Käsikirjavaliokunnan mietintö evankelioimistyön vahvistamisesta kirkossa herätti vilkasta keskustelua kirkolliskokouksen kevätistunnossa viime viikolla. Valiokunta oli pohtinut 32 edustajan tekemää aloitetta huolellisesti ja teologisesti: mietintö oli peräti 51-sivuinen. Piispa Jari Jolkkonen esittikin täysistunnossa toiveen, että mietinnöstä tehdään oma julkaisunsa.
Aloitteessa pyydettiin, että piispat kehottaisivat seurakuntia budjetoimaan evankelioimistyöhön varoja ja resursseja ja laatimaan suunnitelman siitä, miten tätä työtä säännöllisesti tehtäisiin. Samoin aloitteessa esitettiin, että evankeliointitaidot otettaisiin huomioon kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutuksessa.
Edustaja Arto Antturi, joka on yksi aloitteen allekirjoittajista, totesi puheenvuorossaan, että kirkossa ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä evankeliointi on. Laveasti käsitettynä se sisältää lähes kaiken mitä kirkko tekee, suppeasti käsitettynä se sisältää vain uusia ihmisiä tavoittavan toiminnan.
– Valiokuntatyön aikana tämä asia kirkastui ainakin minulle. Evankeliointi on ehdottomasti molempia. Mutta jos sitä halutaan vahvistaa, evankelioinnista on hyödyllistä ja järkevää puhua nimenomaan tässä suppeassa merkityksessä, Antturi totesi.
Hän piti tärkeänä aloitteen pontta, jossa kaivattiin seurakunnilta selvitystä evankeliointiin käytettävistä resursseista suhteessa muuhun seurakuntatyöhön. Antturi muistutti, että sellaista työmuotoa, jota mitataan, pidetään myös tärkeänä ja päinvastoin.
Edustaja Rolf Steffansson puolestaan painotti, että jokainen kristitty edistää Jumalan valtakuntaa omilla lahjoillaan ja toiminnallaan.
– Kun ihminen jakaa kirkon ruokakasseja tarvitseville, hän julistaa eteenpäin samaa evankeliumia kuin saarnaaja saarnatuolista.
Edustaja Soili Haverinen peräänkuulutti kirkon työntekijöiden taitoja ja valmiutta evankelioimiseen ja seurakuntalaisten kouluttamiseen evankelioimistehtäviin. Hän huomautti, että kirkon herätysliikkeissä on paljon evankelioimisen osaamista, jota olisi hyvä hyödyntää koko kirkon parhaaksi.
Edustaja Kirsi Pohjola puolestaan esitti, että pappien pastoraalitutkintoon voisi sisällyttää vahvemmin evankelioimisen ja missiologian osaamista.
Edustaja Heidi Zitting muistutti, että kirkossa moni asia, kuten evankeliointi, on ulkoistettu asiaan vihkiytyneille henkilöille. Evankeliointi ei kuitenkaan ole vain työntekijöiden vaan jokaisen kristityn syvä kutsumus.
– Jokaisen kastetun kristityn uskon todeksi elämiseen liittyy kolme ulottuvuutta: missio eli evankeliumin edistäminen, diakonia eli lähimmäisen ja luomakunnan rakastaminen ja jumalanpalveluselämä. Meitä kutsutaan elämään ja hengittämään näitä kolmea. Kyse ei ole työmuotoihin tai toimintoihin osallistumisesta vaan näiden ulottuvuuksien todeksi elämisestä, Zitting totesi.
Edustaja-aloitteessa pyydettiin toimenpiteitä nimenomaan piispainkokoukselta. Kirkolliskokous päätyi kuitenkin lähettämään aloitteen Kirkkohallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten sekä antamaan hiippakunnille tehtäväksi järjestää kirkkoherrojen kokous, jossa pohditaan evankelioimistoimintaa. Sen sijaan raukeamaan jätettiin aloitteen ponsi, jossa pyydettiin laatimaan selvitys siitä, paljonko seurakunnat kohdentavat voimavaroja evankelioimiseen suhteessa seurakunnan muuhun toimintaan.
Lue myös:
Miikka Ruokasen blogi: Evankelioimisen käsite Luterilaisten Tunnustuskirjojen valossa
Kommentti: Valjastetaanko evankeliointi jäsenhankinnaksi ja talouden pelastajaksi? (2021)
Kirkolliskokouksen edustaja-aloitteessa kaivataan evankeliointia takaisin seurakuntien toimintaan (2021)
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kirkolliskokous pallotteli ajatusta suppeasta ja laveasta evankeliointikäsityksestä