Abortista

Uskonnolliset yhteisöt määrittelevät innokkaasti sitä, mitkä asiat Telluksella ovat moraalisesti oikeita ja mitkä vääriä. Kautta historian uskonnot ovat saaneet aikaan sekä hyvää että pahaa tämän määrittelyinnokkuutensa ansiosta.

 

Fundamentalistisuus, mustavalkoisuus, ankaruus ja vakavuus, niin jämeriä ja selkärankaisen kuuloisia sanoja kuin ovatkin, äärimmilleen vietynä aiheuttavat paljon pahoinvointia ihmisissä. Noista sanoista sana armo, tuo ihana, keveä, vapauttava ja valoisa kuin aamuaurinko, on kaukana kuin itä lännestä, kuin kivi höyhenestä, kuin murhe ilosta. Siksi kavahtakaamme noita sanoja tietyissä asiayhteyksissä.

 

Nyt on ollut puhetta siitä, miten mielellään eri uskontokunnissa puhutaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Niinkin luonnollinen ja ihmisyyteen peräti ihan oleellisesti kuuluva asia selitellään enempi ja vähempi hengellisesti. Tietty seksuaalisuuteen liittyy myös toisen ihmisen satuttamisen mahdollisuus. Ja aina kun jotakuta satutetaan, se on väärin, tapahtuipa satuttaminen sitten henkisellä, hengellisellä tahi fyysisellä puolella. Tässä kohtaa ymmärrän hengellisyyden tupsahtamisen kuvioihin mukaan. Mutta en muuten.

 

Usein sellaisia heikkouksia, tilanteita tai jopa synniksi luokiteltuja asioita on helpompi ymmärtää, jotka liippaavat läheltä itseä. Vaikka niitä ei hyväksyisikään, niitä on helpompi ymmärtää. Esimerkkinä vaikkapa abortti. Vaikea ja kivulias asia jo sanana. Parempi, jos koko asiaa ei olisi olemassakaan, niin paljon tuskaa, kipua ja ahdistusta se aiheuttaa ihmisille. Tiedän sen kokemuksesta. Itse en olisi halunnut hommaan ryhtyä, mutta minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa; elä tai kuole. En koe valehtelevani, jos sanon että perheeni takia suostuin aborttiin. En osannut pelätä oman henkeni puolesta, mutta perheen pärjääminen ilman minua huoletti.

 

Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet ihan epätoivon partaalle havaittuaan tulleensa raskaaksi. He ovat toivoneet ja rukoilleet keskenmenoa – turhaan. Ihmisalkio on jatkanut kohdussa kasvuaan äidin epätoivosta huolimatta ja vähitellen äiti on alistunut tilanteeseen. Useimmat tällaisista tapauksista ovat päätyneet onnellisesti; äiti on rakastunut sydänjuuriaan myöten vatsa-asukkiin pikkuhiljaa. Aina ei ole kuitenkaan käynyt näin onnellisesti ja siitä on tietysti odotettavissa tragedioita kerrakseen.

 

Sellaisen äidin, joka on kokenut ahdistusta ja epätoivoa omasta raskaudestaan, on aika helppoa ymmärtää äitiä, joka miettii samanlaisessa tilanteessa aborttia. Onhan hän kenties itsekin sellaista miettinyt tai pahimmassa tapauksessa jopa yrittänyt enempi ja vähempi itse aiheuttaakin kotikonsteilla, mutta ei ole sitä kyennyt viemään loppuun asti helvetinpelossaan.

 

Jos uskonyhteisössä on ankaran kielteinen suhtautuminen avioliiton ulkopuoliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, raskaus tällaisessa tilanteessa on pahin mahdollinen juttu. Jos vaakakupin toisella puolella on raskauden lopettaminen ja toisella suuri häpeä ja nöyryytys yhteisössä ja kenties vielä julkinen anteeksipyyntö seurakunnan edessä, epätoivossaan voi valita kahdesta pahasta tuon pahemman vaihtoehdon eli abortin. En näe, että se on koskaan hyvä vaihtoehto, se on aina huono vaihtoehto toisesta huonosta. Ja lähes aina se on se huonompi vaihtoehto.

 

Nainen, joka havaitsee tulleensa raskaaksi, ei välttämättä näe epätoivonsa ja sumunsa keskellä mielessään sitä, mikä on raskauden lopputulos, eli lasta. Hän näkee ja tajuaa vain sen, että raskaus edetessään aiheuttaa hirmuisesti epätoivottuja muutoksia ja vaikeuksia elämässään ja hän ei ole siihen mitenkään valmis. Tällaiselle ihmiselle on hirmuisen vaikea sanoa sivusta yhtään mitään, sanoma ei mene helposti perille.

 

Väitän, että monelle naiselle raskaus merkitsee todellisesti ihan oikeata vauvaa ja lasta vasta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa tuntuvasti potkiskella vatsassa. Siihen asti lapsen olemassaolo ja sen todellisuus on hämärän peitossa. Oli raskaus sitten toivottu tai ei. Ultraäänitutkimukset tekevät vatsa-asukista paljon todellisemman; tuolla se on ja vilkuttelee, oi miten ihanan suloista! Kaikkein todellisin ja ihmeellisin hetki on se kun lapsi lopulta syntyy ja sen saa syliinsä, minulle ne hetket ovat edelleen kaikista ihmeellisimpiä kokemuksia elämässäni <3

 

Ymmärrän siis äitiä, joka epätoivon keskellä raskautensa johdosta ei kykene näkemään sielunsa silmillä sitä ihmeellistä ihmiselämän alkua, mikä hänen vatsassaan kasvaa. En ole itsekään aina siihen kyennyt. Sitten jälkeenpäin olen ihan ahdistukseen asti harmitellut ja syyllistellyt sitä kun en olisi sylissäni tuhisevaa lasta alun alkaen halunnut. Nämä ovat kipeitä asioita, niin kipeitä, että ihan rintaan sattuu.

