Venäjän ja Ukrainan poliitikot ovat ideologisissa poteroissaan. Ollaanko geopolitiikassa poteroissa myös Suomessa?
Ukrainan kriisissä on yksi asia, josta ollaan ekumeenisesti yhtä mieltä: venäläisten joukkojen tunkeutuminen Ukrainaan on tuomittavaa.
Ukrainan tapahtumien kommentointi mediassa ja somessa tuo mieleen Tallinnan pronssisotilas -selkkauksen keväällä 2007. Taas maailmaa pyöritetään stereotypioilla ja ihmisten ennakkoluuloilla.
Vaikka Suomi on Venäjän naapurimaa, muodostetaan käsitykset Ukrainasta tai Venäjästä anglosaksisen median tiedoilla. Uutisoinnin lähteenä niissä on Venäjän hallituksen tiedonannot, kremlin lähipiirin kommentaattorit ja propaganda.
Ukrainaa ymmärtääkseen on seurattava myös venäjänkielisiä oppositioportaaleja ja blogeja. Sieltä löytyy analyysiä Venäjän johdon stalinistisista propagandametodeista ja syvää huolta, miten kaikki venäläiset niputetaan samaan joukkoon Putinin kanssa.
On helppo arvata, mihin kategoriaan kuuluvat ne ortodoksit, jotka haluavat Ukrainan elävän idän ja lännen välissä?
Rasistinen suhtautuminen venäläisiä kohtaan on Suomessa niin etabloitunutta, että sitä on vaikea edes myöntää.
Kommentit Ukrainan kriisiin on pannut minut pohtimaan, onkohan Suomi ekumeeninen samalla tavalla kuin steinerkoulu suvaitsevainen: yhdensuuntaisesti à la soviétique.
Kirkkoherra lienee yhä virka-ajaton.
Kirkkoherran päätettävissä on ollut päättää kirkkorakennuksen ulkopuolella vietettävistä ehtoollisista, luonnossa, seurakunnan leirikeskuksissa ja muissa paikoissa, jopa urheiluhalleissa, jos kirkon tilat eivät riitä.
Myös kirkkoherralla on oikeus osallistua oman hengellisen viitekehyksensä tilaisuuksiin, myös puhujana, tai minkä tahansa ryhmän tilaisuuteen kutsuttuna alustajana tai puheenvuoron käyttäjänä…
Ilmeisesti maassamme on muutamia rukoushuonenyhdistysten seurahuoneita, jotka ovat itsenäisten rukoushuoneyhdistysten omistamia ja kymmenittäin lestadiolaisten herätysliikkeiden omistamia kokoustiloja, onko näissä viranhaltija pain vierailu kielletty?? Sen vtiedän, ettei naispastori ole niihin tervetullut puhumaan.
Kannattaa muuten lukea tuo kapitulin päätös, ennen kuin hutkitte esim. Luthersäätiön pappia, joka vierailee Kankaanpään seurakunnan tilaisuuksissa:
http://arkkihiippakunta-fi-bin.aldone.fi/@Bin/7c42042f89c06ab6ce421fa9c914479e/1395260850/application/pdf/155480/P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s%201%202014.pdf
Luin Kimmon antaman linkin tietoja. Tulin johtopäätökseen, että helpompaa on työskennellä pappina jossain vapaan suunnan seurakunnassa. Siellä ei törmää tuollaiseen pykäläviidakkoon 🙂 eikä hallintoon, jossa on valtuustoja ja neuvostoja ja nekin vielä erimielisiä johtajansa kanssa. Oikeastaan vapaiden suuntien johtamismalli vanhimmistojen avulla on hyvin selkeä ja yksinkertainen. Ei ole päällekkäistä hallintoa tuomiokapituleineen päivineen. Seurakunnat ovat melko itsenäisiä.
Edelliseen viitaten, tuo vapaiden suuntien johtamismalli taitaa sitä paitsi olla lähempänä sitä alkuperäistä tapaa.
