, joka makaa anoppinsa kanssa, joka salaa murhaa lähimmäisen, joka ottaa lahjuksen surmatakseen viattoman, Kirottu olkoon se joka ei pidä tämän lain sanoja, eikä täytä niitä. ”

    Tietysti on totta, että kaikki eivät pysty noitakaan noudattamaan, mutta jokainen normáali kyllä pystyy, mutta ensin tietysti pitää tietää mitä on sanottu, se toimii ennealtaehkäisevänä. Monenlainen lahjusten otto on vieläkin hyvin yleistä. Puhun nyt meistä. Moni häpäisee isän ja äidin syyttämällä vanhempia kaikesta onnettomuudestaan. Monet vääristävät muukalaisen oikeuden, monet tekevät salamurhia ym.

    Voi sen niinkin ajatella, että juutalaisia on vihattu siksikin, että kirjoituksissa esi-isät kiroavat pahantekijöitä ja se on pahantekijöistä ylen epäikeudenmukaista, että heidät kirotaan. Mutta jos kärsii lainmääräämän rangaistusken, ja maksaa korvaukset uhreille, se on silloin sovitettu. Postuuko langetettu kirous sen seurauksena ? En minä tiedä, sitä kannattaa miettiä ennen pahan tekemistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Paavali oli juutalainen. Hänen identiteettinsä oli juutalainen. Hän oli saanut koulutuksensa yhden aikansa etevimmistä opettajista Gamalielin johdolla. Hänen teksteistään näkyy jopa Gamalielin isoisän Hillelin opetuksen kaikuja.

      Kun hän toisaalta oli syntyään Tarsosta, niin hänen lähtökohtansa oli nimenomaan hellenistijuutalainen. Tällaisena hn oli tottunut elämään juutalaisena kreikkalaisten ja muiden kotikulmillaan asuviin kansanryhmiin kuuluvien kanssa. Näistä lähtökohdista käsin muodostuivat hänen kannanottonsa Nooan poikien laista eli siitä, mitä vaadittiin juutalaisten kanssa lähemmässä yhteistyössä elävältä ei-juutalaiselta, jotta yhteiselämä voisi olla syvempää kuin vain hyvää päivää -tasolla.

      Näin jälkeen päin voimme jopa todeta, että Rabbi Paavalin linjaus näissä kysymyksissä muuten on nykyaikana vallassa suurimmassa osassa maailmassa olevista juutalaisista suuntauksista.

      Paavalin merkitys on huomattava myös siinä, että hänen linjauksensa juutalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin välisestä synteesistä Jumalan vanhurskaus -käsitettä avaimena käyttäen on itse asiassa muodostunut koko länsimaisen kultuurin peruspilariksi: muutoin kreikkalais-roomalainen kulttuuri jonka keskellä elää ja vaikuttaa juutalaisuudesta peräisin oleva kristinusko kokonaisten kansojen perustavimpana ja laajimmin esillä olevana uskonnollisen kultuurin perusteena.

      Tällä haluan sanoa että hellenistijuutalaisen Rabbi Paavalin julistus Kristuksesta ja meidän pelastuksestamme ei suinkaan ole syynä antisemitismiin. Antisemitismi elää valitettavasti tästä kahden suuren kultuurivirtauksen yhdistämisen ohjelmasta huolimatta.

      Efesolaiskirjeen sanoma on selvästi tämän kahta kulttuuria yhdistävän linjauksen mukainen.

      Efesolaiskirje:

      2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tarja

    Usein kulttuureissa vallitsevat puoliksi tiedostamattomat ikivahojen ennakkoluulojen ja epäluulojen varjot kulkeutvat etenpäin muodostaen ikään kuin kaikupohjan myöhemmille reaktioille.

    Näin myös muinaisten roomalaisten sodassa muinaista foinikialaisten suurinta valtiota Karthagoa vastaan elämästä ja kuolemasta tason taistelun jäänteenä jääneestä antisemitismistä on muodostunut trauma joka ei ole hävinnyt, vaan joka ihmisten mielissä on suurentanut joidenkin tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa.

