Abortista
Uskonnolliset yhteisöt määrittelevät innokkaasti sitä, mitkä asiat Telluksella ovat moraalisesti oikeita ja mitkä vääriä. Kautta historian uskonnot ovat saaneet aikaan sekä hyvää että pahaa tämän määrittelyinnokkuutensa ansiosta.
Fundamentalistisuus, mustavalkoisuus, ankaruus ja vakavuus, niin jämeriä ja selkärankaisen kuuloisia sanoja kuin ovatkin, äärimmilleen vietynä aiheuttavat paljon pahoinvointia ihmisissä. Noista sanoista sana armo, tuo ihana, keveä, vapauttava ja valoisa kuin aamuaurinko, on kaukana kuin itä lännestä, kuin kivi höyhenestä, kuin murhe ilosta. Siksi kavahtakaamme noita sanoja tietyissä asiayhteyksissä.
Nyt on ollut puhetta siitä, miten mielellään eri uskontokunnissa puhutaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Niinkin luonnollinen ja ihmisyyteen peräti ihan oleellisesti kuuluva asia selitellään enempi ja vähempi hengellisesti. Tietty seksuaalisuuteen liittyy myös toisen ihmisen satuttamisen mahdollisuus. Ja aina kun jotakuta satutetaan, se on väärin, tapahtuipa satuttaminen sitten henkisellä, hengellisellä tahi fyysisellä puolella. Tässä kohtaa ymmärrän hengellisyyden tupsahtamisen kuvioihin mukaan. Mutta en muuten.
Usein sellaisia heikkouksia, tilanteita tai jopa synniksi luokiteltuja asioita on helpompi ymmärtää, jotka liippaavat läheltä itseä. Vaikka niitä ei hyväksyisikään, niitä on helpompi ymmärtää. Esimerkkinä vaikkapa abortti. Vaikea ja kivulias asia jo sanana. Parempi, jos koko asiaa ei olisi olemassakaan, niin paljon tuskaa, kipua ja ahdistusta se aiheuttaa ihmisille. Tiedän sen kokemuksesta. Itse en olisi halunnut hommaan ryhtyä, mutta minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa; elä tai kuole. En koe valehtelevani, jos sanon että perheeni takia suostuin aborttiin. En osannut pelätä oman henkeni puolesta, mutta perheen pärjääminen ilman minua huoletti.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet ihan epätoivon partaalle havaittuaan tulleensa raskaaksi. He ovat toivoneet ja rukoilleet keskenmenoa – turhaan. Ihmisalkio on jatkanut kohdussa kasvuaan äidin epätoivosta huolimatta ja vähitellen äiti on alistunut tilanteeseen. Useimmat tällaisista tapauksista ovat päätyneet onnellisesti; äiti on rakastunut sydänjuuriaan myöten vatsa-asukkiin pikkuhiljaa. Aina ei ole kuitenkaan käynyt näin onnellisesti ja siitä on tietysti odotettavissa tragedioita kerrakseen.
Sellaisen äidin, joka on kokenut ahdistusta ja epätoivoa omasta raskaudestaan, on aika helppoa ymmärtää äitiä, joka miettii samanlaisessa tilanteessa aborttia. Onhan hän kenties itsekin sellaista miettinyt tai pahimmassa tapauksessa jopa yrittänyt enempi ja vähempi itse aiheuttaakin kotikonsteilla, mutta ei ole sitä kyennyt viemään loppuun asti helvetinpelossaan.
Jos uskonyhteisössä on ankaran kielteinen suhtautuminen avioliiton ulkopuoliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, raskaus tällaisessa tilanteessa on pahin mahdollinen juttu. Jos vaakakupin toisella puolella on raskauden lopettaminen ja toisella suuri häpeä ja nöyryytys yhteisössä ja kenties vielä julkinen anteeksipyyntö seurakunnan edessä, epätoivossaan voi valita kahdesta pahasta tuon pahemman vaihtoehdon eli abortin. En näe, että se on koskaan hyvä vaihtoehto, se on aina huono vaihtoehto toisesta huonosta. Ja lähes aina se on se huonompi vaihtoehto.