 

Jatkuvasti tapetilla oleva asia laillistettu abortti mietityttää. Lääketiede on kehittänyt keinot epätoivottuja raskauksia vastaan. Onko se oikein? Voiko kukaan ottaa päättääkseen sellaisesta asiasta, missä ihmiselämä lopetetaan? Monien mielestä eettisesti ainoastaan silloin kun äidin henki on vaarassa, on oikein tehdä tällainen päätös. Mutta ei silloin jos äidin mielenterveys on vaarassa tai äidillä on joku muu heppoisempi syy raskautensa keskeyttämiselle. Onko edes olemassa heppoisia syitä asialle? Tiedetäänkö me aina takuuvarmasti missä olosuhteissa raskauksia keskeytetään?

 

Eräs tuttu oikeustieteen ammattilainen pohti kerran syitä ja seuraamuksia sekä tuomioita. Hän mietti kohtuullisuutta tuomioissa. Poika tappaa isänsä. Asiaa tutkitaan ja kun on menty tarpeeksi syvälle tutkimuksessa, selviää, että isä on hakannut poikaa koko pojan eliniän. Niin, mikä tuomio on oikeudenmukainen pojalle? Nämä eivät ole kuulemma helppoja tapauksia juristeille.

 

Mennäänpä takaisin abortteihin. Nainen, joka ei ole koskaan saanut omilta vanhemmiltaan osakseen rakkautta, on ollut itse epätoivottu ja kuullut siitä jatkuvasti, havaitsee tulleensa raskaaksi. Hän ei näe epätoivonsa keskellä lapsellansa sen parempaa kohtaloa kuin on saanut itselleen. Hän ei ole koskaan ollut rakastettu, hän ei osaa myöskään itse rakastaa, hän ei näe mitään syytä jatkaa raskauttaan. Voidaanko hänet pakottaa jatkamaan raskauttaan ja synnyttämään lapsensa, vai voidaanko hänet auttaa tilanteesta lääketieteellisin keinoin?

 

Jossakin kirjoituksessa joku vertasi laillistettua aborttia laillistettuun murhaan. Eli viranomaisten nähden ja avustamana joku saa tappaa toisen ihmisen. Abortissa estetään ihmisen alkua saamasta elämisen lahjaa, tulemasta tuntevaksi ja tiedostavaksi ainulaatuiseksi ihmiseksi, johon hänellä olisi lähtökohtaiset edellytykset, ellei sitä estettäisi. Murhassa estetään jo olemassa olevaa, tuntevaa, tiedostavaa ja ainulaatuista ihmistä jatkamaan hänen elämäänsä. Ihmisalkio ei tunne, tiedosta vielä olemassaoloaan, hän ei ole vielä oma persoonansa, mutta on hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi.

 

Epäilen, että miesten on lähes mahdotonta mennä naisen asemaan lisääntymisasian ”problematiikassa”. Häntähän asia ei voi ikinä koskea samalla tavalla kuin naista. Ei ilmoisina ikinä. Kuitenkin usein juuri mies on ”pahin” moraalinvartija kun puhutaan vaikkapa aborteista. Vaikka nainen tuomitsisikin lähtökohtaisesti abortit, hänellä on useimmiten mukana ymmärtämystä ja armollisuutta asiaa kohtaan.

 

En ole aborttien puolustaja. Haluan lähinnä suunnata ihmisten katseita syihin ja seuraamuksiin. Miksi nainen saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänellä on vastoin hänen omaa toivomustaan ja haluaan lapsi vatsassa? Ihmisen luontoon kuuluvalla seksuaalisella vietillä ja halulla saada oma lapsi, ei ole suoranaista yhteyttä keskenään. Tarkoitan sitä, että seksuaalisuuden kokemiseen ja toteuttamiseen ei tarvita halua saada lapsi.

 

Raskauden ehkäiseminen seksuaalisessa kanssakäymisessä on harvoin sataprosenttista. Vain selibaatti on sataprosenttista. Miten sitten voidaan estää epätoivotut raskaudet ja abortit? Minusta taas tämäkin asia lähtee vastuullisesta vanhemmuudesta ja vahvasta lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta. Ainakin näin kyökkikasvattajana asiaa haparoiden haeskelen.

 

Jos ihminen saa lapsena kokea kunnioitusta ja rakkautta, hänet opetetaan kunnioittamaan muita ja ottamaan vastuuta itsestään ja toisistaan, hän kykenee myös nuorena ja aikuisena vastuullisuuteen tekemisissään ja jo tämä luo hyvän pohjan välttää elämässä ei-toivottuja asioita ja niiden syntymistä.

 

Se, ettei ”ajaudu” sekopäisiin ja vastuuttomiin seksikokeiluihin, on varmaan useimmiten seurausta siitä, että on saanut lapsena tarpeeksi huomiota, läheisyyttä ja rakkautta kohdallensa. Ja päinvastoin.

 

On helppo ja itselle mieluista moralisoida jonkun asian kohdalla sen toteuttajaa, jos ja kun lähemmin tarkasteltuna oikea syyllinen asiaan on itse, joku muu, jotkin vallitsevat olosuhteet tai vaikkapa yhteiskunnallinen järjestys ja ilmapiiri, jonka toteuttamisessa on ollut mahdollisesti myös itse mukana.

 

Joka tapauksessa suuressa osassa abortin läpikäyneistä naisista lopputulema on se, että nainen kärsii ratkaisunsa takia kovasti elämässään. Mitä siis voi tehdä asian hyväksi? Laillistettu abortti tekee abortin toteuttamisen helpoksi, eli se on edesauttamassa ihmistä astumisessa ojasta allikkoon, suonsilmäkkeestä toiseen vielä pahempaan suonsilmäkkeeseen.

 

Vai onko laillistettu abortti estämässä tapahtumasta useampaa tragediaa kerralla, esimerkiksi mielen murtumista tai jopa itsemurhaa? Sellaisessa tapauksessa menetettäisiin kaksi ihmishenkeä yhdellä kertaa.