    Niinpä esimerkiksi juutalaissotien aikainen ruuan tuonnin katkeaminen Egyptistä oli niin suuri isku, että Rooma teki ratkaisun, jota ei muutoin olisi missään tapauksessa tehty. Se antoi imperiumin parhaat sotavoimat valtakunnan etevimmälle sotapäällikölle. Ruuan loppumisen uhka teki tuon mahdolliseksi, ja tulos myös oli ennustettu, päällikkö kaappasi vallan ja ryhtyi keisariksi.

    Näistä tämäntapaista ja muistakin vastaavista kolhuista, kuten islamin leviämisestä, sittemmin syntyi tuo länsimaita vaivannut tuhoisa antisemitismi.

    Tätä kansan syvien rivien keskuudessa elävää puoliksi alitajuista ennakkoluuloa eivät pystyneet hillitsemään edes se, että aikoinaan keisarien tuttavapiirissä oli juutalaisia koko ensimmäisen vuosisadan aikana eikä se että myöhemmin myös yksi arabi nousi Rooman keisariksi. Nämä jäivät suurten asenteellisten lumivyöryjen jalkoihin.

    Asenteellista antisemitimiä ruokki myös monien ihmisten ahneudesta jotunut naaparin omaisuuden ryöstön halu. Kun joku juutalainen oli ahkeruutensa ja kunnollisen elämänsä takia menestynyt, niin sopivasti joitakin negativisiä propagandistisia iskulauseita esiin tuoden saatiin aikaan kansan mieli kääntymään noita menestyneitä vastaan, ja ryöstöretki oli touhun lopputulos. ( Samaa voidaan nähdä vieläkin länsimaiden öljyn ryöstön retkissä nykyisten arabivaltioiden joukossa. Valitettavasti.)

    Eillä länsimaila on edellenkin paljon opittavaa, ja paljon on tehtävä työtä voidaksemme kitkeä antisemitismin kulttuuriperinteestämme.

    Näin Rwandan kansanmurhan vuosipäivän lähistöllä on alati aihetta pitää esillä riittävää aktiivisuutta taistelussa kaikenlaisia etnisiä ristiriitoja estävien toimenpiteiden puolesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden. ”

    Ketkä molemmat teki yhdeksi, keiden välillä oli väliseinä, tai vihollisuus. ?

    Tuosta kohdasta on viite Jesaja 9: 6 ja siellä puhutaan Daavidin valtaistuimesta. ”Harraus on oleva suuri ja rauha loppumaton. ” Daavid siis yhdisti kansan, eli Juudean ja Israelin. Ensin tietysti sodittiin rankasti.

    Vihollisuus on ollut näiden välillä, ei ihmisten ja Jumalan, jos ei ajatella, että toinen noista olisi Jumala, tai Jumalan poika, esim. Juuda. Sanoihan Jeesuskin samarialaiselle naiselle, että Pelastus on Juudasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos hyvästä kysymyksestä

      Tuon kirjeen välitön vastakkainasettelu on heprealaisen ja kreikkalaisen kultuurin välinen erottava ”berliinin muuri”, jonka Jeesus purki. Nämä kaksi kulttuuria ovat ikäänkuin kaikkien kulttuurien välisten väliseinien kaataminen. Näin Jumalan edessä kaikki kansat on julistettu Jumalan pelastussanoman osallisuuteen ja jokaisessa kansassa Vapahtajaamme turvautuvat saavat ikuisen elämän valtaisan onnen ja riemun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Henkilö joka pyrki yhdistämään hellenistisen filosofian ja juutalaisuuden oli kyllä Filon Judaeus, Aleksandrialainen, jo aikaisemmin, 20 eaa- 40 jaa, mutta häntä ei tunnusteta virallisessa juutalaisuudessa, vai pitäiskö sanoa ortodoksisessa. Minun tietojeni mukaan näin, mutta toisaalta, ihmiset saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita muita.