Nainen, joka havaitsee tulleensa raskaaksi, ei välttämättä näe epätoivonsa ja sumunsa keskellä mielessään sitä, mikä on raskauden lopputulos, eli lasta. Hän näkee ja tajuaa vain sen, että raskaus edetessään aiheuttaa hirmuisesti epätoivottuja muutoksia ja vaikeuksia elämässään ja hän ei ole siihen mitenkään valmis. Tällaiselle ihmiselle on hirmuisen vaikea sanoa sivusta yhtään mitään, sanoma ei mene helposti perille.
Väitän, että monelle naiselle raskaus merkitsee todellisesti ihan oikeata vauvaa ja lasta vasta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa tuntuvasti potkiskella vatsassa. Siihen asti lapsen olemassaolo ja sen todellisuus on hämärän peitossa. Oli raskaus sitten toivottu tai ei. Ultraäänitutkimukset tekevät vatsa-asukista paljon todellisemman; tuolla se on ja vilkuttelee, oi miten ihanan suloista! Kaikkein todellisin ja ihmeellisin hetki on se kun lapsi lopulta syntyy ja sen saa syliinsä, minulle ne hetket ovat edelleen kaikista ihmeellisimpiä kokemuksia elämässäni <3
Ymmärrän siis äitiä, joka epätoivon keskellä raskautensa johdosta ei kykene näkemään sielunsa silmillä sitä ihmeellistä ihmiselämän alkua, mikä hänen vatsassaan kasvaa. En ole itsekään aina siihen kyennyt. Sitten jälkeenpäin olen ihan ahdistukseen asti harmitellut ja syyllistellyt sitä kun en olisi sylissäni tuhisevaa lasta alun alkaen halunnut. Nämä ovat kipeitä asioita, niin kipeitä, että ihan rintaan sattuu.
Jatkuvasti tapetilla oleva asia laillistettu abortti mietityttää. Lääketiede on kehittänyt keinot epätoivottuja raskauksia vastaan. Onko se oikein? Voiko kukaan ottaa päättääkseen sellaisesta asiasta, missä ihmiselämä lopetetaan? Monien mielestä eettisesti ainoastaan silloin kun äidin henki on vaarassa, on oikein tehdä tällainen päätös. Mutta ei silloin jos äidin mielenterveys on vaarassa tai äidillä on joku muu heppoisempi syy raskautensa keskeyttämiselle. Onko edes olemassa heppoisia syitä asialle? Tiedetäänkö me aina takuuvarmasti missä olosuhteissa raskauksia keskeytetään?
Eräs tuttu oikeustieteen ammattilainen pohti kerran syitä ja seuraamuksia sekä tuomioita. Hän mietti kohtuullisuutta tuomioissa. Poika tappaa isänsä. Asiaa tutkitaan ja kun on menty tarpeeksi syvälle tutkimuksessa, selviää, että isä on hakannut poikaa koko pojan eliniän. Niin, mikä tuomio on oikeudenmukainen pojalle? Nämä eivät ole kuulemma helppoja tapauksia juristeille.
Mennäänpä takaisin abortteihin. Nainen, joka ei ole koskaan saanut omilta vanhemmiltaan osakseen rakkautta, on ollut itse epätoivottu ja kuullut siitä jatkuvasti, havaitsee tulleensa raskaaksi. Hän ei näe epätoivonsa keskellä lapsellansa sen parempaa kohtaloa kuin on saanut itselleen. Hän ei ole koskaan ollut rakastettu, hän ei osaa myöskään itse rakastaa, hän ei näe mitään syytä jatkaa raskauttaan. Voidaanko hänet pakottaa jatkamaan raskauttaan ja synnyttämään lapsensa, vai voidaanko hänet auttaa tilanteesta lääketieteellisin keinoin?
Jossakin kirjoituksessa joku vertasi laillistettua aborttia laillistettuun murhaan. Eli viranomaisten nähden ja avustamana joku saa tappaa toisen ihmisen. Abortissa estetään ihmisen alkua saamasta elämisen lahjaa, tulemasta tuntevaksi ja tiedostavaksi ainulaatuiseksi ihmiseksi, johon hänellä olisi lähtökohtaiset edellytykset, ellei sitä estettäisi. Murhassa estetään jo olemassa olevaa, tuntevaa, tiedostavaa ja ainulaatuista ihmistä jatkamaan hänen elämäänsä. Ihmisalkio ei tunne, tiedosta vielä olemassaoloaan, hän ei ole vielä oma persoonansa, mutta on hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi.
