Teemu Voutilainen Kuopion Puijon kirkko­herraksi – ”Kirkon työn­tekijät ovat tulppana seura­kuntalaisille”

Kuopion seurakuntayhtymässä on kahdessa kuukaudessa valittu neljä uutta kirkkoherraa. Vain kahdessa yhtymän seurakunnassa kirkkoherra ei vaihdu tänä vuonna.

Puijon seurakunta ui vaalitavan valinnassa vastavirtaan: toisin kuin muut Kuopion seurakunnat, se järjesti välillisen vaalin sijaan suoran kansanvaalin. Ehdokkaita oli kolme, ja äänistä kolme neljäsosaa sai Siilinjärven seurakunnan kappalainen Teemu Voutilainen.

Hänen ja kahden muun ehdokkaan kuvat ovat komeilleet vaalikampanjan aikana kaupungin bussien kyljissä. Ainakin papit ovat tulleet tutummiksi Kuopiossa. Vaalipäivä oli 22.5. ja äänestysprosentti 5,3.

Puolivuotinen valintaprosessi on ollut 40-vuotiaan Teemu Voutilaisen mukaan aikamoinen maraton. Maalissa on kuitenkin tyytyväinen mies.

– Tällainen tulos antaa vahvan lähtökohdan työn aloittamiseen. Upea mandaatti, Voutilainen sanoo.

Puhelin on soinut tiuhaan vaalien jälkeisenä maanantaina, joka on papin vapaapäivä, ja illansuussa ovella kolkuttelee onnittelijoita. Edessä on uusi vaihe pappisuralla.

Viime marraskuussa Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina aloittanut siilinjärveläinen kokee saaneensa luottamustehtävässä hyviä eväitä kirkkoherran virkaan. Asessorina joutuu paneutumaan erityisesti hallintoon.

Herätysliikkeet ovat rikkaus, jos ne tuovat oivalluksensa jakoon

Puijon seurakunta on tuttu Teemu Voutilaiselle, joka oli pappina Kuopion pohjoisissa osissa vuosina 2013–2018. Vaikka Voutilaisen ajatuksissa oli nuorena toimittajan työ, hän päätyi opiskelemaan teologiaa tavoitteenaan papin ammatti.

– Veljeni oli mennyt edeltä teologiseen, mutta hänestä tuli uskonnonopettaja. Minulla papin työ oli heti vahvasti mielessä.

Kristillinen kotikasvatus antoi hyvät lähtökohdat seurakuntatyöhön. Äiti oli lastenohjaaja ja pyhäkoulunopettaja. Nuorena Teemu Voutilainen oli aktiivinen viidennen herätysliikkeen menoissa, mutta aikuistuttuaan hän ei ole sitoutunut mihinkään herätysliikkeeseen. Hän sanoo löytäneensä hengellisen kotinsa paikallisseurakunnassa.

– Kansankirkollinen on ehkä se paras luonnehdinta minusta. Näen herätysliikkeet rikkautena niin kauan kuin ne pysyvät kirkon sisällä ja tuovat omat oivalluksensa yhteiseen jakoon.

Retriitit kiinnostavat ihmisiä

Visioita Puijon seurakunnan kehittämiseen Voutilainen on saanut tehdessään ylempää pastoraalitutkintoa. Hän kyseli siilinjärveläisiltä kirkosta eronneilta, mikä sai heidät jättämään seurakunnan.

– Taloudellinen syy eroon oli yksi, mutta toinen syy oli seurakunnan merkityksellisyys. Nykyään on paljon etsijöitä, jotka eivät löydä kirkosta sitä mitä kaipaavat, tai eivät edes osaa etsiä sitä kirkosta.

– Heidän suuntaansa pitäisi ovien olla enemmän auki. Siinä on kirkolla paljon tekemistä.

Teemu Voutilainen oivalsi, että kirkon on oltava aktiivisempi suhteessa kirkosta eroamiseen, eikä vain todeta, että vääjäämättä väki vähenee kirkosta.

– Ihmiset etsivät merkityksellisyyttä. Luterilaisesta perinteestä voidaan ammentaa hengellisyyden muotoja, kuten hiljaisuuden retriitit. Aina kun meillä Kuopiossa laitetaan retriitit hakuun, ne ovat saman tien täynnä, ja näin on muuallakin. Herää kysymys, onko kysyntää enemmän kuin tarjontaa.

Vapaiden suuntien esimerkistä voi oppia

Tulevaisuuden visioissa seurakuntien jäsenmäärät laskevat, vaikka jäsenkatoa voitaisiin jarruttaakin. Se merkitsee pienempiä resursseja.

– Vähemmällä palkatulla työvoimalla on tultava toimeen, mikä edellyttää seurakuntalaisten ottamista mukaan jo toiminnan ideoinnissa ja suunnitteluvaiheessa.

– Tässä suhteessa meillä on oppimista vapaista suunnista. Siilinjärvellä on hyvä ekumeeninen yhteistyö, ja kun heidän kanssaan keskustelen, ihmettelen, miten vähän työntekijöitä heillä on ja miten paljon saadaan aikaan.

Teemu Voutilainen sanoo, että kirkon työntekijät ovat tulppana. Hän on huomannut itsekin, että on kivaa vastata kaikesta ja pitää langat käsissä. Se takaa, että asiat hoidetaan ammatillisesti, mutta kääntöpuolena on arkuus antaa seurakuntalaisille tilaa.

– Meidän työntekijöiden on mentävä epämukavuusalueelle. Se vaatii riskinsietoa, että kaikki ei sujukaan ihan niin kuin itse on odottanut, kun oikeasti annetaan seurakuntalaisille vastuuta.

Lue myös:

Anu Kiviranta oli Kuopion Alavassa seurakunta­nuori – nyt hänet valittiin seura­kunnan kirkko­herraksi

Sanna Mertanen kirkko­herraksi Kuopion Männistön seura­kuntaan – ”Henkilöstö­johtaminen on mieluisa haaste”

Kuopion tuomio­rovastiksi valittu ”umpi­savolainen ukko” Risto Voutilainen siirtyy tehtävään naapuri­seurakunnasta

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Teemu Voutilainen Kuopion Puijon kirkkoherraksi – ”Kirkon työntekijät ovat tulppana seurakuntalaisille”

Edellinen artikkeliKolumni: Evankelioinnilla on varsin vähän tekemistä kirkko­keskeisten tulos­mittarien tai egoistisen yksilö­hurskauden kanssa
Seuraava artikkeliSuntiot kokevat epäoikeuden­mukaisuutta – vaate­rahat vaihtelevat seura­kunnittain

Ei näytettäviä viestejä