Toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaa kirkollisen terminologian muutosehdotuksia käsittelevässä Kotimaan kolumnissaan 30.8., että naisvaltaistuvassa kirkossa on kasvamassa ”mieskriisi”. Hänen tulkintansa mukaan ”miehen valinta piispaksi näyttää olevan lähtökohtainen tasa-arvo-ongelma”.
On erikoista puhua ”mieskriisistä” kirkossa, jossa marraskuusta eteenpäin kaikki piispat ovat miehiä. Kaikki hiippakuntadekaanit ovat miehiä. Tuomiorovasteista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat miehiä. Kirkkohallituksen virastokollegiossa puolet on naisia, mutta yksikään naisista ei ole teologi. Kirkkoherroista 83 prosenttia on miehiä. Vallan näkökulmasta kirkkoherran ja lastenohjaajan rinnastaminen toisiinsa on harhaanjohtavaa, vaikka se sukupuolijakaumana usein nostetaankin esiin. Teologiset johtotehtävät näyttävät yhä kasaantuvan ensisijaisesti miesjoukolle.
Tasa-arvo-ongelma kirkossamme ei nouse tai kaadu yhteen piispaksi valittuun mieheen. Hienosyinen rakenteellinen syrjintä jää huomaamatta silloin, kun etuoikeutetussa asemassa oleva kieltäytyy kuulemasta niitä, joita ongelma todellisuudessa koskettaa. Kun keskustelua naisten asemasta kirkossa on yritetty virittää, toiseuden kokemus on mitätöity ja keskustelu on käännetty puheeksi miehestä.
Rytkönen kirjoittaa naispiispan valinnan aiheuttavan mahdollisesti ”turbulenssia toisessa ääripäässä”. Tällaisella sanojen asettelulla viitataan siihen, että tasa-arvoa edistävät äänet ovat toinen ääripää. Tasa-arvon edistäminen kirkossa ei ole ääripää, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle.
Olisi tärkeää käydä keskustelua naisen asemasta ja naisten mahdollisuuksista edetä urallaan nyt, kun ensimmäisten naisten vihkimisestä pappisvirkaan tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Kirkkomme tulisi seurata Luterilaisen Maailmanliiton linjauksia sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta, mutta valitettavasti sellaista ei ole nähtävissä.
Pappisviran avaaminen naisille merkitsi myös uudenlaisen teologian virtaamista perinteisiin vallan kammioihin. Seuraavan sukupolven pappeina monet naiset joutuvat edelleen kysymään, onko kirkko vieläkään valmis siihen, että he tuovat oman äänensä teologiseen keskusteluun. Vai eletäänkö edelleen todeksi sitä tiedostamatonta toivetta, että nainen vaikenisi seurakunnassa?
Lopuksi. Kastemekko ei ole sukupuolittava sana. Päinvastoin se on hyvällä tavalla perinteisiä sukupuolinormeja ja miehen ahdasta sukupuoliroolia avartava ilmaus. Mekosta tulee ongelma vain silloin, jos elämme kulttuurissa, jossa pojan ei pitäisi sellaista päälleen pukea, ettei hän vaikuttaisi naismaiselta.