Epäilen, että miesten on lähes mahdotonta mennä naisen asemaan lisääntymisasian ”problematiikassa”. Häntähän asia ei voi ikinä koskea samalla tavalla kuin naista. Ei ilmoisina ikinä. Kuitenkin usein juuri mies on ”pahin” moraalinvartija kun puhutaan vaikkapa aborteista. Vaikka nainen tuomitsisikin lähtökohtaisesti abortit, hänellä on useimmiten mukana ymmärtämystä ja armollisuutta asiaa kohtaan.
En ole aborttien puolustaja. Haluan lähinnä suunnata ihmisten katseita syihin ja seuraamuksiin. Miksi nainen saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänellä on vastoin hänen omaa toivomustaan ja haluaan lapsi vatsassa? Ihmisen luontoon kuuluvalla seksuaalisella vietillä ja halulla saada oma lapsi, ei ole suoranaista yhteyttä keskenään. Tarkoitan sitä, että seksuaalisuuden kokemiseen ja toteuttamiseen ei tarvita halua saada lapsi.
Raskauden ehkäiseminen seksuaalisessa kanssakäymisessä on harvoin sataprosenttista. Vain selibaatti on sataprosenttista. Miten sitten voidaan estää epätoivotut raskaudet ja abortit? Minusta taas tämäkin asia lähtee vastuullisesta vanhemmuudesta ja vahvasta lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta. Ainakin näin kyökkikasvattajana asiaa haparoiden haeskelen.
Jos ihminen saa lapsena kokea kunnioitusta ja rakkautta, hänet opetetaan kunnioittamaan muita ja ottamaan vastuuta itsestään ja toisistaan, hän kykenee myös nuorena ja aikuisena vastuullisuuteen tekemisissään ja jo tämä luo hyvän pohjan välttää elämässä ei-toivottuja asioita ja niiden syntymistä.
Se, ettei ”ajaudu” sekopäisiin ja vastuuttomiin seksikokeiluihin, on varmaan useimmiten seurausta siitä, että on saanut lapsena tarpeeksi huomiota, läheisyyttä ja rakkautta kohdallensa. Ja päinvastoin.
On helppo ja itselle mieluista moralisoida jonkun asian kohdalla sen toteuttajaa, jos ja kun lähemmin tarkasteltuna oikea syyllinen asiaan on itse, joku muu, jotkin vallitsevat olosuhteet tai vaikkapa yhteiskunnallinen järjestys ja ilmapiiri, jonka toteuttamisessa on ollut mahdollisesti myös itse mukana.
Joka tapauksessa suuressa osassa abortin läpikäyneistä naisista lopputulema on se, että nainen kärsii ratkaisunsa takia kovasti elämässään. Mitä siis voi tehdä asian hyväksi? Laillistettu abortti tekee abortin toteuttamisen helpoksi, eli se on edesauttamassa ihmistä astumisessa ojasta allikkoon, suonsilmäkkeestä toiseen vielä pahempaan suonsilmäkkeeseen.
Vai onko laillistettu abortti estämässä tapahtumasta useampaa tragediaa kerralla, esimerkiksi mielen murtumista tai jopa itsemurhaa? Sellaisessa tapauksessa menetettäisiin kaksi ihmishenkeä yhdellä kertaa.
Kun olet lukenut tämän kirjoitukseni, jos sinulla on henkistä vahvuutta, kuukleta abortti ja mene katsomaan kuvahaulla ko. toimenpidettä. Itse en voi katsoa kuvia sydän väpäjämättä ja itkemättä. Kysyn käsi sydämellä itseltäni ja koko maailmalta: Miten ne olisivat estettävissä?
Maailma on vahvojen. Niiden, jotka jaksavat nousta epätoivojen soista voittajina ja joilla on vahvuutta kohdata elämän haasteet ja ongelmat murtumatta. He laittavat kiviä heikompienkin kannettaviksi koska ovat itsekin jaksaneet ne kantaa. Heidän on harvinaisen helppoa moralisoida väsyneitä ja heikkoja. Ylistyslaulu heille ja heidän erinomaisuudelleen!