 

Kun olet lukenut tämän kirjoitukseni, jos sinulla on henkistä vahvuutta, kuukleta abortti ja mene katsomaan kuvahaulla ko. toimenpidettä. Itse en voi katsoa kuvia sydän väpäjämättä ja itkemättä. Kysyn käsi sydämellä itseltäni ja koko maailmalta: Miten ne olisivat estettävissä?

 

Maailma on vahvojen. Niiden, jotka jaksavat nousta epätoivojen soista voittajina ja joilla on vahvuutta kohdata elämän haasteet ja ongelmat murtumatta. He laittavat kiviä heikompienkin kannettaviksi koska ovat itsekin jaksaneet ne kantaa. Heidän on harvinaisen helppoa moralisoida väsyneitä ja heikkoja. Ylistyslaulu heille ja heidän erinomaisuudelleen!

149 kommenttia

  • Ilkka Kanniainen sanoo:

    “Viemäreistä löytyy isot määrät kuolemaan heitettyjen lasten ruumiita kun arkeologit ovat kaivelleet paikkoja” Nyt ei taida jäädä tuleville argeologeille kaivelemista. Minulla on sellainen käsitys että sairaalat polttavat abortoitujen vauvojen ruumiit.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Ilkka. Jos sairaalat eivät huolehtisi asiasta, viemäreistä saattaisi löytyä abortoituja sikiöitä. Eikä välttämättä niin pienillä viikoilla olleita, mitä nykyään enemmistö on, vaan ihan jo pikkuisia lapsosia. Asia on kaamea miten päin tahansa asiaa katsoo, mutta kaikissa hedelmöityksissä mies näyttelee ihan yhtä osaa kuin nainenkin, hän on ihan samalla tavalla osallinen tragediaan mitä nainenkin. Miksi vetoketju ei pysynyt kiinni, vaikka tiesi naisen vastahakoisuuden mahdolliseen raskauteen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Tuossa polttamisasiassa olet oikeassa. Kun meidän pikku-Miomme syntyi keskeytyksen seuraamuksena, saimme pidellä häntä hetken kätösissämme. Sen jälkeen hänet vietiin väliaikaisesti johonkin muiden vastaavan kohtalon kokeneiden pikku-enkeleiden kanssa ja sitten heille kaikille järjestettiin yhteinen muistotilaisuus, jossa me vanhemmat sitten saimme laskea yhteiselle arkulle kukkaset muistovärssyineen. Myöhemmin sitten pikkuisten ruumiit poltettiin ja laskettiin Honkanummen hautausmaan lasten muistolehtoon. Itse sain kaataa lasten yhteiset tuhkat hautaan. Muistona Miosta on pieni kultainen laatta yhteisessä hautakivessä.

      Siitä en tiedä, mitä näille ihan alkiovaiheessa oleville abortoiduille jäännöksille tehdään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Vuokolla vastaan, että vetoketju tulisi ehdottomasti pitää kiinni, jos tietää naisen vastahakoisuuteen mahdolliseen raskauteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      No niin ja jos tämä asia ymmärrettäisiin tasan tarkkaan, aborttiluvut laskisivat huimaa vauhtia 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Tässäkin kommentointiketjussa on esitetty, että abortteja tehdään joka tapauksessa, parempi siis tehdä ne laillisesti ja ammattitaidolla.

    Perustelu on järjetön. Samalla logiikalla voidaan kysyä, pitäisikö raiskaukset sallia, jos ne tehdään poliisin valvonnassa?

    Toiseksi on esitetty, että abortoitu sikiö ei ole ihminen. Ei pidä paikkaansa.

    Sikiö on ihminen. Abortoidulla sikiöllä on täysin kehittynyt, oma yksilöllinen DNA, useimmiten kädet, jalat, sykkivä sydän ja aivot. Lähes aina sikiö myös tuntee ja ajattelee.

    Sikiö, syntymätön vauva on myös sosiaalinen. Se on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Jokainen äiti tietää tämän.

    Minusta syntymätön vauva on jo ihminen. Tällä perusteella pidän aborttia murhana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • May Roth-Edelmann sanoo:

      Kari-Matti Sinulla on vahva missio. Ala siis saarnata pidättäytymisen, varmojen päivien ja ehkäisyn puolesta voimallisesti niissä piireissä, joissa elät, jotta murhat vähenevät.

      Kuka meistä abortteja haluaa? Ei kukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Kristillisessä maassa kristityt ihmiset laativat sarkasmilla maustettuja kokkapuheita tappamisen puolesta. On tämä synkkää aikaa….

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kari-Matti Laaksonen, sikiöllä ei ole heti hedelmöityksen tapahduittua tiedostavia aivoja ja ei ole vielä pitkään aikaan. Aivot avat aidosti tuntea korkeintaan 12 raskausviikolla. Ja yhtähyvin voisit kutsua ihmiseksi muna- tai siittiösoluja,eläviähän nekin ovat ja ne ovat yksilöitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kerron teille *ääriesimerkin* siitä, mihin ehdoton ehkäisykielto, johon kuuluu mm. myös selibaattikielto, yhdistettynä ehdottomaan aborttikieltoon voi pahimmillaan johtaa. Kertomani on tositapahtuma vl-liikkeestä vanhaan kunnon 70-luvun aikaan. Tapaus on varminaisesti erittäin harvinainen vl-liikkeellekin, mutta en usko ollenkaan, että ainoa laatuaan siellä.

    Perheenäiti sairastuu vakavasti. Lääkärit sanovat, että hoitojen kannalta on ehdottoman tärkeää, ettei hän tule raskaaksi. Mies vähän pätkät välitti lääkärin ohjeesta ja vaati itselleen aviollisia oikeuksiaan. Siitäpä sitten vaimo raskaaksi ja edessä ISO ONGELMA. Jos aborttia ei tehdä, molemmat menehtyy, sekä äiti että lapsi, mutta jos abortti tehdään, äiti säästyy. Noh, abortti tehtiin. Sillä seuraamuksella, että mies kertoi asiasta vakaille veljille ja pyysi heitä kotiinsa puhuttelemaan “murhan” tehnyttä vaimoaan. Näin myös kävi. Puhuttelutilanne oli ihan hirvittävä, “murhaaja” ei meinannut saada tekoaan anteeksi ei sitten millään vaikka pyysi ja aneli. Vasta hoitoalan ammattilaisen kutsuminen paikalle ja hänen selitettyään tilannetta hoitomiehille, he suostuivat antamaan “murhan” naiselle anteeksi.

