Pääkirjoitus: Pois pelko ja penseys

Kirkko tarvitsee luottamuksen ilmapiiriä, tulevaisuuden toivoa ja rohkeutta olla kirkko. Tämä virke on suora lainaus kirkon tulevaisuuskomitean mietinnöstä.

Mietinnön mukaan suurin ja samalla vaikein uudistus on organisaatiolähtöisestä ja työntekijäkeskeisestä ajattelusta luopuminen. Jälkikäteen ajateltuna lyhytnäköistä oli, että kirkon työntekijämäärä alkoi kasvaa seurakunnissa ja keskushallinnossa nopeaa vauhtia siinä vaiheessa kun jäsenmäärä alkoi laskea. Seurakuntien jäsenet totutettiin passiiviseen vastaanottajan rooliin.

Komitea muistuttaakin, että seurakuntalaiset eivät ole seurakunnan toiminnan kohde, vaan he muodostavat seurakunnan ja ovat sen täysivaltaisia toimijoita.

Tässä yhteydessä pitäisi korostaa sitä, että seurakuntalaisilla on tulevaisuudessakin erilaisia tarpeita. Osalle ihmisiä sopii hyvin olla toiminnan kohteena. Osa jäsenistä toivoo yhteyttä seurakuntaan vain silloin, kun joku lähipiirissä syntyy tai kuolee. Jotkut tahtovat olla täysivaltaisia toimijoita.

Tulevaisuuskomitea on tehnyt konkreettisia ehdotuksia. Yksi niistä on kirkon johtavien viranhaltijoiden määräaikaisuus.

Keskeisten johtajien kuten arkkipiispan, piispojen, kirkkoherrojen, kirkkoneuvosten, hiippakuntadekaanien sekä kirkon erillisyksiköiden johtajien kohdalla pitäisi komitean mukaan selvittää mahdollisuutta siirtyä esimerkiksi kahdeksan vuotta kestävään määräaikaisuuteen.

Tämä olisi suuri muutos. Nykyisellään johtavaan virka-asemaan edenneet pysyvät samoissa viroissa huomattavasti pidempään, pääsääntöisesti eläkkeelle asti.

Uudistamisessa tärkeää on kyky katsoa omaa työalaa ja seurakuntaa laajemmalle. Yksittäisiä muutoksia vielä tärkeämpää on kuitenkin se, millä asenteella kirkon päättäjät ja työntekijät suuntaavat kohti tulevaisuutta ja väistämättömiä muutoksia. Päättäjissä pitää löytyä riittävästi rohkeaa ja innostunutta asennetta. Pelko tai penseys johtavat huonoihin päätöksiin.

Muutosten edessä ei kenenkään kannata ahdistua. Tuskin kukaan toivoo kirkon olevan yhä sellainen, kuin se oli esimerkiksi sata vuotta sitten. Onneksi kirkko on muuttunut ja onneksi se muuttuu.

Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Pääkirjoitus: Puhdistettu usko

Pääkirjoitus: Painoaan arvokkaampi kirja

Edellinen artikkeliTampereen tuomiokirkkoseurakunta ilmaisi myönteisen kannan sateenkaarivihkimisiin
Seuraava artikkeliViron uusi presidentti luopui virkaanastujaisten jumalanpalveluksesta

Ei näytettäviä viestejä