149 kommenttia
Tässäkin kommentointiketjussa on esitetty, että abortteja tehdään joka tapauksessa, parempi siis tehdä ne laillisesti ja ammattitaidolla.
Perustelu on järjetön. Samalla logiikalla voidaan kysyä, pitäisikö raiskaukset sallia, jos ne tehdään poliisin valvonnassa?
Toiseksi on esitetty, että abortoitu sikiö ei ole ihminen. Ei pidä paikkaansa.
Sikiö on ihminen. Abortoidulla sikiöllä on täysin kehittynyt, oma yksilöllinen DNA, useimmiten kädet, jalat, sykkivä sydän ja aivot. Lähes aina sikiö myös tuntee ja ajattelee.
Sikiö, syntymätön vauva on myös sosiaalinen. Se on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Jokainen äiti tietää tämän.
Minusta syntymätön vauva on jo ihminen. Tällä perusteella pidän aborttia murhana.
Kerron teille *ääriesimerkin* siitä, mihin ehdoton ehkäisykielto, johon kuuluu mm. myös selibaattikielto, yhdistettynä ehdottomaan aborttikieltoon voi pahimmillaan johtaa. Kertomani on tositapahtuma vl-liikkeestä vanhaan kunnon 70-luvun aikaan. Tapaus on varminaisesti erittäin harvinainen vl-liikkeellekin, mutta en usko ollenkaan, että ainoa laatuaan siellä.
Perheenäiti sairastuu vakavasti. Lääkärit sanovat, että hoitojen kannalta on ehdottoman tärkeää, ettei hän tule raskaaksi. Mies vähän pätkät välitti lääkärin ohjeesta ja vaati itselleen aviollisia oikeuksiaan. Siitäpä sitten vaimo raskaaksi ja edessä ISO ONGELMA. Jos aborttia ei tehdä, molemmat menehtyy, sekä äiti että lapsi, mutta jos abortti tehdään, äiti säästyy. Noh, abortti tehtiin. Sillä seuraamuksella, että mies kertoi asiasta vakaille veljille ja pyysi heitä kotiinsa puhuttelemaan ”murhan” tehnyttä vaimoaan. Näin myös kävi. Puhuttelutilanne oli ihan hirvittävä, ”murhaaja” ei meinannut saada tekoaan anteeksi ei sitten millään vaikka pyysi ja aneli. Vasta hoitoalan ammattilaisen kutsuminen paikalle ja hänen selitettyään tilannetta hoitomiehille, he suostuivat antamaan ”murhan” naiselle anteeksi.
En kirjoita tästä mässäilläkseni skandaalimaisella jutulla, vaan kertoakseni sen, miten julmia kohtaloita näistä mustavalkoisista ajatteluista voi seurata. Toivottavasti en loukkaa asian minulle kertonutta henkilöä ja toivon myös, etten aiheuta hänelle asian näin julkisesti kertomisella mitään hankaluuksia.
Ilman muuta abortti on yhtälailla miehen synti tai enemmänkin – jättäessään naisen yksin alkuunsaattamansa raskauden kanssa! Tämä on ollut ongelma kautta maailman sivun. – Mutta abortti, vääristynyt seksuaalisuus ja eutanasia (akt.) ovat juuri meidän aikamme pimeimmät sokeat pisteet ennenmuuta juuriltaan kristillisessä länsimaailmassa. Ne ovat syvässä ristiriidassa alkuperäisen kristillisen ihmiskuvan ja elämänkäsityksen kanssa. Käärme tullee aina ”paratiisiin” vaikeasti tunnistettavassa hahmossa uusien aatteiden ja ajan hengen mukaisena itsestään selvyytenä.