    En kirjoita tästä mässäilläkseni skandaalimaisella jutulla, vaan kertoakseni sen, miten julmia kohtaloita näistä mustavalkoisista ajatteluista voi seurata. Toivottavasti en loukkaa asian minulle kertonutta henkilöä ja toivon myös, etten aiheuta hänelle asian näin julkisesti kertomisella mitään hankaluuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Tulisi silti aina muistaa, että myös syntymätön vauva on ihminen, kuten yllä olevassa kommentissani yritin perustella.

      Kun äidin henki on vaarassa, on jäjellä enää huonoja vaihtoehtoja, joista on tilanne huomioiden valittava vähiten huonoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      No mutta Kari-Matti hyvä, silloinkin kun mietitään sitä, kumpi elämä on arvokkaampi, äidin vai lapsen, päätös asiasta on IHMISEN päätös. Mikä takaa, ettei esimerkiksi minun kohdallani olisi ollut enempi Jumalan tahtoa se, että lapseni olisi saanut kasvaa mahdollisimman pitkään vatsassani ja mahdollisesti myös syntyä jos ihmeen kaupalla olisi sinne asti selvinnyt ja että minä olisin vaikka kuolla kupsahtanut jossakin vaiheessa raskautta. Et usko, miten mietin näitä asioita tuskissani pienessä mielessäni. Ihan sumussa suostuin siihen mitä lääkäri ehdotti, mutta hän olisi antanut minun päättää toisinkin.

      Tavallaan ymmärretään tietyissä asioissa ja tilanteissa se, että IHMINEN on oikeutettu päättämään asiasta ja sitten toisissa tilanteissa IHMINEN ei saa ottaa asiasta päätösvastuuta. Eli joka tapauksessa kaikkien päätösten takana on IHMINEN, joka ei periaatteessa olisi oikeutettu millään tavalla päättämään kenenkään elämästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Vuokko, olen lukenut tarkkaan kirjoituksesi tämän(kin) asian tiimoilta.Todennäköisesti et usko, mutta luullakseni ymmärrän jotain, ehkä vähän, silti jotain, siitä mitä tarkoitat. Uskon sata% sinua siitä, mitä kirjoitat äärimmäisen koskettavista ja raskaista henkilökohtaisista kokemuksistasi. En missään tapauksessa vähättele niitä tai arvostele Sinua henkilökohtaisesti.

      “Vakailla veljillä” ei yllä mainitsemassasi tapauksessa ollut toiminnassaan riittävää sielunhoidollista herkkyyttä, ymmärrystä eikä tietoa. Eikä aviomiehellä. Luullakseni ajat ovat jonkin b´verran muuttuneet parempaan suuntaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Jos vaikka vähättelisitkin tai arvostelisit minua kokemukseni kanssa tai jos joku muu tekisi niin, ei sillä olisi minulle mitään merkitystä. Itselleni ko. raskaus oli alun alkaenkin toivottu, mutta jo ensioireiden ilmaannuttua tiesin, etten tule lasta saamaan itselleni. Lapsen menetys oli kova pala minulle, en olisi niin toivonut missään vaiheessa käyvän.

      Tuo kertomani juttu oli sellainen, ettei se olisi oikeasti kuulunut kenelekään muulle kuin äidille ja lääkärille. Äidin olisi pitänyt saada noudattaa lääkärin ohjetta asiassa, niin mitään aborttia ei olisi eds tarvittu. Koko juttu on ääriesimerkki siitä, että yhteiskunta ja tuossa tapauksessa vl-liike oli silloin lähes kokonaan miesten vallassa ja onhan se sitä edelleenkin. Miehet etupäässä puhuvat ylipäätään abortista ja vieläpä naisen syntinä, vaikka ilman miestä ei olisi koko epätoivottua raskauttakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Ilman muuta abortti on yhtälailla miehen synti tai enemmänkin – jättäessään naisen yksin alkuunsaattamansa raskauden kanssa! Tämä on ollut ongelma kautta maailman sivun. – Mutta abortti, vääristynyt seksuaalisuus ja eutanasia (akt.) ovat juuri meidän aikamme pimeimmät sokeat pisteet ennenmuuta juuriltaan kristillisessä länsimaailmassa. Ne ovat syvässä ristiriidassa alkuperäisen kristillisen ihmiskuvan ja elämänkäsityksen kanssa. Käärme tullee aina ”paratiisiin” vaikeasti tunnistettavassa hahmossa uusien aatteiden ja ajan hengen mukaisena itsestään selvyytenä.

    Paradoksaalista on, että juuri länsimaat, joiden oma menneisyys on imperialistisen valtapolitiikan ja alkuperäiskansojen murhien leimaamaa, esiintyvät nyt suurina ihmisoikeuksien opettajina. Opetuspakettiin kuuluu vapaa laillinen abortti. ”Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen” (Kor 1:19; Jes.29:14) Paradoksi on myös, että globaalisti aborteilla on surmattu enemmän ihmisiä jo toisen maailmansodan jälkeen kuin konsanaan maailmahistorian hirmuvaltiaat yhteensä! Siis Hitler 10 miljoonalla, Stalin 20 miljoonalla ja Mao 60 miljoonalla uhrilla ovat näpertelijöitä.

