Kansannousu suorana Internet-lähetyksenä

Suomessa on viimepäivät seurattu tiivisti tapahtumia Ukrainan pääkaupungista, jossa haaveet demokratiasta näyttävät kaatuvan panssariajoneuvojen pyörien ja mellakkapoliisien kilpien alle. Euroopan historiassa tämä näky ei ole ainutkertainen.  Kiovan uutisia katsoessa tulevat mieleen kuvat Budapestista 1956, Prahasta 1968 ja Varsovasta 1981. Erona menneiden aikojen hitaaseen tiedonsaantiin kriisipisteestä on se, että nyt kamppailua Ukrainan tulevaisuudesta voidaan seurata ympäri maailmaa suorana Internet-lähetyksenä.

Kylmän sodan päättyessä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa monissa Itä-Euroopan maissa nähtiin samankaltaisia mielenimaisuja kuin nyt Ukrainassa on ollut viimeisten kuukausien ajan. Seuraukset vaihtelivat. Yhteistä oli kommunististen yhteiskuntajärjestelmien kaatuminen. Eri asia oli se, mitä tuli tilalle.

Nyt hieman yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin tiedämme, että demokratiaan siirtyminen onnistui Itä-Euroopassa vaihtelevalla menestyksellä. Yksi vaikuttava tekijä näyttää olevan se, että oliko valtiolla lainkaan kokemusta itsenäisyydestä tai demokratiasta ennen toista maailmansotaa ja sitä seurannutta kylmän sodan aikaa.  Esimerkiksi Puolassa oli sodan aikana Saksan miehityksestä ja sitä seuranneesta Neuvostoliiton alusmaaksi joutumisesta huolimatta maailmansotien väliseltä ajalta muisto itsenäisenä valtiona olemisesta. Näin 1980-luvun lopulla tiedettiin minne palata. Ukrainalla ei tällaista taustaa ole, vaan se koki kovia kohtaloita jo maailmansotien välisenä aikana osana Neuvostoliittoa. Historian taustaa nähden on ymmärrettävää, että itsenäisen Ukrainan tie 1990-luvun alusta alkaen ei ollut helppo ja varmasti muiden apua olisi tarvittu demokratian lujittamiseksi jo ennen nykyisiä levottomuuksia.

Vaarallisuudelta Euroopan keskellä pahenemisen merkkejä osoittava Ukrainan kriisi on sitä luokkaa, että odottaisi, että kansainvälinen yhteisö tekisi yhdessä nyt kaikkensa tilanteen stabiloimiseksi. Näin ei ole tapahtunut, vaan niin Venäjällä, Euroopan Unionilla kuin Yhdysvalloillakin on näyttänyt olevan erilainen käsitys siitä, mistä Ukrainan tapahtumissa on kyse ja miten tilanteeseen tulisi suhtautua.

Ukrainasta on tullut myös kylmän sodan ajalta tuttuun tappaa Venäjän ja lännen vastakkainasettelun välikappale. Ainakin Venäjällä asia halutaan nähdä näin. Saman kahtiajaon seuraukset vaikuttavat myös Syyrian sisällissodan lopettamista. Ukrainan kriisissä näyttäytyy EU:n yhteisen ulkopoliittisen linjan olemattomuuden seuraukset.  Euroopan historiassa on tasan sadan vuoden takaa ja lähempääkin esimerkkejä siitä, että yhden maan sisäinen valtataistelu voi levitä koko maanosan kriisiksi ja siksi rauhallisen ratkaisun löytyminen tulisi olla kaikkien yhteinen intressi.

5 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    En ole koskaan uskonut, että Ukrainasta tulisi demokraattinen. Tuhlattu 30 vuotta vahvistaa synkän ajatuksen. Länsi, saati EU, ei voi millään tavalla olla uhka, mutta ajatus uhkasta on tietysti loistava väline omiin valtapyrkimyksiin sille, joka siitä puhuu. Suomalaisten olisi syytä osoittaa kiitollisuutta ruotsalaisille, joiden kanssa he saivat rakentaa tämän maan demokraattista kivijalkaa 700 vuoden ajan. Ainoa Eurooppalainen maa, jossa ei talonpoika kärsinyt feodalismista! Pettua toki syötiin, mutta se on toinen juttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Euroopan historiassa on tasan sadan vuoden takaa ja lähempääkin esimerkkejä siitä, että yhden maan sisäinen valtataistelu voi levitä koko maanosan kriisiksi ja siksi rauhallisen ratkaisun löytyminen tulisi olla kaikkien yhteinen intressi.” blogisti

    Tämä on seikka, mikä huolestuttaa ja on otettava vakavasti huomioon. Vähin, mitä voimme tehdä ukrainalaisten ja Euroopan puolesta, on rukoilla varjelusta ja rauhaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Oli taas yksi uneton yö. Kun ei oikein muutakaan katseltavaa ollut, seurasin live-kuvaa Kiovasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Ukrainen kansan paras aines tappotalkoiden uhrina.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Pulkkinen sanoo:

    Kyseessä on kapina. Miksi puhutaan kansannousuista, kun oikea termi on kapina. Kansannousu tarkoittaa esimerkiksi Varsovan tai Pariisin tapahtumia 1944, kun järjestäytynyt kansalaisarmeija kävi sotaan miehittäjää vastaan. Kansannousuun osallistujaa tulee Geneven sopimuksen nojalla kohdella sotaakäyvänä osapuolena, kunhan heillä on selvästi erotettavissa oleva tunnus.

    Oman maan hallitusta vastaan noustaan kapinaan, kun sen järjestysvaltaa uhmataan. Kapina on aivan hyvä ja kunniallinen asia. Miksi siis jatkuvasti sotketaan käsitteitä, joiden merkitys on erilainen?

    Ilmoita asiaton kommentti