1. Ärsyttää, kun sedät ja tädit posket täristen ovat huolissaan nuorten ja lasten älypuhelinten käytöstä. Moraalipaniikki par excellens. Ihan kuin kännykät olisivat syy lasten ja nuorten pahoinvointiin. Eivät ole. Suurin ja merkittävin syy on köyhyys. Toistan: mitä lähemmäs köyhyysrajaa tai sen alapuolelle mennään, sitä todennäköisempää, että löytyy lapsia, joilla pahoinvointia, ongelmia, rikollisuutta, psyykkisiä häiriöitä, ahdistusta ja masennusta.
2. Ärsyttää nähdä Päivi Räsänen televisiossa. Kyllästyttää. Se puoliuskonnollinen palvonta, jota tietyissä piireissä Räsästä kohtaan harrastetaan. Olisiko jo aika siirtyä eläkkeelle. Päivi vastustaa lähes kaikkea, mitä itse kannatan: abortteja, eutanasiaa, avoliittoja, seksiä ennen avioliittoja (ja ehdottomasti avioliiton jälkeen), homoliittoja, huumeiden käyttöhuoneita, naispappeutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Päivi on hyvä moraalinen kompassi. Kun on tasan vastakkaista mieltä, on suurinpiirtein oikeassa.
3. Ärsyttää, kun SRK:n puheenjohtaja Valde Palola kirjoituksessaan pohtii, mitä tapahtuu kirkon uskottavuudelle ja yhtenäisyydelle, jos kaksi eri avioliittokäsitystä hyväksytään. Valde unohtaa, että kirkossa toimii suuri herätysliike, jonka mukaan vain Jumalan valtakunnasta julistettu evankeliumi pelastaa. ”Kristittyjä” tämän ison liikkeen mukaan löytyy ainoastaan Saara-äidin suljetusta sylistä. Valde hyvä, kumpi koettelee enemmän kirkon ”uskottavuutta ja yhtenäisyyttä” SRK vai kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä?
4. Ärsyttää konservatiivisten herätysliikkeiden homohysteria. Kun nyt vähän – tai paljon – olen ehtinyt ennen teologiaan paneutumista opiskella sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa Tampereen punayliopistossa, se pakostakin panee pohtimaan, mitä tuon neuroottisuutta hipovan hulluuden taustalla piilee. Ymmärrän, että uskonto on tietyssä mielessä omalakista ja etenkin teologisia oppirakennelmia tulisi selittää teologialla, mutta…
Hyvä miettiä, onko kaikki uskonnollinen käyttäytyminen selitettävä vain uskonnolla? Luterilaisuuden perusdogmi sola scriptura ei viime kädessä selitä mitään eikä etenkään sitä vesikauhuista vaahtoamista, mikä piispainkokouksen esityksen jälkeen on ympäri somemaailmaa riehunut.
Miksi juuri homoseksuaalisuus herättää konservatiivien parissa niin suunnatonta pelkoa, kiukkua ja kieltämistä? Anteeksi nyt, mutta onko joku ”psykoseksuaalinen” kehitysvaihe nuoruuden konservatiivikristillisessä kasvuympäristössä jäänyt integroimatta minään?
5. Ärsyttää kirkon korkeakirkollisuus. Sen purkaminen voisi alkaa piispoista ja papeista. Pois piispansauvat. Pois messukasukat, albat, stolat ja muut liturgiset pellevaatteet. Pois joka sunnuntainen ehtoollinen ja puolikatolinen sakramenttivillitys. Sana riittää.
6. Suututtaa, kun tekoäly tappaa. Israelin armeija on kertonut käyttävänsä kahta tekoälyohjelmaa ihmisten tunnistamiseen ja tappamiseen Gazassa. Ajatelkaa! Tekoäly saa päättää, kuka saa elää, kuka kuolla. Toisen tappamisohjelman nimi on Laventeli ja toisen Evankeliumi. Siis ilosanoma. Irvokkuudessaan tämä ohittaa jopa Purran & sakset.
7. Suututtaa vimmatusti, kun hallitus ajaa – entisten lisäksi – päälle satatuhatta uutta ihmistä köyhyysrajan alapuolelle. Kaikki tietävät, ettei leikkauksilla asumistukeen ja toimeentulotuen ehtojen kiristämisellä ole mitään tekemistä talouden sopeuttamisen kanssa. Hallitusneuvotteluissa mukana ollut kokoomuslainen Helsingin pormestari Juhana Vartiainen totesi tämän avoimesti viikko sitten. Kyse on Vartiaisen mukaan hallituksen ”etiikasta ja ihmiskuvasta.”
Ymmärtävätkö nämä pukumiehet, jakkupukunaiset ja taustalla häärivät kasinoketkut mitä tekevät? Pahoin pelkään, että tajuavat. Hallituksen mielestä on eettisesti oikein ajaa lapsiperheitä epäinhimilliseen köyhyyteen.