    Tietoisuus ja tunne-elämä eivät ole ihmisarvon kriteeri. Vai olemmeko vähemmän ihmisiä nukkuessamme, tajuttomana, psykoosissa, dementoituneena alzheimerpotilaana jne. Kuten Kari-Matti esitti; fysiologiset tutkimukset osoittavat sikiön elävän jo vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei synnytyskanavan läpikulku muuta ei-ihmistä ihmiseksi. Ja miten menikään aristotelinen logiikka kun premissit ovat: Syntymätön lapsi (sikiö) on ihminen. Ihmisen surmaaminen on väärin. Siis syntymättömän lapsen (sikiön) surmaaminen on väärin.

    Laitanpa vielä kerran uutisen parin vuoden takaa (2.3.2012), jossa brittitutkijat vetävät oven takana odottavia loogisia johtopäätöksiä länsimaisesta aborttilainsäädännöstä:

    ”Etiikan asiantuntijat: Vastasyntyneen saa surmata. Asiantuntijoiden mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista.

    Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä “oikeita ihmisiä” eikä heillä ole “moraalista oikeutta elämään”. Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Francesca Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy yllättäen vammaisena. Esimerkkinä kirjoittajat mainitsevat Downin syndrooman, jota ei aina huomata sikiöseulannassa. Tällaisten lasten kasvattaminen on taakka sekä vanhemmille että yhteiskunnalle joka tukee heitä, artikkelissa sanotaan.” http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Kiitos Markku mielipiteestäsi.

      Millä tavalla abortti on sokea piste Markku? Kuka sitä kannattaa, kuka sitä haluaa? Ja KUKA osaa mielestäsi esimerkiksi Suomessa PÄÄTTÄÄ siitä, mikä abortti milloinkin on oikeutettu? Kuka PÄÄTTÄÄ siitä, millä tavalla autetaan epätoivossa tai shokissa olevaa naista hänen ei-toivotun raskautensa kanssa, jos hän on esimerkiksi valmis hyppäämään asian johdosta junan alle? Kerro toimintasuunnitelma asialle. Kerro myös hyvä toimintasuunnitelma vl-pariskunnalle, kun he eivät kumpikaan millään haluaisi lasta, nainen ei halua edes seksiä raskaudenpelkonsa takia, mutta mies haluaa hänenkin edestä. Onko oikein tällaisessa tilanteessa, että mies painostaa vaimonsa seksiin kun ei pärjää ittensä kanssa muutoin “puhtaana”? Tilanne ajautuu lopulta kaaokseen, nainen joutuu mielisairaalaan ja siellä hänet yritetään saada kuntoon. Ja kohta sama rumba uudestaan.

      Uskoisin, että tosi harvalle naiselle abortti on mikään läpihuutojuttu. Se on järkyttävä tilanne, se on kipeä asia, se on ahdistava ja tuskainen. Tällaisessa tilanteessa nainen ei näe mahdollisen tulevan lapsensa kasvoja, hän näkee vain oman ahdinkonsa, toisin kun oikea murhaaja näkee edessään ilmiselvästi todellisen ihmisen, jonka hän haluaa jostakin syystä tappaa. Abortissa nainen “murhaaja” ei halua tappaa ketään, eihän hän “murhan” kohdetta edes tunne eikä ole koskaan nähnyt, hän ei vain kestä ajatusta äitiydestä, joka on loppuikäistä 24/7. Tilannetta ei mielestäni voi mitenkään verrata siihen, kun joku tappaa toisen ihmisen.

      Silti aborttilukujen soisi mitä mieluimmin laskevan ja vaikkapa loppuvan kokonaan. Mutta jotta se toteutuisi edes osaltaan, työtä vaadittaisiin paljon joka paikassa. Abortit eivät lopu siihen, että ne kielletään lailla. Ihmiset keksivät muita keinoja ahdinkoonsa. Mikä on tilanne asian johdosta sellaisissa maissa, jossa abortit ovat kiellettyjä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Voisitko vielä avata tuota “vääristynyt seksuaalisuus” ajatustasi?

      Minusta se on kaikkein vääristyneintä niissä uskonnollisissa yhteisöissä, joissa seksuaalisuus sinällään on hirmuisen peloteltu asia ja kaikenlainen seksuaalisuuden toteuttaminen on oikeaa vain avioliitossa. Vielä jos noiden asioiden päälle plussaa pylväsmäisen käsityksen miehestä perheen päänä, naisen pitää aina suostua seksiin ja että ehkäisy on aina syntiä, niin AVOT, siinä on vääristymää kerrakseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Vielä mietittäväksi muutama tilanne.

      Sinä Markku tai joku muu tätä kirjoitusta lukeva, saisit PÄÄTTÄÄ luoksesi tulleen asiakkaan kohtalosta hänen raskautensa tiimoilta. Mitä tekisit itse kenenkin kohdalla?

      1. asiakas: 16-vuotias tyttö, asuu perhekodissa, ollut lapsena sairaalassa pahoinpitelyn ja nuorena insestin takia, asuu tällä hetkellä perhekodissa, mutta ollut kaksi viikkoa karkumatkalla sieltä ja tulee vastaanotolle ei-toivotun raskauden kanssa ja haluaa aborttia, on tehty kaksi aborttia aikaisemminkin, on hieman päihtynyt.

      2. asiakas: 23-vuotias nainen aviopuolisonsa kanssa. Terve, tasapainoisen oloinen. Haluaa abortin kun ei halua opintojensa keskeytyvän.

      3. asiakas: Kehitysvammainen nainen holhoojansa kanssa. Holhooja pyytää holhottavalleen aborttia, holhottava ei ymmärrä edes odottavansa lasta.

      4. asiakas: 18-vuotias nainen, joukkoraiskattu, tulee vastaanotolle äitinsä kanssa, huutaa suoraa huutoa, pelkää olevansa raskaana ja haluaa kuolla.

      5. asiakas: 19-vuotias nainen ystävänsä kanssa. Tulee vastaanotolle itkuisena ja ahdistuneena ystäväänsä nojaten. Haluaa aborttia, kun pelkää vanhempiensa ja sukunsa reagointia asiassa. Yhden asian hän jättää sanomatta; eniten häntä pelottaa se, että hänen pitää pyytää huoruuden syntiä anteeksi rauhanyhdistyksellä seurakunnan edessä. Mielummin hän kuolisi kuin tekisi niin.

