Kaikkiin koulun ja yliopistotenttien kysymyksiin pyrin aina vastaamaan, vaikka en olisi tiennyt asiasta höykäsen pöläystä. Valistunut arvaus ja tietämättömyyden tyylikäs jäsentely olivat tärkeitä taitoja opintoputkessa. Tyhjä paperi olisi ymmärretty protestiksi, ylimielisyydeksi tai tyhmyydeksi.
Alttarin äärellä vastasin myöntävästi Jumalalle v. 1979 ottaessani pappeuden vastaan ja v. 1984 vihkipapille mennessäni naimisiin. Noissa alttariasioissa ei hiljaisuutta olisi tulkittu myöntymisen merkiksi, vaan omalla äänelläni minun piti vahvistaa, että tahdon, tahdon. Kaikki muut vastaukset olisivat olleet vääriä.
Mainosmaailma tahtoo minun osallistuvan erilaisiin kilpailuihin, joissa voi vastaamalla voitta sitä sun mitä. Rasti ruutuun-tehtävät eivät mielestäni ole kovin välkkyjä tapoja udella nippelitietoja elämästäni. On ihan epistä saada palkinto kisasta, joka viime kädessä perustuu siihen, että Onnetar suosii.
IT-asioissa (ennen puhuttiin ATK:sta) hämmästyksen sormi menee varsin usein kummastuksen suuhun. Silloin tarvitaan Help Deskiä tai peräti koulutusta. Auttajat suhtautuvat ymmärtäväisesti erilaisiin pulmiimme ja mitä oudoimpiin kysymyksiimme, mutta olen varma, että illalla noilla jelppaajilla on tosi hilpeätä meidän tavallisten tollojen takia. Saavat nauraa ihan kippurassa meille tietokoneen vangeille.
No jaa, ehkä rippikoulussa on vähän sama tilanne kuin noilla IT-guruilla: Opettajat suorastaan kehottavat leiriläisiä tekemään kysymyksiä ns. kysymyslaatikkoon. Sitten iltaisin laatikko tyhjennetään ja kysymys-vastaus-talkoot alkavat. Tuo on suorin ja nopein tie teinien aivoihin.
Ruttopuiston rovastia on pari kertaa pyydetty joillekin nettipalstoille vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Pyytäjien idis lienee ollut se, että innokkaana bloggaajana voisin tykätä tuollaisestakin yhteydenpidosta. Mutta en ole suostunut. Eihän sellaisella ole mitään tekemistä bloggaamisen kanssa. En ole mikään vastaus-automaatti, vaikka bloggausautomaatti olenkin. Ja sitten kun sain bloggauspalkinnon, niin toimittajat alkoivat tivata, miten kirjoitetaan ja millainen on hyvä blogi. Rehellisin vastaus olisi kuulunut: Ei harmainta hajua. Minäkin olen tässä vasta harjoittelemassa.
Työsähköpostien äärellä pokkani meinaa usein pettää: Onko noihin kaiken maailman uteluihin todella pakko vastata? Ja minä vuonna? On paljon turhaa ja tarpeetonta viestintää, tarpeettomia ja epäjohdonmukaisia kysymyksiä. Lisäksi minusta olisi tarpeen tietää, miksi kysyjä asiansa esittää ja mitä hän aikoo vastauksella tehdä. Jos hän saa hyvän vastauksen, hän kääntyy puoleeni uudelleenkin. Jos hän saa huonon vastauksen, hän voi syyttää siitä minua…
Jos päätän olla vastaamatta johonkin tiettyyn kysymykseen, voi vaikenemiseni puhua paljon. Kysymys kimmahtaa takaisin kysyjälle. Hyvässä lykyssä tuo syntynyt hiljaisuus saattaa saada asianomaisen aattelemaan ihan ite tai sitten vastaus valkenee sitten, kun aika on kypsä.
Jos päätän olla vastaamatta johonkin kysymykseen, minun on pidettävä varani, etten…
- ole vihainen
- väheksy kysymystä
- halua muuttaa muita
- halua tuomita
- halua opettaa tai hallita
- jätä vastaamatta itsekkäistä syistä
- ole kyyninen, ironinen tai sarkastinen
Mahdollinen vastauksenikin olisi tuhoon tuomittu, jos motiivini nousisisivat tuolta edeltä mainitulta listalta.
Mykkäkoulu on kiukun aikaansaama yritys käyttää painostavaa hiljaisuutta kostoon, kun taas vaikeneminen syntyy harmoniasta, sisäisestä tasapainosta ja rauhasta. Sisäisen tasapainon ja rauhan tilassa voin vaieta tai olla vastaamatta kaikkiin kysymyksiin.
Joskus (lähes aina) on hyvä antaa toisen sanoa viimeinen sana. Joskus se voi olla keskustelukumppanin terävä kysymys, oletus, mielipide, johtopäätös tai vain todellinen viimeinen sana. Toki voin sanoa perheneuvottelun jälkeen viimeisen sanan vaimolleni, mutta se on lyhyesti kyllä rakkaani.
Niin, Juha. Olen monta kertaa joutunut naisilta kuulemaan valituksia, että heidän miehensä eivät osaa keskustella. Kun heiltä jotakin kysyy, he heittäytyvät aivan mykiksi. Niinpä naisten on itsensä tarvinnut korjata tilanne ratkaisemalla pulma itse.