Paradoksaalista on, että juuri länsimaat, joiden oma menneisyys on imperialistisen valtapolitiikan ja alkuperäiskansojen murhien leimaamaa, esiintyvät nyt suurina ihmisoikeuksien opettajina. Opetuspakettiin kuuluu vapaa laillinen abortti. ”Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen” (Kor 1:19; Jes.29:14) Paradoksi on myös, että globaalisti aborteilla on surmattu enemmän ihmisiä jo toisen maailmansodan jälkeen kuin konsanaan maailmahistorian hirmuvaltiaat yhteensä! Siis Hitler 10 miljoonalla, Stalin 20 miljoonalla ja Mao 60 miljoonalla uhrilla ovat näpertelijöitä.
Tietoisuus ja tunne-elämä eivät ole ihmisarvon kriteeri. Vai olemmeko vähemmän ihmisiä nukkuessamme, tajuttomana, psykoosissa, dementoituneena alzheimerpotilaana jne. Kuten Kari-Matti esitti; fysiologiset tutkimukset osoittavat sikiön elävän jo vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei synnytyskanavan läpikulku muuta ei-ihmistä ihmiseksi. Ja miten menikään aristotelinen logiikka kun premissit ovat: Syntymätön lapsi (sikiö) on ihminen. Ihmisen surmaaminen on väärin. Siis syntymättömän lapsen (sikiön) surmaaminen on väärin.
Laitanpa vielä kerran uutisen parin vuoden takaa (2.3.2012), jossa brittitutkijat vetävät oven takana odottavia loogisia johtopäätöksiä länsimaisesta aborttilainsäädännöstä:
”Etiikan asiantuntijat: Vastasyntyneen saa surmata. Asiantuntijoiden mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista.
Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä ”oikeita ihmisiä” eikä heillä ole ”moraalista oikeutta elämään”. Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Francesca Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy yllättäen vammaisena. Esimerkkinä kirjoittajat mainitsevat Downin syndrooman, jota ei aina huomata sikiöseulannassa. Tällaisten lasten kasvattaminen on taakka sekä vanhemmille että yhteiskunnalle joka tukee heitä, artikkelissa sanotaan.” http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml
1973 Suomessa tehtiin 23 000 aborttia ja nyt noin 9000. Parannusta ehkäisyssä on siis tapahtunut. Toivotaan parannusta lisää. Mutta meidän on muututtava rakastavammiksi ja ymmärtävämmiksi kaikkia horjahtaneita kohtaan.
Mitä mies ajattelet, kun kuulet tarinan yksinäisestä äidistä tai tapaat hänet. Kohteletko häntä arvostavasti ? Jos poikasi alkaa seurustella tytön kanssa, jonka isästä ei ole tietoa. Sanotko, että hienoa poikani.
Niin kauan kuin meillä ei jokaista ihmistä arvosteta samanarvoisena on niiden vaikea elää, joille on annettu voimavaroja vähemmän kuin vahvoille, joiden on helppo sanoa elit väärin, teit väärin.
Ei meillä ole koteja varattomille koulutytöille, jotka ovat raskaana ja voisivat antaa lapsensa adoptioon lapsettomille. Kukaan ei yritä tehdä raskautta helpoksi 17-vuotiaana ensimmäisessä humalassaan raskaaksi tulleelle. Huono tyttö, sanovat pojan vanhemmat. Annetaan rahaa aborttiin ja unohdetaan.
Maailma ei parane ennen kuin miehet tajuavat, että heidän tehtäväkseen on annettu suojella ja pelastaa, ei syyllistää ja hyväksikäyttää.
Kari-Matti ja Markku, hedelmöittynyt munasolu ei muutu teidän perusteluillanne ihmiseksi. Olen jo aiemmin todennut, etten osaa määritellä tarkkaa ajankohtaa em. asialle – en ole lääketieteen(kään) asiantuntija.
Jo se, ettette te osaa (vai osaako Markku?) sanoa onko raiskatulle naiselle tehty abortti mielestänne murha, kertoo ettei asia ole mustavalkoinen väittämällänne tavalla.: sikiö on ihminen, ihmistä ai saa tappaa, abortti on murha.
Kyse on fundamentalistin (en tarkoita välttämättä teitä) tarpeesta kuvitella Jumalan varma, kategorinen tahto kaikkiin mahdollisiin elämän asioihin. Tämä sokeus pätee niin aborttiin kuin eutanasiaan.