      Sanoisitko kaikille näille asiakkaille, että ei mitään aborttia, mene vaan kotiisi kasvattelemaan lasta? Vai mitä tekisit asian hyväksi?

      Mä voisin sanoa että: “Kuule, tunnen paljon äitejä, jotka ovat olleet kanssasi samassa tilanteessa, mutta he eivät ole tehneet kuitenkaan aborttia vaan ottaneet lapsen vastaan ja tiijäkkö kuule: he ovat raskauden edetessä hyväksyneet lopulta raskautensa”. Ei tietty, en sanoisi noin, sillä minä en pystyisi TAKAAMAAN, että noille ihmisille kävisi samoten kuin monille tuntemilleni naisille, koska tunnen myös naisia, joilla homma ei ole muuttunut iloksi missään vaiheessa.

      Eli tahtoo sanoa, että nämä TOISTEN IHMISTEN TEKEMÄT PÄÄTÖKSET eivät välttämättä kannakaan niin hyvää hedelmää, mitä voisi kuvitella. Siis miksi sinä tahi minä, voisimme mennä tekemään ihan kenenkään ihmisen puolesta mitään päätöksiä näissä asioissa? Eli teetkö kummassakaan vaihtoehdossa – abortti tai ei-abortti – oikein, jos SINÄ teet toisen puolesta sen päätöksen? Luulen että et, koska sinä et vastaa myöskään niistä seuraamuksista, mitä asiasta aiheutuu. Ymmärrätkö? Se tekee päätöksen, joka vastaa seuraamuksista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    1973 Suomessa tehtiin 23 000 aborttia ja nyt noin 9000. Parannusta ehkäisyssä on siis tapahtunut. Toivotaan parannusta lisää. Mutta meidän on muututtava rakastavammiksi ja ymmärtävämmiksi kaikkia horjahtaneita kohtaan.

    Mitä mies ajattelet, kun kuulet tarinan yksinäisestä äidistä tai tapaat hänet. Kohteletko häntä arvostavasti ? Jos poikasi alkaa seurustella tytön kanssa, jonka isästä ei ole tietoa. Sanotko, että hienoa poikani.

    Niin kauan kuin meillä ei jokaista ihmistä arvosteta samanarvoisena on niiden vaikea elää, joille on annettu voimavaroja vähemmän kuin vahvoille, joiden on helppo sanoa elit väärin, teit väärin.

    Ei meillä ole koteja varattomille koulutytöille, jotka ovat raskaana ja voisivat antaa lapsensa adoptioon lapsettomille. Kukaan ei yritä tehdä raskautta helpoksi 17-vuotiaana ensimmäisessä humalassaan raskaaksi tulleelle. Huono tyttö, sanovat pojan vanhemmat. Annetaan rahaa aborttiin ja unohdetaan.

    Maailma ei parane ennen kuin miehet tajuavat, että heidän tehtäväkseen on annettu suojella ja pelastaa, ei syyllistää ja hyväksikäyttää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Kari-Matti ja Markku, hedelmöittynyt munasolu ei muutu teidän perusteluillanne ihmiseksi. Olen jo aiemmin todennut, etten osaa määritellä tarkkaa ajankohtaa em. asialle – en ole lääketieteen(kään) asiantuntija.

    Jo se, ettette te osaa (vai osaako Markku?) sanoa onko raiskatulle naiselle tehty abortti mielestänne murha, kertoo ettei asia ole mustavalkoinen väittämällänne tavalla.: sikiö on ihminen, ihmistä ai saa tappaa, abortti on murha.

    Kyse on fundamentalistin (en tarkoita välttämättä teitä) tarpeesta kuvitella Jumalan varma, kategorinen tahto kaikkiin mahdollisiin elämän asioihin. Tämä sokeus pätee niin aborttiin kuin eutanasiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Panu Saarela sanoo:

      Ensimmäisen kappaleen oli tarkoitus jatkua: mutta ette tiedä tekään vaikka muuta väitätte.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Panulta aivan mahtava oivallus:

      “Kyse on fundamentalistin (en tarkoita välttämättä teitä) tarpeesta kuvitella Jumalan varma, kategorinen tahto kaikkiin mahdollisiin elämän asioihin. Tämä sokeus pätee niin aborttiin kuin eutanasiaan.”

      Tätä on fundamentalismi pahimmillaan ja juuri tällä asialla saadaan paljon pahaa aikaiseksi. Ollaan Jumalan edustajia maan päällä, lyödään “Jumalan” laki ihmisten eteen, unohdetaan lähimmäisenrakkaus ja Kristus.

      Sama asia pätee myös ehkäisyyn. Ehkäisyä on luonnehdittu hyvin pitkään vl-liikkeessä murhaksi siinä samassa mitä aborttikin; elämä on sisällytetty juuri siemeneen, jos estää elämää syntymäästä, estää uuden ihmisen elämältä mahdollisuuden. Kyseessä on tiukimmillaan ihan samasta asiasta kuin abortissa. Molemmissa vielä perustellaan asiaa sillä tavalla, että jos äidin henki on vaarassa, silloin voi ehkäistä tai abortoida, eli MURHATA. Tällaista on ihmisoppi, tällaista on fundamentalismi; selittelyjä selittelyjen perään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Vuokolle: Vaikeita tapauksia, mutta tiedät, että esimerkkitapauksiasi on vain pieni osa kaikista sadoista miljoonista (jopa useasta miljardista) aborteilla tai heitteille jättämällä surmatuista. Vääristyneeseen seksuaalisuuteen luen myös yhteiskunnan yliseksualisoitumisen, prostituution, pedofilian, pornon, homoseksuaalisuuden toteuttamisen jne.