Olen ykskantaan töksäyttänyt – lajitovereitani puolustaakseni – että se hiljaa oleminen usein tarkoittaa sitä, ETTÄ MIES FUNTSII ASIAA! Ja vastaa sitten, kun on tullut pohdinnoissaan johonkin tulokseen. Jos se siis silloin enää on ajankohtainen aihe…
Keskustelussa on toisen kunnioittaminen tärkeää. Eli oma asenne, kuten kirjoitit vaikuttaa tulokseen. Mykkäkoulu pitää lopettaa ennen nukkumaan menoa. Viisaampi antaa periksi.
Joskus on parempi vaan mennä nukkumaan.
Viisas aviomies on hiljaa sen vuoksi, koska tietää etukäteen keskustelun kulun ja sen että ei maksa vaivaa.
Välillä tarvitaan selektiivista kuuloa. Mutta totuuden siemen on tässäkin kaskussa:
TERVEYTTÄ JA PITKÄÄ IKÄÄ
Vietettiin erään hyväkuntoisen ja reippaan miehen 100-vuotisjuhlia. Tietenkin vieraat tulivat kysyneeksi vanhuksen pitkän iän ja hyvän terveyden salaisuutta.
– Menimme naimisiin 80 vuotta sitten. Heti hääyönä teimme sopimuksen, jonka olemme siitä asti pitäneet. Päätimme yhdessä, että aina kun meille tulisi jokin riita, niin se, kumpi olisi väärässä, lähtisi välittömästi ulos pitkälle kävelyretkelle jäähdyttelemään tunteitaan…
Muuten hyvä kasku, mutta kuka jää sisällä huolehtimaan lapsista, kun vanhemmat jatkuvasti painelevat ulkona maratonia kumpikin tahollaan?
Ns. hyvän avioliiton ohjeissa on aina se vika, että ne ovat täysin epärealistisia ja yleensä niitä jakelevat itse eronneet tai dementikot.
Kamoon, Kari-Matti: Et tainnut ihan bonjata villakoiran ydintä.
Mistäpä se päivänsankarin pitkä ikä ja terveys muusta johtui
kuin siitä, että HÄN kävi aina niillä pitkillä ulkoilmalenkeillä.
Sillä hänen vaimonsa oli aina oikeassa, kuten naiset yleensä
tahtovat olla…
Noloa. En ole eronnut, vielä, mutta …vähintään dementia vaivaa. Kiitos Hannu, että öh.. selitit kaskun. Olenkin aina ihmetellyt Stand Up-illoissa, mille kaikki nauravat?
Kaikkiin kysymyksiin ei luonnollisestikaan tarvitse vastata. Vastaamattomuus antaa useinkin paremman käsityksen asianosaisen ajattelusta kuin jopa perusteellinen vastaus.
” Jumala on säätänyt niin, että Hän toimii maan päällä IHMISEN KAUTTA ”. Isis. Auta armias. Onneksi ei ole minun Korkeimpani, Jumalani.
Reino: Itse ymmärsin tuon kuvan niin, että Jumalalla ei ole täällä maan päällä muuta kuin MEIDÄN kätemme, jalkamme, suumme jne, joita on tarkoitus käyttää Jumalan työssä. Ja toisinpäin: Kristitty ihminen antaa itsensä hyvän Jumalan käyttöön. Pahan palvelukseen hän ei antaudu…
Hannu Kiuru
Nyt minusta vaikuttaa, että olemme tässä aika lähellä toistemme ajatuksia. Minä en usko Jumalan toimivan konkreettisesti täällä maan päällä. Tosin minun ajatteluni pohja on Jeesuksen sanoma ” taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”, mikä tarkoittaa, että saamme syntyessämme tänne maailmaan itseemme Jumalan hengen, joka ilmenee lähimmäisen rakkauden korostuksena. . Jokainen ihminen sitten itse päättää miten hän käyttää tätä lähimmäisen rakkautta elämässään, ymmärtää sen merkityksen.
Reinolle:
Jumala nimenomaan toimi ja toimii edelleenkin konkreettisesti täällä maan päällä Henkensä kautta.
Lähettämällä Poikansa lihaksi tulleena ihmiskunnan keskuuteen Hän toimitti meille Pelastuksen ja täytti lain loppuun asti. Siitähän koko Kristinuskossa on kysymys, Jumala tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Tämä Jumalan ilmestyminen ihmisenä maailmaan on tapahtumana täysi poikkeus kaikkiin muihin uskomuksiin verrattuna. Jumala siis on puuttunut ihmiskunnan elämään hyvinkin konkreettisesti. Tämän kaikki Kristityt yhdessä uskovat ja tunnustavat ja tuosta yhteydestä heidät juuri tunnetaan maailmassa.
Ps. Kaikkiin kysymyksiin ei kannata vastata, tyhmäkin käy viisaasta kun pitää suunsa kiinni. Itse olen selvinnyt tuolla ohjeella monet kerrat.
Pisti hymyilyttämään, kun tässä päivänä muutamana hallitusnuuskija Juha Sipilä töksäytti liikaa udelleelle iltapäivälehden toimittajalle:”Et kai tosissasi luullut, että vastaan tuohon kysymykseen?”
Hehee, tämä blogi on ihan ajan hermolla!