254 allekirjoittajaa:
Helena Paalanne, pappi, kirkolliskoko usedustaja, Oulu, Riikka Myllys, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Laura Mäntylä, yliopistopappi, Helsinki, Anna-Kaisa Tenhunen, kappalainen, Helsinki, Ulla Kosonen, lääninrovasti, Helsinki, Tuija Wilman, kappalainen, Raasepori, Tiina Huhtanen, TT, seurakuntapastori, Espoo, Annette Markkanen, seurakuntapastori, Helsinki, Aija Pöyri, seurakuntapastori, Helsinki, Mari Puska, församlingspastor, Borgå, Elina Ahola, seurakuntapastori, Turku, Minna Jaakkola, pappi, asiantuntija, Helsinki, Kati Jansa, pappi, hiippakuntasihteeri, Kuopio, Miia Seppänen, kappalainen, Kiiminki, Anu Sorjonen, pappi, Järvenpää, Anna-Maria Veijo, seurakuntapastori, Oulu, Marja Alfthan, pappi, Helsinki, Lena Hildén, pappi, kasvatuksen työalajohtaja, Mellerud, Ruotsin kirkko, Karin Airaksinen, pappi, Helsinki, Matilda Hakkarainen, pappi, Helsinki, Päivi Linervo, pappi, Helsinki, Emilia Jalkanen, pappi, Rautalampi, Sanni Rissanen, pappi, Lappeenranta, Reetta Leskinen, rovasti, Vantaa, Päivi Vähäkangas, TT, ulkosuomalaispappi, Hampuri, Marjo Kiljunen, kappalainen, Helsinki, Riikka Reina, pappi, ammatillisen koulutuksen asiantuntija, Järvenpää, Seija Riekkinen, pappi, päätoiminen työnohjaaja, Helsinki, Riitta Hepomäki, pastori, Assistant to the Bishop, ELCIC, Kanada, Lea Nattila, komminister, Botkyrka församling, Tukholman hiippakunta, Ruotsin kirkko, Nanna Helaakoski, pappi, Helsinki, Krista Wedman, pappi, Kerava, Leena Väyrynen-Si, pastori, ma. musiikki- ja aluesihteeri, Helsinki, Mira Salmelainen, siirtolaispappi, Kanada, Varpu Sintonen, rovasti, Kotka, Marja-Riitta Ojala, vs. kirkkoherra, tohtorikoulutettava, Simo, Tuuli Aitolehti, pastori, Helsinki, Sanna Bäckvall, Uppsalan pastoraatin suomenkielinen pappi, Ruotsin kirkko, Kati Reukauf, seurakuntapastori, Jyväskylä, Terhi Varjoranta, pastori, Kemiönsaari, Marja Saukkonen, kuurojenpappi, Jyväskylä, Pauliina Tuomanen, merimiespappi, Rotterdam, Anne Tikkanen-Lippl, pastori, Mödling, Itävalta, Emilia Teerikangas, pappi, Kokkola, Sanna Erkanaho, kappalainen, Tampere, Sini Ikävalko, pappi, Helsinki, Suvi Korhonen, pappi, Helsinki, Iina Matikainen, pastori, uskonnon ja psykologian lehtori, Ylivieska, Katri Jussila, pastori, pääsihteeri, Helsinki, Marjaana Härkönen, pappi, merimieskirkon johtaja, Lontoo, Mia Bäck, tf kyrkohärde, Åbo, Soili Pitkänen, pappi, Oulu, Hanna Vuollo, merimiespappi, Helsinki, Annamari Simpanen, sairaalapastori, Espoo, Marita Toivonen, pastori, Helsinki, Mirka Härkönen, pappi, Vantaa, Epsu Helle-Lahti, liikuntapappi, Kuortaneen urheiluopisto, Ulla Oinonen, pappi, Helsinki, Anna Eklund, merimiespastori, sosiaalikuraattori, Hampuri, Anni Punkka, johtava aluepastori, Helsinki, Satu Kreivi-Palosaari, kappalainen, Oulu, Anita Ahtiainen, pappi, päätoimittaja, kouluttaja, Helsinki, Elina Perttilä, TT, pappi, Helsinki, Johanna Joronen, pappi, Helsinki, Tuuli Kapraali, kappalainen, Tornio, Anne-Maria Oikarinen, pappi, Helsinki, Tea Talhola, pappi, perheneuvoja, Sipoo, Tarja Liljendahl, pappi, Kerava, Kaija Karvala, kappalainen, Tampere, Eva Thölix, pappi, Vaasa, Kaisu Suvanto, pappi, Lehmo, Kirsi Hiilamo, pappi, perheneuvoja, psykoterapeutti, Helsinki, Tarja Frilander, pappi, Helsinki, Tiina Åkerfeldt, pappi, työnohjaaja, työyhteisökonsultti, Liperi, Heli