Eroakirkosta.fi-palvelu julkaisi juuri tiedotteen, jonka mukaan valtionkirkosta on eronnut tänä vuonna 50 tuhatta ihmistä. Tiedote on hieman epätarkka, raakaluvussahan on mukana myös mm. ortodoksit. Toisaalta muutakin kautta erotaan jonkin verran. Vuoden vilkkaimmat päivät ovat vielä edessä, niin moni jättää eroamisen viime tippaan.
Arvioin tänä vuonna evankelis-luterilaisesta kirkosta eroavan 54000 jäsentä.
Jyväskylän seurakuntien tiedote väittää kirkkoon liittyneen noin 14250 jäsentä marraskuun loppuun mennessä. Luku lienee tavan mukaan n. 500 liian suuri. Toisaalta joulukuussa liittyjiä lienee vielä noin tuhat.
Liittyneiden määrän arvioin siis olevan 14750.
Eronneiden määrä siis on selvästi kaikkien aikojen toiseksi suurin; edelle menee 2010, jolloin Homoilta tuotti ennätyksen. Liittyneiden määrä on kasvanut vuosia, ja tästä vuodesta tulee jälleen uusi ennätys.
Kirkkoon kuuluu suomalaisista vuoden lopussa enintään 75,4%. Toisaalta osuus ylittää joka tapauksessa 75%, vaikka kasteiden määrä epäilemättä jatkaa laskuaan. Kolmen neljäsosan rajan rikkoutuminen jää ensi vuodelle.
Piispa käyttää sitä ääntä, joka on saarna- ja paimenviralle ja sen ylimmille haltijoille Kristuksen äänenä maan päällä on uskottu. Sitä pitää käyttää Raamatun ja Tunnustuksen mukaisesti.
Jokaiselle seurakuntalaiselle on annettu tunnustavan ja todistavan Kirkon ääni. Se on vastausta Jumalan puheeseen Kristuksessa, niin kuin se Raamatussa ja Raamattuun perustuvassa julistuksessa kaikuu.
Milloin piispat ja paimenet eivät käytä heille uskottua valtaa ja velvollisuutta tai käyttävät ääntään väärin, lampaita vastaan eikä heidän hyväkseen, Jumala herättää profeettoja uskovien joukosta, seurakunnasta, yhteisen pappeuden perusteella. Heidänkään virkansa ei ole kuitenkaan puhua ”kansan äänellä”, vaan pitää esillä Raamatun sanaa ja siihen oikein vastaavaa tunnustusta.
Martti Vaahtoranta: ”Milloin piispat ja paimenet eivät käytä heille uskottua valtaa ja velvollisuutta tai käyttävät ääntään väärin, lampaita vastaan eikä heidän hyväkseen, Jumala herättää profeettoja uskovien joukosta, seurakunnasta, yhteisen pappeuden perusteella. Heidänkään virkansa ei ole kuitenkaan puhua “kansan äänellä”, vaan pitää esillä Raamatun sanaa ja siihen oikein vastaavaa tunnustusta.”
Juuri tästä syystähän ja näillä perusteilla alkoi Jehovan todistajien toiminta 1870-luvulla.
Raamatuntutkijat aloittivat toimintansa 1870-luvulla. Jehovan todistajat ovat raamatuntutkijoitten rutherfordilainen haara, joka otti nykyisen nimensä käyttöön vuonna 1931.
Vesa Ahlfors
Oletko sinä Jehovan todistaja?
Laivan pitää kääntyä rauhan haminaa kohti, missä loistaa ja opastaa sanan majakka perille. Muu suunta vie karille ja pohjaan.
Kyllä, mutta ratkaisu on yksinkertainen.
Paras on toivoa kirkolliskokoukselta seuraavaa lausumaa mikä saatellaan hyvässä järjestyksessä Kirkon järjestykseen. Mitään ei tarvitse muuttaa näin perinteisessä huomaamisessa.
Kirkolliskokous tällä päivämäärällä on päättänyt asiassa hyväksyä seuraavaa:
Suomen Ev.Luterilaisen kirkon papilla on oikeus vahvistaa niiden samansukupuolisten tahtomisien asia todettuna konsensuksena kirkollisena vihkimisenä mihin asiaan kirkkomme papit uskonnäkemyksensä ja uskontotuusnäkemyksensä mukaan voivat yhtyä.
Edellisen mukaan pappi voi parille rukoilla siunauksessa myös kirkon ja sen alttarin siunausta.
