Apulannan Toni Wirtanen kuuntelee keikkamatkoilla raamattuohjelmia radiosta – uutuuskirja kertoo

Muusikko Toni Wirtanen kertoo uutuuskirjassa kadehtivansa ihmisiä, joilla on vahva usko. Apulanta-yhtyeen laulaja-kitaristi sanoo, että haluaisi itsekin kokea vakaumuksen tuoman varmuuden.

Wirtanen avaa ajatuksiaan toimittaja Eveliina Lauhion kirjassa Mihin minä uskon (WSOY), jossa 15 julkisuuden henkilöä puhuu uskonnoista ja henkisyydestä.

Toni Wirtanen kertoo kirjassa, ettei itsekään oikein tiedä, mihin uskoo. Hän sanoo, ettei ole ateisti, vaan ehkä pikemmin epäilevä agnostikko.

– Olen huutanut Herran nimeä niin epätoivon kuin kiitoksenkin hetkinä, mutta en ole saanut vastakaikua. Luulen, että hän ei kuule minua.

Wirtanen sanoo suhtautuvansa uskonasioihin avoimesti ja laajentavansa jatkuvasti tietämystään uskonnoista, erityisesti kristinuskosta. Ajellessaan yksin kotiin keikkamatkoilta hän kuuntelee uskonnollisia radio-ohjelmia, muun muassa Radio Dein raamattuohjelmia.

Wirtanen kertoo kirjassa, että vaikka hän ei ole tullut ravisuttavasti uskoon, hänellä on aavistus siitä, että jotain suurempaa on olemassa. Vaikeina etsikkoaikoinaan hän sanoo löytäneensä toivon.

– Tiedän, että vaikka eteeni tulisi mitä, aina on toivo paremmasta huomisesta.

Lempivirrekseen Wirtanen nimeää virren Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Wirtanen arvostelee kirjassa protestanttista kristillisyyttä laimeudesta ja kirkkoa epämääräisistä lausunnoista. Häntä hämmentävät kirkosta kaikuvat erilaiset ohjeet siitä, miten Raamattua pitäisi tulkita.

– Mitä virkaa on kirkolla, joka ei itse usko oman opetuksensa pohjana olevaan kirjaan ja toimi sen oppien mukaan?

Wirtanen korostaa kannattavansa täydestä sydämestään moderneja ja liberaaleja arvoja. Hän haluaa kuitenkin herätellä keskustelua kirkon ja Raamatun roolista kristinuskossa.

Muusikko sanoo kirjassa ihmettelevänsä myös sitä, että evankelis-luterilainen kirkko puhuu yleensä vain hyvistä voimista.

– Miksi demoneja pidetään taikauskona, mutta hyvien henkien myönnetään olevan olemassa?

Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Edellinen artikkeliEero Junkkaala blogissaan: ”Uskon vakavasti ottavat kristityt, älkää lähtekö kirkosta”
Seuraava artikkeliPääkirjoitus: Historialliset anteeksipyynnöt perusteltuja, mutta Suomessa on yhä korjattavaa

Ei näytettäviä viestejä