    Meidän teoillamme on seurauksensa. Kristittyinä haluamme uskoa, että Jumala, Taivaallinen isämme voi auttaa löytämään ratkaisun, joka ei ole ristiriidassa Hänen Sanansa ja tahtonsa (älä tapa) kanssa. Näinhän Jeesus meille opettaa: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. (Matt 10:29-31, ks. myös 6:25-31) Jumala voi tehdä mahdottomastakin mahdollista. – Jotakin siitä koin itsekkin kun olin lähes kolme varttia avannossa ja kuoleman talon portailla 27.4.2008. Että Jumala ON!

    Pitäisikö muukin väkivalta tuomita ja oikeuttaa vaihtelevien ja kuohahtavien tunteidemme mukaan. Ja paradoksaalista on sekin, että yhteiskuntamme, joka tuomitsee lievimmänkin ruumiillisen kurituksen, sallii viihteenä mitä hirmuisinta ja kuvottavinta väkivaltaa – ja tuon kaikkein puolustuskyvöttömimpien surmaamiseen ja vieläpä ”ihmisoikeuksien nimissä”.

    Viime vuoden puolella oli Kaleva-lehdessä uutinen, jossa kerrottiin uudistuksena, että ”abortointimateriaali” (vai mikä se kliininen termi abortoiduista sikiöistä eli lapsista olikaan) on alettu polttaa omina erinään, kun viime vuosiin asti se on voinut päätyä kaatopaikan jätepolttoon kauhottuna kaiken muun sairaalajätteen kuten muoviroskan yms. seassa !!

    PS. Vielä teemaa sivuten: käsite ”lapsensurma” on puolestaan Suomen laissa henkirikos, jossa nainen synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa. Rikoslain mukaan syyllinen “on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.” Lapsensurmasta rangaistaan siis lievemmin kuin “tavallisesta” lapseen kohdistuvasta surmasta tai taposta. Taustalla on ajatus, että lapsensurmaan syyllistyvä äiti on osaksi syyntakeettomassa tilassa. (Wikipedia)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      En laittanut Markku esimerkkitapauksiin prosentteja, kuinka paljon kutakin lajia aborteille on, tarkoitukseni oli saatella ajattelemaan, ettei ehkäpä kenekään kohdalla ulkopuolinen voi tietää satavarmasti hyvää ratkaisua. Äiti sitten, teki nyt minkä ratkaisun tahansa, kantaa seuraamukset. Myös masennuksen ja helvetinpelon, jos niin kokee. Kenen luokse arvelet tällaisen asian kanssa helvetinpelossa kamppailevan naisen menevän? Sellaisen, joka ankarasti tuomitsee abortin ja näkee sen olevan kansakunnan pahimpia tekoja ja iljetyksiä, vaiko sellaisen, joka saarnaa armoa ja rakkautta ja ymmärtää synteihin lankeilevaa ihmistä?

      Jos ihminen ei usko tappavansa ihmistä abortissa ja tekevänsä asiassa hirmuista syntiä Jumalaa vastaan, voiko tällaista henkilöä “vaatia” ajattelemaan “kristillisesti” ja luottamaan Jumalaan ja hänen tuomaansa ratkaisuun asiassa? Eli pitääkö lakien olla kristillispohjaisia vai pitääkö se vain hyväksyä, että maa väsää omat lakinsa ja se on vain hyväksyminen? Siis tietty voi yrittää vaikuttaa lakeihin, mutta uskonnollista ajattelua et saa kenenkään päähän takomalla ja pakottamalla vaikka kuinka haluaisit.

      Sinä sanot väkivallaksi kaikenlaista aborttia vai oliko se niin, että jos äidin henki on vaarassa, et pidä aborttia väkivaltana ja murhana? Minä en pidä sitä väkivaltana enkä murhana äidin puolelta (ulkoapäin asia on helppo nähdä sellaisena) jos se toimitetaan mahdollisimman varhain, mutta valitettavaa se on aina eikä koskaan hyvä vaihtoehto. Samoin en pidä ehkäisyäkään väkivaltana tai murhana, vaikka moni ajattelee niin. Suviseuroissa eräs puhuja luki myllynkivivertauksen ehkäisijöille, eli se on ihan tämän päivän opetusta vl-liikkeessä.

      Puhuit käskystä “älä tapa”. Kukaan meistä ei kykene noudattamaan sitä, koska jokainen meistä laittaa lähimmäisen enempi ja vähempi kärsimään aina joskus ja laki vaatii täydellisyyttä. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi maanpuolustuksessa ja aborteissa tämä käsky on tavallaan ihmispäätöksin mitätöity. Jos sinun pitää aina ja joka paikassa asettaa toinen ihminen itsesi edelle, oman henkikultasi ja tulevaisuutesi edelle, et saisi eleelläkään aiheuttaa kenellekään mitään vahinkoa. Itse mietin, että kuinka ihmeessä voisin ampua lasauttaa sodassa vihollisen, kun näkisin hänet mielessäni jonkun naisen vaimona ja ehkäpä muutaman lapsen isänä. Minusta ei olisi sotaan. Ei myöskään poliisiksi, joka sakottaa ihmisiä ja pistää heitä vankilaan. Minusta ei olisi liioin odottavien äitien vahdiksi, etteivät he tee aborttia. Mutta kaikkien näiden em. asioiden ennaltaehkäisijäksi minusta olisi.

      Ennaltaehkäisyä tarvitaan myös vl-liikkeessä, että kaikenlainen pahoinvointi loppuisi sieltä.

      Minusta ei ole myöskään sanomaan homoseksualiselle henkilölle, ettei hän ole oikeutettu rakkauteen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, koska itse olen oikeutettu niihin asioihin. Mikä oikeutetumpi ihminen minä olen homoa tai lesboa? En tasan yhtään.