Kansankirkon ja tunnustuskirkon voisi yhdistää saman sateenvarjon alle henkilöseurakuntamalli, joka olisi mahdollista ainakin isommilla paikkakunnilla.
Hannu Paavola. Ei kuningas nyt sentään Ruotsi(-Suomen) luterilaista kirkkoa perustanut. Vaikka reformaatio pitkälti toteutettiin ylhäältä päin. Käsitys kirkosta uskovien yhteisönä, johon on sekoittuneena jumalattomia, löytyy hyvin selvänä kirkkomme tunnustuskirjoista vieläpä monesta kohtaa. Tällä ei tietenkään tarkoiteta sitä, että uskovat voitaisiin pomminvarmasti tunnistaa. Ei myöskään sitä, että uskovia olisivat vaikkapa ns. uskonratkaisun tehneet. Mutta ongelma on se, että nykyisessä tilanteessa julkijumalatonta enemmistöä pidetään oikeina kristittyinä ja uskoa tunnustavia pidetään hankalina ongelmatapauksina. Eli täysin päin vastoin kuin tunnustuskirjat asian näkevät. Tunnustuskirkko ei tarkoita samaa kuin tosi tosiuskovien tosi tosiseurakunta, kuten Jouko Talonen jollakin luennolla kärjisti. Vaan kirkkoa, joka ottaa tunnustuksensa vakavasti ja soveltaa sitä konkreettisedti käytäntöön.
Kiitos Marko S. tästä korjauksesta. Kirjoittaessani tiedostin sen, että minun pitäisi kerrata KustaaCVaasan toimet ja sen miten katolisesta kirkosta Ruotsissaa tuli Ruotsi-Suomen luterilainen kirkko. En jaksanu ja kuvittelin sanovani selkokielellä sen mitä käytännössä suurin piirten tapahtui. Olisi pitänyt lukea kirkkohistoriaa. Sinä tunnet tämän aiheen. – Eiköhän Ruotsin kuningas kuitenkin käynnistänyt valtiokirkkokauden, käytännössä.
Positiivista asiassa on, että myös meille itsessämme helvettiä kantaville, jotka pidämme avioliittoa miehen ja naisen välisenä Jumalan sanan mukaan arkkipiispa emeritus Vikström tarjoaa sentään ”kotipaikkaoikeutta.”
Hannu, jo katolisen ajan piispat olivat myös kytköksissä kuninkaanvaltaan eri virkojen hoitajina. Uudesta Ruotsin kirkkohistoriasta saa varmaan hyvän kokonaiskuvan.
Kiitos Marko S. tarkennuksesta. Tiedän kirjoittavani tietyllä tavalla vapaalla kädellä, en tutkijan tarkkuudella. En kuitenkaan luule, että tällaiset katolisten piispojen kytkökset kuninkaanvaltaan muuttavat sitä tilannetta nykyisen kirkkomme hallinnossa ja päätöksenteossa, jota blogini varsinaisessa mielessä kuvasi.
Voisin tarkentaa kirjoittamaani otsikon osalta: Millainen kirkon lainsäädäntö, hallinto ja päätöksentekotapa, sellainen käsistys. Miten sitä asiaa kommentoit?
Hannu, palaamme asiaan. Termiä valtiokirkko käytetään kovin usein lyömäaseena kun arvostellaan luterilaisuutta. Siksi minä vain tarkennan. Ulkomuistista. En vikoillakseni.
Jaa ja joo. En tiennyt tuota nyanssia lyömäaseesta. Itse en arvostele luterilaisuutta. Pidän kyllä myös katolista kirkkoa kirkkovaltiona valtiokirkkona. Siinä kirkko on tehnyt itsestään valtion. Kai Ruotsi-Suomen luterilaista kirkkoa voi 1500 – 1800 luvuilla sanoa valtionkirkoksi, ilman luterilaisuuden arvostelemista?
Toivoin että lukijat ymmärtävät että puhun blogissani oikeastaan ”kirkon kuoresta”, eli kirkkomme ulkonaisesta rakenteellisesta hahmosta, en kirkosta Kristuken perustamana yhteisönä (joka sekään ei ole ainoastaan näkymätön).
Tarja Parkkila, enismmäisen kerran poistin blogiini lähetetyn kommentin, ystävällisenä tarkoituksenani pitää blogin kommentit sisällöllisesti mahdollisimman lähellä sen sisältöä.