Vuokolle: Vaikeita tapauksia, mutta tiedät, että esimerkkitapauksiasi on vain pieni osa kaikista sadoista miljoonista (jopa useasta miljardista) aborteilla tai heitteille jättämällä surmatuista. Vääristyneeseen seksuaalisuuteen luen myös yhteiskunnan yliseksualisoitumisen, prostituution, pedofilian, pornon, homoseksuaalisuuden toteuttamisen jne.
Meidän teoillamme on seurauksensa. Kristittyinä haluamme uskoa, että Jumala, Taivaallinen isämme voi auttaa löytämään ratkaisun, joka ei ole ristiriidassa Hänen Sanansa ja tahtonsa (älä tapa) kanssa. Näinhän Jeesus meille opettaa: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. (Matt 10:29-31, ks. myös 6:25-31) Jumala voi tehdä mahdottomastakin mahdollista. – Jotakin siitä koin itsekkin kun olin lähes kolme varttia avannossa ja kuoleman talon portailla 27.4.2008. Että Jumala ON!
Pitäisikö muukin väkivalta tuomita ja oikeuttaa vaihtelevien ja kuohahtavien tunteidemme mukaan. Ja paradoksaalista on sekin, että yhteiskuntamme, joka tuomitsee lievimmänkin ruumiillisen kurituksen, sallii viihteenä mitä hirmuisinta ja kuvottavinta väkivaltaa – ja tuon kaikkein puolustuskyvöttömimpien surmaamiseen ja vieläpä ”ihmisoikeuksien nimissä”.
Viime vuoden puolella oli Kaleva-lehdessä uutinen, jossa kerrottiin uudistuksena, että ”abortointimateriaali” (vai mikä se kliininen termi abortoiduista sikiöistä eli lapsista olikaan) on alettu polttaa omina erinään, kun viime vuosiin asti se on voinut päätyä kaatopaikan jätepolttoon kauhottuna kaiken muun sairaalajätteen kuten muoviroskan yms. seassa !!
PS. Vielä teemaa sivuten: käsite ”lapsensurma” on puolestaan Suomen laissa henkirikos, jossa nainen synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa. Rikoslain mukaan syyllinen ”on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.” Lapsensurmasta rangaistaan siis lievemmin kuin ”tavallisesta” lapseen kohdistuvasta surmasta tai taposta. Taustalla on ajatus, että lapsensurmaan syyllistyvä äiti on osaksi syyntakeettomassa tilassa. (Wikipedia)
Evankeliumi tuomitsee syntisen armolla ja totuudella; anteeksiantamuksella! – Mutta Jeesus sanoo vielä parannetulle: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”. (Joh 5:14)
Alkukirkosta lähtien kristittyjen kotimaa on ollut ylhäällä. Maallisen valtion lakeja noudatettiin, jos ne eivät ole edellyttäneet Jumalan Sanan rikkomista kuten; keisarille uhraamista. Ennemmin he menettivät omaisuutensa, virkansa, perheensä, terveytensä ja henkensä – kuin uhrasivat muutaman vaharakeen keisarin rintakuvan edessä palaviin liekkeihin.
Mihin ihmeeseen tämä masiina kadotti yllä olevan tekstin alkuosan? Siispä:
Jos liität kirjoittamasi jotenkin aborttikeskusteluun, niin enpä voisi olla jyrkemmin kanssasi eri mieltä.
Oikea rivi varnaankin Ei, Ei, Kyllä 🙂 – Mutta Vuokko hyvä, etkö pidä itseäsi parempana asiantuntijana, olethan kertonut olleesi vielä joku aika sitten oikeinnii ”fundamentalisti” vl-kristillisyydessäsi… Ja lisäksi Sinun ripittäytymisessäsi täällä Kotimaa24:n palstalla muistuttaa kyllä melko pitkälle lestadiolaisen alkuheräyksen rippikäytäntöä 🙂
”Viemäreistä löytyy isot määrät kuolemaan heitettyjen lasten ruumiita kun arkeologit ovat kaivelleet paikkoja” Nyt ei taida jäädä tuleville argeologeille kaivelemista. Minulla on sellainen käsitys että sairaalat polttavat abortoitujen vauvojen ruumiit.
Ilmoita asiaton kommentti