Nyt tekisi mieli sanoa rumasti! Tämän esivallan puolesta olisi synti rukoilla.
8. Suututtaa suomalainen militarismi ja uhoavat kirjoitukset. Ei kahta sanaa – Venäjä hyökkäsi rikollisesti Ukrainan kimppuun ja Suomen puolustus syytä nostaa korkeimmalle mahdolliselle tasolla. Silti jatkuvat sotaisat puheet olisi syytä lopettaa. Venäjä rajan takana ei katoa. Mitä enemmän sotaa yltiömilitaristisissa puheissa lietsotaan, sitä todennäköisemmin se syttyy. Nyt on menossa nationalistinen hysteria eikä se ole koskaan johtanut mihinkään hyvään.
Siunatuksi lopuksi sentään muutama mielikuva, jotka koomisuudessa saavat hiukan hymyn karetta suupieliin.
9. Lähetyshiippakunnan pappeinkokous. Toistasataa miestä tap..siis kyynärtuntumassa puhumassa pienessä salissa, kuinka homoseksuaalisuus on syntiä.
10. Vanhoillislestadiolainen puhujainkokous. Noin tuhat maallikko- ja pappisveljeä pohtimassa, kuinka vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tulisi edistää sukupuolten tasa-arvoa.
En tiedä mistä lasten suuri pahoinvointi johtuu, eikä taida tietää muutkaan. Se alkoi selvästi kasvaa silloin kun kännykät tuli jokaisen lapsen käsiin. Joten olisiko pelkkä yhteensattuma siinä?
Kiitos Pekka kommentista!
Se, että kaksi ilmiötä sattuu samaan aikaan, ei tarkoita, että toinen olisi toisen syy tai edes ehdollistava tekijä tai että niillä olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
Voisin perustella kilometrin mittaisella vuodatuksella, mutta lyhyesti: 1. Ruuvi kiristyy ja on kiristynyt Suomessakin viimeistään 1990-luvulta lähtien. Tarkoitan kapitalismin turbovaihetta ja sen vaikutuksia ennen muuta työelämään. 2. 1990-luvulta lähtien tuloerot ovat kasvaneet, ja ajoittain jyrkästi. Rikkaat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ja keskiluokka siinä välillä kokee asemansa vuosi vuodelta entistä uhatummaksi 3. Ilmasto- ja muu ympäristökriisi 4. Äärimmilleen kiristynyt kansainvälinen tilanne. Luetteloa voisi jatkaa.
Älypuhelinten vaikutuksia emme tiedä. Yleensä uusia mediailmiötä on aina seurannut moraalinen paniikki, varhaisista sanomalehdistä lähtien. Silloin toki lasten asemassa olivat vähäosaiset. Heidän ei ollut hyvä lukea turhan päiväisiä sanomalehtiä. Katekismus riittää. Radio, elokuvat, rock-musiikki ja ennen kaikkea televisio ovat synnyttäneet samanlaiset paniikit. Vl-liike ei vieläkään ole toipunut jälkimmäisestä.
Älypuhelimilla voi olla negatiivinen vaikutus lapsiin, mutta EI KAIKKIIN LAPSIIN. Mitä korkeampi tulotaso, sitä positiivisempi vaikutus myös älypuhelimilla.
Näkisin, että esimerkiksi 1980-lukuun verrattuna suomalainen yhteiskunta on jakaantunut melkeinpä vuosi vuodelta yhä jyrkemmin yhteiskuntaluokkiin. Eriytyminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla, muun muassa asuinalueiden ja koulujen osalta. On paljon keskiluokkaisia, suhteellisen vauraita alueita, joissa ei juuri mitään ”ongelmia.” Sitten on yhä runsaammin alueita, joissa ongelmat kasaantuvat: lasten pahoinvointi, mielenterveysongelmat, nuorten rikollisuus, jengit, huumeet jne. Jälkimmäisille alueille yhteinen taustanimittäjä on mielestäni köyhyys. Tulotaso on hyvin alhainen, työttömyysprosentti korkea ja koulutusaste matala.
Siis: uudet ilmiöt kuten älypuhelimet otetaan vastaan ja ”siedetään” eri tavoin eri ihmisryhmien kohdalla ja keskeinen selittävä tekijä – rankasti yksinkertaistaen – mielestäni on tulotaso.
Huomasin tuon ratkaisevan muutoksen, joka tapahtui niihin aikoihin kun meistä tuli EU-kansalaisia. Se oli käänteentekevä aika tuossa mielessä, että rikkaat alkoivat rikastua ja köyhät köyhtyä. Silloin tapahtui selkeä muutos arvoissamme. Hyvinvointiyhteiskuntamme alasajo alkoi.