Suviseuroihin tullaan yli 13 000 yksityisautolla – paheksuuko kirkko?

Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat ovat paitsi Suomen suurimmat hengelliset kesäjuhlat samalla suuri autonäyttely. Tornioon odotetaan 6700 asuntovaunua ja niitä vetävää autoa, 2000 asuntoautoa, 5500 henkilöautoa telttamajoittujille sekä 2000 päivävieraiden henkilöautoa. Moottoripyöriä ja mopoja odotetaan 100–200.

Suviseurojen bussi tuo juhlavieraita tunnin välein Torniosta ja Kemistä. Bussilla saapuu arviolta parituhatta juhlavierasta.

Hybridi- tai sähköautoja ei vielä joukossa paljon näy, eikä alueella ole sähköauton latauspistettäkään.

– En usko että ihan vielä tuleekaan, ja silloinkin se on ulkopuolisen yrityksen asia, kuten muunkin polttoaineen tarjoaminen, sanoo Suviseurojen liikennetoimikunnan puheenjohtaja Kalevi Luiro.

Luiro arvelee, että hybridi- ja sähköautojen hankintaa vanhoillislestadiolaisten keskuudessa rajoittaa sekä niiden korkea hinta että malliston kapeus, varsinkin jos tarvitaan auto suurelle perheelle.

Luiron mukaan tutkittua tietoa juhlavieraan keskimäärin ajamasta matkasta ei ole, mutta hänen arvauksensa on, että keskimäärin suviseuravieras ajaa autollaan 350 kilometriä päästäkseen juhlapaikalle.

Pitäisikö yksityisautoilulle perustuvaa hengellisyyttä paheksua, kirkon ilmastoasioista vastaava jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön apulaisjohtaja Ilkka Sipiläinen?

– Torniossa on nähdäkseni kyse auton oikeinkäytöstä. Kun lapsiperhe matkustaa paikkaan, jonne ei ole kunnollista julkista liikennettä, niin juuri sitä vartenhan auto on.

– Auton oikeinkäyttöä ei pidä paheksua, mutta väärinkäyttöä kylläkin.

Entä miksi Suviseurat pidetään yleensä etäällä kuntakeskuksista ja julkisesta liikenteestä? Kalevi Luiron mukaan kyse on ennen kaikkea paikasta. Ei ole helppoa löytää 150–200 hehtaarin aluetta, jonne noin 70 000 ihmistä voi kokoontua useaksi päiväksi.

Suviseuroja vietetään Torniossa 1.–4. heinäkuuta.

Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu

Lue myös:

Suviseurojen mutainen maa synnytti somehuumoria

Hengelliset kesäjuhlat painottuvat eteläiseen Suomeen

Suviseuradokumentti oli kiehtova ja hiukan tendenssimäinen

Edellinen artikkeliPastori ja taideterapeutti: ”Työtä kannattaa tehdä koko persoonallaan”
Seuraava artikkeliHomoseksuaali lastenohjaaja: Haluan toimia sillanrakentajana

Ei näytettäviä viestejä