      Kaikki nuo vääristyneen seksuaalisuuden esimerkit koskevat ihan yhtä lailla vl-liikettä kuin sen ulkopuolistakin maailmaa, tiesitkö?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Evankeliumi tuomitsee syntisen armolla ja totuudella; anteeksiantamuksella! – Mutta Jeesus sanoo vielä parannetulle: “Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”. (Joh 5:14)

    Alkukirkosta lähtien kristittyjen kotimaa on ollut ylhäällä. Maallisen valtion lakeja noudatettiin, jos ne eivät ole edellyttäneet Jumalan Sanan rikkomista kuten; keisarille uhraamista. Ennemmin he menettivät omaisuutensa, virkansa, perheensä, terveytensä ja henkensä – kuin uhrasivat muutaman vaharakeen keisarin rintakuvan edessä palaviin liekkeihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Panu Saarela sanoo:

      Alkukirkon kristityistä – ja sitä seuranneista sukupolvista puhumattakaan – on monilla idyllinen, itse luotu, paratiisimainen illuusio. Hieman samaan tyyliin kuin perussuomalaiset kaipaavat takaisin yhteiskuntaan, jota ei ole koskaan ollut olemassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Kun lukee Raamatusta kristittyjen elämää, käsityksiä, toimintoja ja eri vaiheita, niin eihän niitä voi kuin päätä puistellen ihmetellä. Mutta varmaan se on ollut silloinkin “taisteleva seurakunta”, vioilla ja virheillä peitetty niin kuin nytkin, hakomaja yrttitarhassa 😉 Perhemallitkin monine vaimoineen ja orjatar-rakastajattarineen, ei ummarra, ei ummarra 🙁 Täällä me sitten kiistellään, mikä on raamatunmukainen oikea perhemalli.

      Olisi kiva Markku, jos ottaisit kantaa noihin asioihin, mitä olen kirjoittanut vl-liikkeen tiimoilta aborttiaiheessa ja suhtautumisessa ei-toivottuihin raskauksiin. Se on ISO ongelma liikkeessänne, joten mars siivoamaan omaa taloa ensin ja sitten vasta huiskimaan muiden taloja luudalla 😉

      Esimerkiksi seuraavista asioista olen kiinnostunut:

      1) Jos yksinäinen saa liikkeessänne lapsen, joutuuko hän tekemään seurakunnan edessä julkiparannusta huoruuden synnistä?

      2) Jos aviopari saa esikoisensa aikaisemmin kuin yhdeksän kuukauden kuluttua häistä, joutuvatko he molemmat tekemään seurakunnan edessä julkiparannusta huoruuden synnistä?

      3) Onko selibaatti sallittu ehkäisymuoto aviopareille?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Mihin ihmeeseen tämä masiina kadotti yllä olevan tekstin alkuosan? Siispä:

    Jos liität kirjoittamasi jotenkin aborttikeskusteluun, niin enpä voisi olla jyrkemmin kanssasi eri mieltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Oikea rivi varnaankin Ei, Ei, Kyllä 🙂 – Mutta Vuokko hyvä, etkö pidä itseäsi parempana asiantuntijana, olethan kertonut olleesi vielä joku aika sitten oikeinnii “fundamentalisti” vl-kristillisyydessäsi… Ja lisäksi Sinun ripittäytymisessäsi täällä Kotimaa24:n palstalla muistuttaa kyllä melko pitkälle lestadiolaisen alkuheräyksen rippikäytäntöä 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Miksi et kykene/halua keskustella oman liikkeesi asioista Markku?

      Vinoilet nyt Markku, mut ei se mitään. Mun kokemukseni eivät ole välttämättä enää tätä päivää vl-liikkeessä, vaikka aikoinaan olin liiankin kuuliainen liikkeen opetuksille ja jota sinä kutsut sitten fundamentalismiksi. Tuo ripittäytymisasia ei oikein auennut mulle.

      Mutta kun kerta otat niin voimakkaasti ja ankarasti kantaa vl-liikkeen ulkopuolisen maailman -näin olen ymmärtänyt- aborttikäytäntöön ja suhtautumiseen tilanteissa, joissa äiti odottaa vastentahtoisesti lasta, on minusta väistelyä se, ettet ota samalla kantaa oman liikkeesi asioihin kyseisessä asiassa. Siellä niitä vasta riittääkin vastentahtoisia odottajia! Vl-liikkeen ulkopuolella kun naiset saavat tietää *toivotusta* raskaudestaan, he tuulettelevat asialla ja jotkut järjestävät asian kunniaksi jopa pienet juhlat. Kumma kun tällaiset pippalot loistavat poissaolollaan vl-liikkeessä, kun sitä niin mainostetaan lapsirakkaana yhteisönä ja kerrotaan, kuinka vl-vanhemmat HALUAVAT ottaa kaikki lapset vastaan. Ja aika monet kertovatkin siitä, kuinka on ollut vaikea hyväksyä uusi raskaus jnejne. Nämä tämmöiset asetelmat aiheuttavat ongelmia ja kärjistyneinä johtavat vaikka minkälaisiin murhenäytelmiin, jotka tietty yritetään pitää salassa muilta. Tiedän näistä, kun olen saanut s-postia monilta naisilta näiden asioiden tiimoilta. Ja tiedän myös ihan livestä kaikenlaisia todellisia tarinoita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Mietin sitä, kun vl-liikkeen opetuksen mukaan, avioitua ei voi kuin liikkeen jäsenen kanssa. Miettikää sitten sellaista tragediaa, että joku jo hyvästi ikäneitoiässä oleva nainen rakastuu johonkin “epäuskoiseen” mieheen ja alkaa tietty odottamaan lasta kun ehkäisy on niin kiellettyä ja sitten murheen murtamana kertoo asiasta vl-ystävälleen, joka kehottaa hetimiten jättämään miehen ja tietty pitämään lapsen. Noh, naista kannustetaan vatsan kasvaessa tekemään parannusta seurakunnan edessä huoruudesta. Miettikää mikä taakka! Ihan järkyttävää! Pitää luopua rakastamastaan miehestä ja vielä tekemään asiasta julkiparannusta. Ei tämä on kuulkaa niin julmaa! Tämmöistä on tapahtunut, ei tarvitse keksiä yhtään.

      Odotan vielä päivityksiä vl-käytänteistä tänä päivänä; vieläkö edellä kertomani kaltaista voi vl-liikkeessä tapahtua?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit