Pääkirjoitus: Historialliset anteeksipyynnöt perusteltuja, mutta Suomessa on yhä korjattavaa

Ministeri esitti anteeksipyynnön. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula pyysi valtiovallan puolesta anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on kohdeltu kaltoin lastensuojelun sijaishuollossa.

Taustalla oli ministeriön teettämä selvitys, joka perustui 300 lastensuojelun piirissä aikanaan olleen ihmisen haastatteluun. Selvityksen mukaan lastensuojelun sijaishuollon kaikissa eri muodoissa on tapahtunut kaltoin kohtelua ja väkivaltaa. Rehulan tiivistyksen mukaan tässä suhteessa yhteiskunta epäonnistui. Teidän hätäänne, huolta ja surua ei kuultu tai uskottu. Riittävää valvontaa ei ollut, hän totesi.

Monissa maissa on tehty vastaavia selvityksiä, joiden perusteella on esitetty valtiovallan anteeksipyyntöjä. Ruotsissa, Irlannissa ja Kanadassa on lisäksi maksettu korvauksia.

Kaltoin kohdelluksi tulemisen kokemukset vaihtelevat. Siksi on ymmärrettävää, että vaikka osalle ihmisiä riittää anteeksipyyntö, osa kaltoin kohdelluista toivoisi myös Suomessa rahallista korvausta.

On perusteltua, että eri instituutiot kirkko mukaan lukien tarkastelevat kriittisesti omaa historiaansa ja pyytävät tarvittaessa anteeksi.

Vähintään yhtä tärkeää on keskittyä parhaillaan meneillään oleviin vääryyksiin. Suomessa on yhä korjattavaa. Hyvinvointiyhteiskunnassa elää ihmisiä, jotka ovat kohtuuttoman vaikeassa asemassa.

Vaille asianmukaista hoitoa jäävät mielenterveyspotilaat on yksi heitteille jätettyjen ihmisten ryhmä. Kuka pyytää heiltä aikanaan anteeksi?

Vaatimuksia anteeksipyynnöistä ei pidä kuitenkaan esittää vain instituutioille. Se koskee myös yksilöitä. Jokaisen lähipiirissä on ihminen, jolta olisi syytä pyytää anteeksi ja jolle pitäisi antaa anteeksi. Asiat voivat olla pieniä tai suuria, mutta vaiettuina ne kuormittavat molempia osapuolia.

Ministeri Rehula sanoi puheessaan, että vaikka hiljaisuus on yksi tapa käsitellä mennyttä, hiljaisuus on silti totuuden vastakohta.

Hiljaisuus houkuttaa, mutta paljon rohkeampaa on myöntää virheensä. Anteeksipyytämisestä ja -antamisesta voi käynnistyä adventti, tien raivaaminen Jeesus-lapsen syntymälle.

Kuva: Matti Karppinen

Lue myös:

Pääkirjoitus: Mihin jäi muu maailma?

Pääkirjoitus: Kuuntele mitä puhut

Pääkirjoitus: Pois pelko ja penseys

Edellinen artikkeliApulannan Toni Wirtanen kuuntelee keikkamatkoilla raamattuohjelmia radiosta – uutuuskirja kertoo
Seuraava artikkeliArkkipiispa Mäkinen: ”Jokainen sukupolvi kuvittelee elävänsä poikkeuksellista muutosaikaa”

Ei näytettäviä viestejä