Piispa Häkkinen antoi eduskunnan valiokunnalle lausunnon koronavaikutuksista – nosti esiin viisi asiaa

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen on toimittanut eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle lausunnon koronapandemian vaikutuksista. Tulevaisuusvaliokunta pyysi käsittelyään varten asiantuntijalausuntoa noin 30 henkilöltä, joiden listaan voi tutustua täällä.

Häkkinen antoi lausunnon yksittäisenä piispana. Hän kertoo saaneensa sen valmisteluun apua muun muassa piispakollegiolta ja Kirkkohallitukselta.

”Uskonnollisten yhteisöjen merkitys tunnistettava”

Piispa Häkkinen antaa lausunnossaan viisi toimenpidesuositusta koronapandemian jälkeiseen aikaan.

Ensimmäisenä asiana hän tuo esiin, että uskonnolla on ihmisille turvaa, luottamusta ja toivoa tuova merkitys erityisesti kriisiaikoina. Siksi kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen merkityksen tunnistaminen ja toimintamahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää.

Häkkinen nostaa esiin tutkimustuloksia, joiden mukaan eksistentiaaliset ja elämänkatsomukselliset pohdinnat ovat lisääntyneet koronapandemian aikana. Hän huomauttaa, että Suomessa uskonnolliset ääri-ilmiöt eivät juurikaan ole saaneet pandemia-aikana jalansijaa. Häkkisen mukaan tähän vaikuttanevat yhteiskunnan uskontokasvatus, uskonnonopetus ja rippikoulutyö.

Piispa Häkkisen mukaan koronapandemia on nostanut esille uskonnollisten yhteisöjen arvoa. Jumalanpalvelusten verkkolähetykset ja Ylen lähettämät hartausohjelmat ovat olleet suosittuja. Häkkinen mainitsee myös, että kirkosta erottiin tänä keväänä selvästi vähemmän kuin vuotta aiemmin.

”Perheiden hyvinvointi yhteiskunnan kannalta tärkeää”

Toiseksi Seppo Häkkinen puhuu perheiden puolesta. Hän huomauttaa, että perhe ja läheiset ihmissuhteet ovat ihmisen merkittävä voimanlähde, jonka arvo korostuu kriisiaikoina. Hän pitää perheiden hyvinvoinnista huolehtimista ja yksinäisyyden torjumista yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeänä.

Häkkinen huomauttaa, että pandemia on vaikuttanut perheisiin ja parisuhteisiin kahdella tavalla. Toisilla läheisyys on kasvanut ja perheen arvon ymmärtäminen vahvistunut. Toisaalta pandemian myötä avioliittoja on koeteltu, perheväkivalta on lisääntynyt ja perheiden avuntarve kasvanut.

”Ylisukupolvisten suhteiden ohentuminen uhkaa syviä tarpeita”

Kolmantena asiana Häkkinen huomioi lapset ja nuoret. Hänen mukaansa riskinä on, että pandemian seurauksena ihmisten arkipäiväiset kohtaamiset muuttuvat vältteleviksi ja varautuneiksi. Tällä voi olla tuhoisia seurauksia etenkin lapsille ja nuorille. Ylisukupolvisten suhteiden ohentuminen uhkaa ihmisenä olemisen syviä tarpeita, Häkkinen kirjoittaa.

Hänen mukaansa ihmisten keskinäisen yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen säilyttäminen ovat hyvän yhteiskunnan rakentamisen kannalta välttämättömiä asioita. Tässä tehtävässä kirkolla on osansa.

”Kriisi korostaa kahtiajakoa – taloudellista ja henkistä tukea tarvitaan pitkään”

Neljäntenä asiana Seppo Häkkinen korostaa sitä, että pandemian jälkihoidossa pitää antaa painoarvoa koetulle inhimilliselle kärsimykselle. Hän toteaa, että akuutin kriisin jälkeen tarvitaan pitkään sekä taloudellista että henkistä tukea. Jotta vältetään 1990-luvun laman aiheuttamat tuhoisat vaikutukset, yhteiskunnassa tulee tukea määrätietoisesti esimerkiksi yksin- ja pienyrittäjiä, työttömiä, ylivelkaantuneita ja asunnottomia.

Häkkinen kirjoittaa, että evankelis-luterilaisella kirkolla on koulutettuja työntekijöitä Suomen jokaisessa kunnassa. Niinpä seurakuntien työn kautta voidaan saada tietoa suomalaisten hyvinvoinnista myös sellaisilta ryhmiltä, joilta tietoa ei ole helposti suoraan saatavissa. Häkkisen mukaan pandemia nostaa esiin häviäjiä ja voittajia, ja kirkon diakoniatyössä on havaittu, että koronakriisi koettelee erityisen voimakkaasti jo valmiiksi muita heikommassa asemassa olevia.

”Kehitysyhteistyön 0,7 prosentista täytyy pitää kiinni”

Viidenneksi Häkkinen toteaa, että koronapandemia on tuonut esiin kansainvälisen keskinäisriippuvuuden. Hänen mukaansa tästä kriisistä saatava kokemus yhteisten ponnistusten vaikuttavuudesta on laajennettava koskemaan muita globaaleja haasteita, kuten ilmastokriisiä.

Häkkinen kirjoittaa, että koronapandemia vaikuttaa Kirkon Ulkomaanavun, lähetysjärjestöjen ja kansainvälisen avustussektorin työhön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Avuntarvitsijoiden määrä kasvaa mutta resurssit vähenevät.

Häkkisen mukaan Suomen tulee pitää kiinni sitoumuksestaan ohjata 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön.

Seppo Häkkisen mukaan Suomen voima pandemian jälkihoidossa tulee samoista vahvuuksista, joita sillä on ollut ennen pandemiaa. Niitä ovat laadukas koulutus, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, toimeentulomahdollisuuksien ja yrittäjyyden tukeminen sekä rauhantyö ja ihmisarvon kunnioittaminen.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kari Mäkinen johtaa koronan jälkeistä eriarvoistumista estävää työryhmää

Edellinen artikkeliPiispojen suositus: Virsien lukumäärää ja kestoa jumalanpalveluksissa on hyvä harkita
Seuraava artikkeliEntinen Porvoon piispa Björn Vikström aloittaa professorina Åbo Akademissa

Ei näytettäviä viestejä