Ahonen, pappi, Jyväskylä, Heli Pääkkönen, pappi, Jyväskylä, Reetta Karjalainen, pappi, Lappeenranta, Tiina Keinänen, oppilaitospastori, hiippakuntavaltuutettu, Vaasa, Heli Pruuki, TT, pappi, perheterapeutti, Helsinki, Marika Huttu, pappi, lähetyssihteeri, Kiiminki, Saija Lottonen, pappi, Hyvinkää, Pirkko Nurminen, seurakuntapastori, Kirkkonummi, Margit Helin, pappi, Vantaa, Noora Tikkala, seurakuntapastori, Rovaniemi, Matleena Ikola, oppilaitospastori, Hämeenlinna, Eeva-Kaisa Rossi, pappi, Vaajakoski, Elina Lehdeskoski, yhteiskuntatyön pappi, Lahti, Annaelina Mäkilampi, pappi, Helsinki, Kaisa Heininen, kappalainen, Helsinki, Raija Korhonen, yhteiskunnallisen työn pappi, Helsinki, Reetta Mourujärvi, oppilaitospappi, Kokkola, Suvi Kouri, pappi, tohtorikoulutettava, Jyväskylä, Ulla Ruusukallio, sairaalapastori, työnohjaaja, kirkolliskokousedustaja, hiippakuntavaltuuston jäsen, Nokia, Mia Pusa, korkeakoulupastori, Turku, Satu Helo, pappi, Espoo, Elina Hellqvist, TT, pappi, Espoo, Tuula Sääksi, rovasti, Helsinki, Hanna Paavilainen, pappi, toimittaja, Helsinki, Jenna Utriainen, pappi, Vaasa, Johanna Toivonen, pappi, Vantaa, Annemari Siistonen, pappi, Jyväskylä, Laura Laitinen, pappi, Vaajakoski, Riikka Uuksulainen, TT, pappi, perheneuvoja, Vaasa, Marjut Mulari, oppilaitospastori, Espoo, Sanna Heikurinen, pappi, Vantaa, Marianna Saartio-Itkonen, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Kati Tuomainen, pappi, uskonnonopettaja, Kirkkonummi, Laura Korhonen, pappi, Vantaa, Outi Tukia-Takala, pappi, Lieto, Erja Oikarinen, kappalainen, Oulu, Tiia Tuovinen, pappi, Helsinki, Hanna Similä, oppilaitospappi, Hyvinkää, Liisi Kärkkäinen, kappalainen, Salo, Pirkko Järvinen, pappi, Vantaa, Laura Leverin, seurakuntapastori, Vantaa, Tarja Jalli, pappi, Helsinki, Katariina Pitkänen, oppilaitospappi, Oulu, Minna Ruuttunen, pappi, Helsinki, Elina Oksanen, pappi, Tampere, Elina Antikainen, vs. sairaalapappi, Hyvinkää, Johanna Tyynelä-Haapamäki, pappi, Laihia, Sanna Mertanen, pappi, Kuopio, Karoliina Haapakoski, pappi, Raisio, Jenni Kahenvirta, pappi, Helsinki, Tuija Kruus, kappalainen, kirkolliskokousedustaja, Pori, Ida Vartiala, pappi, Nurmijärvi, Katri Oldenderff, merimiespappi, Beneluxmaiden suomalaisen merimieskirkon johtaja, Bryssel, Jenny Vainio, FT, pappi, Espoo, Jaana Hallamaa, pastori, professori, Helsinki, Petra Kuivala, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Satu Linko, kappalainen, Kauhava, Merja Lampila, kappalainen, Seinäjoki, Sini Mikkola, pappi, tohtorikoulutettava, Vantaa, Kira Hatanpää, pappi, Kolari, Tarja Autio, sairaalapappi, Seinäjoki, Auli Härkönen, pappi, Seinäjoki, Lotta Endtbacka, kirkkoherra, Pedersöre, Hanna Riikonen, seurakuntapastori, Hämeenlinna, Anu Ristimäki, pappi, Espoo, Pirjo Vahtola, rovasti, Kaarina, Hilkka Olkinuora, rovasti, Uusimaa, Freija Özcan, pappi, toimittaja, Helsinki, Kristiina Hyppölä, kappalainen, Helsinki, Sanna Ålander, pappi, Seinäjoki, Arja Kortelainen, pappi, Helsinki, Elisa Varkemaa, pappi, Kerava, Aulikki Mäkinen, TT, kirkkoherra, Kuopio, Hanna Tervanotko, pastori, apulaisprofessori, Hamilton, Kanada, Heidi Zitting, pappi, väitöskirjatutkija, Helsinki, Minna Salmi, pappi, psykoterapeutti, Oulu, Meri Ala-Kokko, pappi, Helsinki, Sirkku Tukiainen, rovasti, kouluttaja, psykoterapeutti, Lahti, Mimosa Mäkinen, kirkkoherra, Vihti, Hannele Juutinen, pappi, Tampere, Elina Aro, pappi, Helsinki, Elina Jokipaltio, yhteisöpappi, Helsinki, Piialiina Helminen, pappi, erityisopettaja, Espoo, Eija Harmanen, TT, pappi, psykoterapeutti, Seinäjoki, Anna Saaristo, pappi, Seinäjoki, Auli Saarsalmi-Paalasmaa, pappi, opettaja, Helsinki, Pia Repo-Laine, pappi, väitöskirjatutkija, Sveitsin ulkosuomalaistyö, Anna-Leena Verkasalo, rovasti, Helsinki, Henna Salo, seurakuntapastori, Seinäjoki, Kaisamari Hintikka, TT, pappi, apulaispääsihteeri, Geneve, Raisa Jarkkola, pappi, Helsinki, Kati Pirttimaa, pastori, kanttori, asiantuntija, Espoo, Minna Rikkinen, TT, vs. kirkkoherra, Heinola, Anna Hälli, pappi, Turku, Sirpa Viherä, kirkkoherra, rovasti, Riihimäki, Satu-Elina Ansas, pappi, opettaja, Helsinki, Anne Huoponen, vs. seurakuntapastori, ekonomi, Kauniainen, Leena Kairavuo, kirkkoherra, Turku, Heli Seppänen, pappi, työnohjaaja, Järvenpää, Kaarina Koho-Leppänen, rovasti, VTM, Lahti, Tiina Talvitie, pappi, New York, Kati Eloranta, pappi, Tampere, Eija Kallinen, rovasti, johtaja, Espoo, Jaana Marjanen, lääninrovasti, Kuopio, Ella Järvinen, pappi, Tukholma, Virpi Koskinen, kappalainen, Helsinki, Sanna Jattu, pappi, Hyvinkää, Paula Närhi, TT, johtava aluepastori, Helsinki, Linda Wallgren, pappi, Ruotsi, Elina Juntunen, TT, pappi, palvelujohtaja, Espoo, Marja Ruuska, pappi, Vantaa, Teija Pitkänen, pappi, Pori, Miina Karasti, pappi, Jyväskylä, Terhi Paananen, pappi, asiantuntija, Helsinki, Heli Airikka, äiti, nuorisopappi, Ylöjärvi, Salla Romo, kappalainen, Joensuu, Anna-Kaisa Hautala, kirkkoherra, logoterapeutti LIF, työyhteisökonsultti, työnohjaaja, Pori, Aila Orsila, korkeakoulupastori, työyhteisövalmentaja, työnohjaaja, Seinäjoki, Hanna Piira, pappi, ekonomi, Helsinki, Salla Ulvi-Altio, vs. kappalainen, Joensuu, Sara Pykäläinen, pappi, Helsinki, Eija Juuma, hallintopastori, Mikkeli, Tiinakaisa Honkasalo, viestintäpappi, Turku, Kaiju Himanen, johtava kappalainen, perheneuvoja, Vihti, Sini Hulmi, TT, yliopistonlehtori, pappi, Espoo, Anna Katri Kuronen, pappi, Ruotsi, Eeva-Kaisa Heikura, pappi, FM, viestintäpäällikkö, Helsinki, Terhi Nissilä, pappi, Vaasa, Satu Saarinen, FT, tuomiorovasti, Oulu, Anna-Maija Viljanen-Pihkala, seurakuntapastori, Helsinki, Ulla Pohjolan-Pirhonen, rovasti, Vantaa, Raija Henttonen, seurakuntapastori, geronomiopiskelija, Ruokolahti, Laura-Elina Koivisto, pappi, Helsinki, Raili Pursiainen, rovasti, Kuopio, Elina Kaunisto, vs. sairaalapastori, Tampere, Hilkka Niemistö, pastori, TT, Helsinki, Tiina Heino, pappi, puheenjohtaja, Kirkon alat ry, Hattula, Jaana Partti, sateenkaarityön pastori, Helsinki, Krista Riipinen, sairaalapastori, Vaasa, Katri Vilen, kappalainen, Joensuu, Virpi Sillanpää-Posio, oppilaitospappi, Oulu, Seija Molina, TT, VTM, rovasti, Helsinki, Päivi Hakkari, pappi, Helsinki, Riikka Saarno, pappi, Helsinki, Ulla Lumijärvi, pappi, Porvoo, Nina Tetri-Mustonen, pappi, Lahti, Suvi Laaksonen, kappalainen, Salo, Tiina Laakkonen, kappalainen, Joensuu, Mari Mäkelä, pappi, luutnantti res., Espoo, Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio, hallintokappalainen, Hämeenlinna, Laura Pentti, seurakuntapastori, Espoo, Katja Niskala, seurakuntapastori, Vaala, Annaleena Piepponen, pappi, Askola, Oona Huttunen, pappi, Kuopio, Tuire Wuorijärvi, kehitysvammatyön pappi, Seinäjoki, Maija Haaparanta, sairaalapastori, Mikkeli, Tuula Paasivirta, pastori, Helsinki, Anna-Kaisa Inkala, TT, FM, pappi, Helsinki, Merja Hermonen, kirkkoherra, TT, Piikkiö, Kaisa Kontiainen, pastori, Imatra, Hanna Kärmeranta, pappi, kotiäiti, Pori, Titi Gävert, pappi, diakoni, asiantuntija, Espoo, Johanna Hirsto, kappalainen, kasvatuksen pappi, Espoo, Tiina Peippo, pappi, asiantuntija, Hyvinkää, Annakaisa Rantala, kirkkoherra, lääninrovasti, Orimattila, Päivi Erkkilä, rovasti, hiippakuntasihteeri, työyhteisökonsultti, Mikkeli/Askola, Kaisa Kahra, pappi, Lahti, Marita Hakala, oppilaitospappi, työnohjaaja, Tampere, Ilona Hägglund, pappi, Turku, Satu Suonperä, TL, kappalainen, Hämeenlinna, Sara Toivanen, pappi, Helsinki, Tuuli Arola-Haverinen, pappi, Tampere, Annika Schmidt, pappi, Helsinki, Sari Aittoniemi, pappi, opettaja, Helsinki, Margit Peltovirta, vs. johtava oppilaitospastori, Espoo, Kristiina Kartano, pappi, Helsinki, Irina Kaukinen, kirkkoherra, Punkalaidun, Aino-Elina Kilpeläinen, pappi, tohtorikoulutettava, Espoo, Maija Judén, pappi, Lahti, Päivi Salmesvuori, pappi, tutkija, Helsinki.
Julkaistu Kotimaassa 14.9.2017
Koska papisto naisistuu kovaa vauhtia , niin on vain ajan kysymys koska myös hierarkian ylemmät virat naisistuvat.
On aivan ymmärrettävää että tuota muutosta odotellessa naiset tuskaantuvat ja ovat kärsimättömiä. Mutta haluavatko he muuttaa perineisen virkaanvalitsemisperinteen?
Papin vaali on, puutteista huolimatta, demokraattinen toimitus ja sitä ei mikään tietoinen patriarkkaatti voi ohjailla, Samahan koskee piispanvaaleja. Naisten ylenemismahdollisuudet ovat naisten omissa käsissä.
Elämme murroskautta joka merkitsee kirkollisen hierarkin perinpohjaista muuttumista miesvaltaisesta naisvaltaiseksi niinkuin monella muullakin yhteiskunnan alueella. Muitten mukana julkinen hallinto, sosiaalipalvelukset , lääkäri- ja opettajakunta ovat naisistuneet.
Kirkon hallintosysteemistä johtuen, ainoa tapa jouduttaa hierarkian naisistumista on kampanjointi naisehdokkaiden puolesta ja se on ennenkaikkea nasten oma asia. Viimeaikainen keskustelu osoittaa sen, että kyllä miessympatisööreja riittää tueksi.
Kukaan ei enään jarruta naisten mahdollisuuksia edetä ,mutta niin kauan kun virkoihin pääsee vaalien kautta ,niin naisten on otettava oppia vaikka työväen liikkeen alkuaikojen kampanjoista .
Työväestö kyllästyi odottamaan omien oikeuksiensa eteenpäinmenoa ylhäältä tulleina myönnytyksinä ja lopulta katsoivat että työväenliikkeen vapautus on työväen oma asia ja he onnistuivat siinä.
Hyvin perusteltu kirjoitus laajalta joukolta. Osoittaa vääräksi sanonnan, että mitä useampi kokki, sen huonompi soppa.
Markku Hirn: ”Koska papisto naisistuu kovaa vauhtia , niin on vain ajan kysymys koska myös hierarkian ylemmät virat naisistuvat.”
Ei näytä lupaavalta, kun piispoilla on nyt miesvärisuora. Piispaksi nousee Laajasalo, jonka kirkolliset ansiot ovat ohuemmat kuin piispan virkaan ehdokkaina oleilla naisilla.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tulevan-piispan-ansioluettelo-epailyttaa-haamutyota-satoja-auskultointeja-13-500-luentotuntia/?shared=985544-37d8722f-999
Se ratkaisi, että Laajasalo on mediaseksikäs mies. Tilanne kirkossa saattaa Laajasalon valinnan myötä huonontua. Koska naiset saivat jo yhden piispan, se riittää osoittamaan kirkon tasa-arvoiseksi.