Miten hirveästi meneekään aikaa tällaisten kanteluiden selvittämiseen sekä niitä tutkivilta että niihin vastaavilta (tässä kirkkoherran aikaa)? Olen huomannut pitkässä juoksussa, että kirkossa kantelut johtavat konservatiivien kohdalla virasta erottamisiin tai muihin sanktioihin, mutta liberaalien osalta raukeavat tyhjiin. Esim. taannoin, jolloin kirkko ei vielä siunannut rekisteröityjä parisuhteita, mutta muutamat papit siunasivat kuitenkin. Kun heidän toiminnastaan tehtiin tutkimuspyyntö, niin ne eivät johtaneet mihinkään toimenpiteisiin, sillä siunaustilaisuuksien väitettiin olleen sielunhoidollisia hetkiä. Yksikin tilaisuus kuvattiin ja näytettiin TV:ssä hääohjelmana, mutta senkin sanottiin jälkeenpäin olleen rukoushetki.
Kaikkien sanotaan olevan tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia, ainakin kirkossa.
Vapaitten suuntien seurakuntakuri on sitä luokkaa, että siellä ei katsota läpi sormien toimintaa, josta on jo huomautettu. Ja sen kirkon pappisvirka lähtee, kun perustetaan kilpaileva kirkko/seurakunta. Ja hyvä niin. Sieltä vain mallia, niin asiat selkenevät paljon nopeammin.
Sonja, minkälaisia kilpailevia seurakuntia tarkoitat? Vapailla suunnilla on tietääkseni työmuto, jonka nimi on seurakunnan istutustyö eli he toimivat niin, että yhä useammalle paikkakunnalle syntyisi seurakuntayhteisö ja siitä myöhemmin itsenäinen srk. Jonkin srk.n pastori on synnyttämässä uutta seurakuntaa, mutta sitä ei käsittääkseni pidetä kilpailevan toimintana. Muuten, on järkevää, että srkyksiköt säilyvät pieninä, sillä silloin niissä pystytään kohtaamaan jäsenet henkilökohtaisemmin ja palvelemaan heitä yksilöinä, ei massana. Luterilaisella puolella yksiköt kasvavat mammuttimaisiksi seurakuntayhteisöiksi ja siitä on omat riesansa kuten Jukka Kivimäkikin omassa blogissaan tuo esille.
Tässä myös aiheeseen liittyen:
http://blogimetsa.fi/item/654-kilpailevaa-toimintaa
Papilla ei ole ”virka-aikaa”. Hän on työssä (työvelvollinen) 24/7 viikossa. ”Vapaapäiviäkään” ei (ainakaan yksipappisessa seurakunnassa) pysty pitämään (ellei mene niin kauas kuin pippuri kasvaa). Kun siis kirkossa on alettu noudattaa yhteiskunnan pelisääntöjä, seurakuntien pitäisi maksaa papeille ylityökorvauksia ja esim. sunnuntaityöstä kolminkertainen palkka. No, papinvirat on hinnoiteltu palkkaluokkiin muilla perusteilla kuin työaika.
Vastavuoroisesti samaa voisi alkaa soveltaa kaikkialla yhteiskunnassa. Jokainen työläinen (virkamies, toimenhaltija ja duunari) on velvollinen tekemään työtä 24/7 viikossa palkalla, jonka työnantaja käytännössä määrittelee, ja johon työntekijän on suostuttava tai irtisanotaan, kun työnantaja niin päättää.
Huvittava tuo ”kilpaileva toiminta” tässä tapauksessa. Muistuu mieleen eräs toinen ”kilpaileva toiminta”, jota harjoittanut mies oli jatkuvan tarkkailun alla ja jota syytettiin milloin mistäkin ”sapatin rikkomuksesta”, ja ainaiset kantelut johtivat lopulta hänen ristiinnaulitsemiseensa.
Juuri näin. Suuri joukko ”erotuomareita” on nytkin naulat taskussa ja vasara vasemmassa kädessä.
Työnantajalla on direktio-oikeus ja työntekijän on noudatettava työantajan määräyksiä.
Pelisäännöt on jokaisessa työpaikassa.
http://www.erto.fi/tyosuhdeopas/tyosuhteen-ehdot/tyoenantajan-kaeskyt-ja-maeaeraeykset
Kyllä tuota sovelletaan muuallakin yhteiskunnassa. Myös minulla ”ylityöt sisältyvät palkkaan” eikä niistä makseta erikseen. Työnantaja olettaa minun hoitavan hommani riippumatta siitä, kuinka monta tuntia niiden hoitamiseen kuluu.
Sonja puhuu asiaa. Olen ollut työssä kansanopistossa, missä työaika oli sidottu oppitunteihin, silloin kun niitä oli, mutta se oli 24/7. Oli jopa asumisvelvollisuus opiston asunnossa. Sitten olin hallintojohtajana, missä oli muodollisesti työaika, mutta velvollisuus tehdä sen ulkopuolellakin töitä johtavana viran haltijana ilman ylityökorvauksia. Sitten toimin seurakuntapastorina, missä ei ollut työaikaa, vaan viranhoitovelvollisuus 24/7. Kaksi vapaapäivää viikossa sai pitää, jos työvelvollisuudet sallivat. Nyt on kaikki onnellisesti takanapäin. Kaikissa työajattomissa hommissa vaadittiin kuitenkin sivutoimilupa, jos teki muille työnantajille hommia. Kirkkoherroilla on varmaan samat säännöt. Jos käy tekemässä hommia seurakunnan ulkopuolisessa yhdistyksessä, olisi mielestäni oltava kirkkoherrallakin sivutoimilupa. Mutta noudattaako kirkkoherra tätä, se lienee aika paljolti omantunnonkysymys. Nimittäin palkanmaksaja on seurakunta, mutta esimies ei löydykään palkanmaksajan puolelta, vaan on piispa, jonka palkan maksaa hiippakunta. Piispa on täällä Satakunnassa ainakin melko kaukainen työnjohtaja. Kirkon käytäntö poikkeaa kaikista muista työnantajista. Siksi se mahdollistaa kaikenlaisen puuhailun. Ja valvonta on aika olematonta. Kantelun kauttahan kyseinenkin tapauskin tuli esille. Sitäpaitsi tulee esille moraalinen kysymys, jonka luulisi papille olevan vielä omaatuntoa koskettavampi kuin maalliselle virkamiehelle: Voiko olla oikein tehdä töitä omaa työnantajaa vastustavalle yhdistykselle? Eikö silloin olisi parempi erota omasta virasta ja siirtyä sen palvelukseen, jota pitää itselleen oikeampana? En nyt tarkoita pelkästään tätä kirkkoherraa, joka taitaisi jo päästä eläkkeellekin ja saisi sitten tehdä ihan mitä lystää, vaan yleensä. Kirkonvastaisen lähetyshiippakunnan (en tunne Kankaanpään tilannetta, enkä siis tiedä, onko kyseessä lähetyshiippakunnan ”kirkko”) touhuihin osallistuminen kirkon työntekijöiden toimesta on mielestäni moraalitonta. Pääsääntöisesti työajattomien työntekijöitten työnteon valvonta on seurakunnissa ja ilmeisesti koko kirkossa ihan olematonta. Useimmat työntekijät tekevät silti kutsumustyötään ahkerasti, reilusti työnantajaansa kohtaan ja parhaan taitonsa mukaan. Näin uskallan sanoa, kun nyt olen lomalla, jonka jälkeen eläkkeellä täysin palvelleena seurakunnan työntekijänä.
Olen ollut muissakin työpaikoissa kuin seurakunnassa. Missään en ole tavannut yhtä löperöä suhtautumista työskentelyyn, missä ei ole työaikaa edes olemassa. Joillakin omat lapset voivat olla mukana työpaikallakin ja haittaavat aika lailla työskentelyä. Sivutoimilupia ei pyydetä, vaikka seurakunnan kustantamalla koulutuksella (esim. työnohjaaja) tehtäisiiin sivibisnestä vaikka kuinka paljon. Jos joku kyselee, sanotaan, ettei ole työaikaa. Tässä vain pari esimerkkiä.
Osmo puhuu asiaa. Siis ei mitään tajua työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Kaikenmaailman ”oman” ja ehkä vieraankin omantunnon syitä löytyy. Herregud!
Onneksi Osmo oot tällä foorumilla, ilman sua ja sun täyspäisiä ja hyviä kommentteja lopeitasin täällä käynnin/kirjoittelun. Ja oon oppinut sulta todella paljon tolkun asioita, kun sulla on sitä asiantuntemusta monelta kantilta ja myös ASENNETTA.
Kiitos Sonja. Minäkin meinasin jo lopettaa, mutta kommenttisi kannustaa vielä jatkamaan. Ei anneta periksi.
Osmo, ei lopeteta! Kannustetaan vaan, koska musta me ollaan niitä perusseurakuntalaisten näkemyksiä edustavia kristittyjä. Ja sulla on ihan mieletön asiantuntijuus ja kokemus.
Emme suostu ev.luterilaisen kirkon alasajoon ja elitistiseen uskon käsityksiin. Minua aina koskettaa se messun kohta: Tulkaa, kaikki on valmiina.
Se on sitä armoa!
On jotenkin säälittävää kitinää jos vähänkään pistetään rotia toimintaan ja pistetään toimintaan säännöt ja jos sääntöjä ei noudata, niin potkut ja ulos. Perustakoon kitisijät oman yhteisönsä.
Jawohl; Ordning muss sein!
Mihin unohtui kristillinen rakkaus?
Sitä ei ilmeisesti ole.
Täällä on väännetty kättä suuntaan ja toiseen, mutta lopputulemaksi kuitenkin jää, että kirkkoherraa vastaan nostettu kantelu raukesi. Hyvä niin, sillä se osoittaa jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta kirkon sisällä. Myötätuntoni on näiden kohta eläkkeelle jäävien kirkon uskollisten palvelijoiden puolella, jotka ovat koko elämänsä antaneet kirkon palvelukseen ja vielä viime metreillä joutuvat tällaisten kanteluiden kohteeksi ja tutkittaviksi. Mutta uskon niin, että heidän palkkansa on perille päästyä suuri Jumalan edessä. Ja sehän se on tärkeintä, meillä ei ole pysyvää majaa eikä kunniaa täällä monin tavoin rikkinäisessä maailmassa.
Täytyy myöntää, että lukiessa tuli mieleen, että harvinaisen tolkullinen tuomikapitulin päätös. Mutta tuo minkä asetin kysymysmerkillä ei sovi hengellisen toimintaan, Helppo on kyseisen yhdistyksen järjestää omat pippalot ja ilmoittaa niistä lehdessä. Pappeja ei kaiketi rangaista jos menevät kuuljoiksi. saadaampa Jeesuksen teon muisteleminen ja sen merkityksen toteuttaminen joka Jepen oikeuksiin. 🙂
Salme. Tulipa mieleen, että minulla eläkkeellä ei ole oikeutta jakaa ehtoollista yhtään missään ilman seurakunnan kutsua, vaikka olen pappi kuolemaan asti. Ei edes sivutoimiluvalla. Poikkeuksena yksityisehtoollinen sairaan sitä minulta pyytäessä. Erikoinen juttu tämäkin. Virassa olevilla on eri säännöt.
Mistä tämmöinen kaksinainen luokittelu?
Eiköhän jokainen ole palkkansa Jumalan edessä ansainnut?
Salme Kaikusalo se jaksaa, ja ihmeen kauniisti, tuoda totuutta valheen rinnalle. Siunausta elämääsi!
Kiitos Jorma Ojala, samoin siunausta sinulle.