    Sekaoppi on ikäänkuin epäjumalallista. Hyvin ymmärrettävää, koska heille on annettu se, mikä heillä on. Muille taas jotain muuta.

    Filon Tai Philo ————– ”Hän pyrki ajattelussaan yhdistelemään juutalaista uskoa ja hellenististä viisautta käyttämällä allegorioita, vertauskuvallisia tulkintoja, jotka perustuivat niin juutalaiseen eksegetiikkaan kuin platonismiin ja stoalaisuuteenkin. ”

    ”Filonin ajattelulla ei ole juurikaan vaikutushistoriaa varhaisessa juutalaisuudessa. Kristityt kirkkoisät ottivat kuitenkin Filonin työt innolla vastaan. Jotkut jopa näkivät hänessä kristityn. Eusebius spekuloi, että ns. terapeutit, Egyptin autiomaassa elänyt askeettinen juutalainen yhteisö jonka Filon kuvasi teoksessaan De vita contemplativa, olisi ollut itse asiassa kristillinen yhteisö. ”

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Filon_Aleksandrialainen

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos Filonin esille nostamisesta merkittävänä hellenistijuutalaisena. Hän toimi mm Aleksandrian juutalaisten edustajana keisari Caligulan luona vuonna 40. Uskonnollisesti hänelle Jumalan ilmoitus oli annattu Toorassa eli Laissa eli Viidessä Mooseksen kirjassa. Filosofisesti hän oli hyvin perehtynty kreikkalaiseen filosofiaan ja käytti siitä saamaansa allegorista menetelmää hyväkseen julistaessaan juutalaista uskoaan hellenistisen kulttuurin keskellä.

      Hänen arvostustaan juutalaisten keskuudessa on häirinnyt se, että hänen veljenpoikansa Tiberius Julius Alexander toimi roomalaisten joukoissa kenraalina ja oli myös merkittävä poliitikko. Hän toimi Juudean prokuraattorina vuosiksi 46–48. Myöhemmin vuosina 66–69 hän toimi Egyptin prefektinä. Tuona aikana nousseen juutalaiskapinan aikana hän taisteli legiooniensa kanssa juutalaisia vastaan, aluksi näiden päällikön Vespasianuksen alaisena ja autettuaan tätä pääsemään Rooman keisariksi vuonna 69 jatkoi seuraavana vuonna 70 Jerusalemin piirityksessä. Siinä hän toimi roomalaisten joukkojen komentajan Tituksen lähimpänä avustajana.

      Näiden tapausten takia Tiberius Julius Alexander ei ole ollut suosittu juutalaisten keskuudessa ja tämä myös on luonut varjoaan setänsä Filonin maineelle, niin että tämän taistelu juutalaisten puolesta on jäänyt veljenpojan uransa aikana tekemien tekojen varjoon.

      Sen sijaan kristittyjen keskuudessa Filonilla on ollut parempi maine. Hänen allegorista eli vertauskuvallista tulkintamenetelmäänsä on sovellettu myöhemmin paljonkin. Tämä on vähitellen levinnyt aleksandrialaisen teologian välityksellä muuallekin kristikuntaan. Niinpä keskiaikaisen raamatuntulkinnan neljästä kohdasta toinen on Filonin menetelmän edelleen kehitteltyä jälkivaikutusta.

      1) Kirjaimellinen tulkinta, jossa tekstin sanasto ja kielioppi yms ovat ratkaisevia,

      2) Allegorinen eli vertauskuvallinen tulkinta, joka nostaa esiin raamatunkohdan hengellisen sanoman,

      3) Moraalinen eli eettinen tulkin, joka tuo esiin tekstinkohdan antamia ohjeita hyvään elämään ja sitten vielä

      4) Eskatologinen tulkinta, joka tuo esille raamatunkohdan merkityksen meidän taivastoivollemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25