Markku Hirn: ”Papin vaali on, puutteista huolimatta, demokraattinen toimitus ja sitä ei mikään tietoinen patriarkkaatti voi ohjailla.”
Kirkkolaivaa jos mitä ohjaa sekä tietoinen että tiedostamaton, rakenteisiin niitattu, patriarkaalinen demokratia.
Markku Hirn: ”Kirkon hallintosysteemistä johtuen, ainoa tapa jouduttaa hierarkian naisistumista on kampanjointi naisehdokkaiden puolesta ja se on ennenkaikkea nasten oma asia.”
Ei, vaan se on kaikkien niiden asia, jotka tahtovat edistää tasa-arvoista yhteiskuntaa erottelematta miestä tai naista, köyhää tai rikasta. Hirnin vaatimus on samaa tasoa kuin mennä sanomaan kadun kerjäläiselle, että elintasonne parantaminen on teidän köyhien asia. Tässä jätetään huomioimatta rakenteelliset tasot, joissa köyhiä eivät ole kiinnostuneet kuuntelemaan ne, joilla olisi mahdollisuus käytännössä tehdä jotain heidän asemansa parantamiseksi.
Kirkossa piispat mielellään kuuntelevat naisten vaatimuksia, jotta kirkko näyttäisi tasa-arvoiselta. Miespiispoille ja muille arkkipiispan istuinta tavoitteleville miehille avautuu heidän suureksi onnekseen näytönpaikka. Teoillaan he voivat vahvistaa naisten asemaa kirkossa. Kun ehdokasasettelu päättyy, miehet voisivat vetäytyä kisasta ja jättää naiset/naisen tavoittelemaan arkkipiispan virkaa.
Tämä on avoin haaste niille miehille, jotka ovat jo ilmoittautuneet arkkipiispa ehdokkaiksi. Näyttäkää teoillanne, että olette miehiä, jotka kannattavat tasa-arvoista kirkkoa. Jos ette vetäydy arkkipiispa kisasta jossain vaiheessa, olette kiinnostuneita vallasta tai taloudellisista arvoista ja statuksesta. Niistä mikään ei kuulu apostoliseen kristillisyyteen.
Eipä sotketa asioita. On loukkaavaa molemmille osapuolille verrata Suomen hyvin koulutettujen naisteologien mahdollisuuksia taistella itselleen asema kirkon hierarkiassa kouluttamattomiin jopa lukutaidottomiin hallituksensa syrjiviin ulkomailta tänne etsiytneisiin kerjäläisiin.
Kerjäläisillä on olematon mahdollisuus ratkaista köyhyysongelmaansa teolinaisilla on suuret mahdollisuudet taistella kovaäänisesti ja suuren myötätunnon saattamina omasta asemastaan.
Toistan vaan näkemykseni siitä, että yhteiskunnallisissa organisaatiuoissa asemia ei lahjoitella vaan ne on pätevyydellään ansaittava ja noilla naisilla on pätevyyttä niin että se riittää.
Markku Hirn: ”Toistan vaan näkemykseni siitä, että yhteiskunnallisissa organisaatiuoissa asemia ei lahjoitella.”
Niitä nimen omaan lahjoitellaan sopivimmalle, ei pätevimmälle. Sama kaava toimii kirkossa. Poliittinen korruptio on yhteiskunnan ja demokratian syöpä. On naivia kuvitella, että kirkko olisi immuuni korruptiolle. Korruptio ei välttämättä ole laskelmoitua, vaan se pesii rakenteissa kuin home talon seinissä. Patriarkaalinen home on oma lajinsa. Markku Hirn laittaisi naiset keskenään pesemään seiniä.
Markku Hirn: ”Kerjäläisillä on olematon mahdollisuus ratkaista köyhyysongelmaansa teolinaisilla on suuret mahdollisuudet taistella kovaäänisesti ja suuren myötätunnon saattamina omasta asemastaan.”
Idea vertauksessa oli, että jos nainen puolustaa naista, se leimataan feminismiksi. Jos kerjäläinen koettaa kertoa, että hänen mielestään olisi reilua jakaa yhteisestä kakusta suurempi osa köyhille, hänet leimataan kateelliseksi, koska jokainen on oman onnensa seppä ja siten vastuullinen tilanteestaan.
Kas kummaa. Heti kun poistuin täältä, törmäsin juttuun
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/muilta-ei-edes-kysytty-juha-rintamakea-esitetaan-yhtyman-johtajaksi
mistä
”Onko tämä avointa ja läpinäkyvää?
Tehtävän tärkeyden, julkishallinnon periaatteiden ja yhtymän omien tavoitteiden vuoksi valintaprosessi, jossa Rintamäki valittaisiin suoraan ilman hakua, on herättänyt Helsingin seurakuntien sisällä paljon ihmetystä ja jopa suuttumusta. Keskustelua on käyty myös sosiaalisessa mediassa.”
Kyse on miehestä, kuinkas muuten.
Ottamatta – tässä yhteydessä – sinänsä kantaa naispappeuteen nämä 254 naispappia ovat oikeassa.
Kirkossa on kahtalainen tasa-arvo-ongelma. Kohta kirkon yli kolmesta ja puolesta tuhannesta rivipapista yli 80% on naisia. Kohta myös pappeus ymmärretään naisalaksi samalla tavoin kuin sosiaalityö jne…Ei hyvä, palkkakin pysyy surkeana jäljellä olevilla miespappiraasuilla..
Kuten vetoomuksessa tuodaan esiin kirkon johtotehtävät on käytännöllisesti kaikki miehitetty sananmukaisesti. Täytyy olla kovin ideologisesti ehdollistunut ellei tätä vallan perpekstiivistä huomaa tasa-arvo-ongelmaksi.
Lisään vielä, että mikäli halutaan nainen arkkipiispaksi – en sano, että itse haluaisin – nyt jos koska kannattaa rehellisesti ja reilusti pyrkiä. Tilaus on olemassa Oulun tuomiorovastille tai vaikkapa Porin Teljän seurakunnan kirkkoherralle.
Olen pitkälti Hirnin kannalla. Naisten on itse taisteltava paikkansa. Ei taatusti helppoa. Hyvä alku on tämä 254 naisen juttu.
Eihän tämä ongelma ole vain kirkon sisällä vaan yhteiskunnassa yleensä kaikista tasa-arvojulistuksista huolimatta. Katsotaanpa vain esim hyväveliverkostojen miehittämiä teollisuuden hallituspaikkoja. Kovaa kamppailua joutuvat naiset johtopaikoista yhteiskunnassa edelleen käymään olipa julkinen tai yksityinen sektori.
Onhan meillä kuitenkin jotkut kyvykkäät naiset onnistuneet enenevässä määrin huippupaikoille pääsemaan, joten onnistuu varmasti myös kirkossa ilman mitään erityisavustamista! Mutta naisista itsestään se on kiinni. Vaikeampaa edelleen kuin miehillä niin kauan kuin naiset edelleen pääasiallisesti lapsia hoitavat.
Saas nähdä tuoko kehitteillä oleva perhevapaauudistus osaltaan, tai mikäs sen virallinen nimi nyt sitten on, mitään parannusta naisten asemaan työmarkkinoilla.
Eräällä blogipalstalla mieshenkilö Irja Askolan haukuttuaan loihe lausumaan: ”Mistä saataisiin sellainen arkkipiispa, joka nostaa kirkon jaloilleen. Tekijämiehiä toki olisi…”
Ei kirkkoa nosta jaloilleen mies eikä nainen, ei karisma tai karisman puuttuminen, sillä ellei Herra huonetta rakenna, niin rakentajat näkevät turhaan vaivaa. Kirkon kriisi paljastaa sen pahimman ongelman. Missä on Jumalan läsnäolo? Miksi hän ei tue kirkkonsa rakenteita, jos kerran kirkko on osa Kristuksen ruumista?
Ehkä Jumala haluaa purkaa vanhoja rakenteita, jotta voisi rakentaa tilalle uutta. Miesten valta kirkoissa on jatkunut lähes 2000 vuotta. Mitä on saatu aikaiseksi? Kirkkojen historia kertoo siitä karua kieltään. On vaikea ymmärtää, miksi Jumala rakentaisi tälle pohjalle yhtään mitään?
Kirkon maskuliinisuus on tullut tiensä päähän, mutta rakenteet ja kirkkoautomaatio eivät anna periksi. Kirkkoa pidetään itsestään selvyytenä maskuliinisena, mutta se ei pidä Raamatun mukaan paikkaansa. Jumalasta löytyy feminiinen ilmaisu kohdasta ”Minä olen Jumala, kaikkivaltias.” (1 Moos. 17:1) Jumala on käännetty sanasta EL SHADDAI , joka tarkoittaa Jumala, jolla on äidin rinnat (lähde Kaarlo Syväntö).
Muutama vuosi sitten eräs anglikaanipappi totesi näkevänsä, että naiset tulevat nousemaan eturiviin evankeliumin julistamisessa. Olen ollut samaa mieltä yli 40 vuotta. Kun nuorena miehenä marssin helluntaiseurakuntaan ja huomasin siellä naisia ja varsinkin vanhoja naisia, niin sydämessäni katsoin heitä nurjasti ajatellen taistelukentän kuuluvan miehille, pois tieltä. Jostain, en tiedä mistä, mieleeni nousivat jakeet:
”vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.”
Minut tehtiin mitättömäksi sen edessä, jota väheksyin asettuen ensimmäiselle sijalle. Mikä oli minusta väkevää, se joutui häpeään.
Nainen piispana tai jopa arkkipiispana olisi monelle kirkossa häpeä. Pelätään konservatiivien vihaa, lähtöä kirkosta ovet paukkuen. Patriarkalismi on kuitenkin koettu ja nähty, tie on kuljettu loppuun. Olisiko kirkon nähtävä häpeänsä, jotta se voisi uudistua?
Piispa Irja Askola Etelä-Suomen Sanomissa 17.9.-17: ”Kirkko tarvitsee kokonaiset kasvot, joihin kuuluvat myös naisen kasvot.”
Tästä syystä esitin, että miesehdokkaat jossain arkkipiispa kisan vaiheessa vetäytyvät ehdokkuudesta, jolloin valittaviksi jäisivät naisehdokkaat. Näin miehet voisivat osoittaa, etteivät he noudata politiikan ja liike-elämän arvoja. Kirkon pitäisi antaa arvot, joita ihmiset voisivat kunnioittaa näkemällä niissä vanhurskautta, oikeudenmukaisuutta.
Irja Askola totesi: ”Olemme menneet taaksepäin naiskysymyksessä. Meidän pitäisi herätä tähän naisasiaan.”
Arvon miesehdokkaat. Herätkää puolustamaan naisasiaa!
Naisvihamielisyys yhteiskunnassa voimistuu rasismin lisääntyessä, koska se on erottamaton osa rasismia. Tältä rasismilta on kirkossa katkaistava siivet ja siihen tarvitaan käytännön tekoja. Puheet eivät auta, sillä se on palon sammuttamista bensiinillä. Poteroita vain kaivetaan syvemmiksi. On tekojen aika.
Kirkon uudistamien tarkoittaa nyt kirkon hajottamista. Kaikilla vaikuttajilla on kirkossa tilaa ja kullakin heistä löytyy vastustaja. Millään kirkollisella taholla ei enää ole sitä auktoriteettia, joka tarvittaisiin selkeän suunnan valitsemiseen. Kirkossa on lähdetty sille tielle, jossa kukin toimii, niin kuin parhaaksi näkee.
Pekka Pesonen: “Kirkon uudistamien tarkoittaa nyt kirkon hajottamista.”
Koska Pesonen kirjoittaa blogiin, jossa käsitellään naisten asemaa kirkossa, niin hänen viestinsä voidaan tulkita kannanotoksi siihen, miten naispiispa vaikuttaa kirkon asemaan.
Irja Askola: “Koen, että ihmisen lamaannuttaminen on vihapostin tavoite, eikä sille saa antaa tilaa.”
Mikäli kirkko antautuu “kirkon uudistamien tarkoittaa nyt kirkon hajottamista” -tyylisten uhkakuvien edessä, se kävelee ansaan, johon sitä tarkoituksellisesti johdetaan. Se antaa tilaa niille, jotka huutavat kirkon ja Raamatun äänenä, mutta ovat ainoastaan oma äänensä, jonka tahtovat tehdä kirkon ääneksi.
Kirkko käveli fasismin ansaan -30 luvulla, mitä jatkui viisitoista vuotta eteenpäin. Historian toistuvuuden merkit ovat näkyvissä. Toivon, ettei kirkko toista omaa historiaansa.
Kiitos Pekka Pesoselle, kun tulit selventämään, mitä vaikuttamisen muotoja naisten piispuutta vastustavat voimat käyttävät.
Jostain kolumnista luin juuri, että nettikeskustelu on kuin pelaisi sakkia pulun kanssa. Pulu astelee laudalle ja potkaisee pari nappulaa nurin ja sanoo , minä voitin.