Kirkolliskokous on keskustellut tällä viikolla evankelioinnista. Keskustelu on ollut niin vilkasta, että torstai on jo kolmas päivä, jona sille on varattu aikaa. Syynä keskusteluun on edustaja-aloite, jonka allekirjoittajat haluavat vahvistaa kirkon evankelioimistyötä.
Aloitetta perustellaan kirkon laskevalla jäsenmäärällä. Aloitteessa pyydetään, että piispat patistavat seurakuntia budjetoimaan evankelioimistyöhön varoja ja resursseja ja laatimaan suunnitelman siitä, miten tätä työtä säännöllisesti tehdään. Samoin aloitteessa esitetään, että evankeliointitaidot huomioidaan kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden koulutuksessa. Aloitteesta ja sen allekirjoittajista voi lukea lisää täältä.
***
Aloite on kiinnostava ensinnäkin siksi, että se lähetettiin kirkolliskokouksen käsiteltäväksi, vaikka se oli osoitettu piispainkokoukselle. Olisihan se voinut mennä piispoille jonkun piispan kautta. Toki näin se saa osakseen enemmän keskustelua ja julkisuutta.
Myös toive evankelioimistyön säännöllisyydestä ja budjetoinnista on kiinnostava. Evankelioimistyötä – silloin kun sanalla ymmärretään evankelioivia tapahtumia tai evankelioimiskoulutusta – tekevät nimittäin kirkossa herätysliikejärjestöt.
Lieneekö aloitteen taustalla kirkon jäsenkadon lisäksi huoli myös järjestöjen taloudesta? Tähän viittaa sekin, että aloitteessa mainitaan medialähetysjärjestö IRR-TV:n lanseeraama Missio2022-evankeliointikampanja ja moititaan kirkkoa siitä, että se suhtautuu nihkeästi vapaiden suuntien evankelioimisaloitteisiin.
***
Evankeliointi sanana on nykyään hyvin latautunut, mikä näkyy myös kirkolliskokouksen keskustelussa. Joitakin se innoittaa, mutta monissa se herättää ahdistavan mielikuvan uskon tuputtamisesta, joissakin taas pakottavan olon tuputtaa sitä. Ehkä sana olisikin hyvä korvata jollain muulla. Evankeliointi sellaisena kuin Raamattu siitä puhuu ei ole ahdistavaa vaan ilosanoman kertomista kaikille.
Ilosanomaa voi kertoa monin tavoin. Vapaissa suunnissa on tiedetty kauan, että ihmisen on tultava kosketuksiin ilosanoman kanssa viitisenkymmentä kertaa, ennen kuin hän mahdollisesti vakuuttuu siitä. Tehokkainta ilosanoman julistus ei ole seurakuntasaliin kutsutussa evankeliointitapahtumassa, vaan ihmissuhteissa. Kun on niin syvästi vakuuttunut ilosanoman merkityksestä itselleen, että se näkyy myös ilona omassa käyttäytymisessä ja elämäntavassa, siitä voi puhua vakuuttavasti toisillekin.
Ehkäpä ei siis pitäisi kouluttaa kirkon työntekijöitä ja luottamushenkilöitä evankelioimaan ihmisiä, saati sitten harjoittamaan evankelioimistoimintaa jäsenhankintamielessä. Ehkäpä pitäisikin tarjota kaikille seurakuntalaisille eli kaikille kastetuille kirkon jäsenille yhä enemmän mahdollisuuksia pohtia uskoaan ja kypsyä siinä.
Kun he löytävät uskosta merkitystä ja iloa itselleen, ilosanoma jatkaa leviämistään heidän kauttaan.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kommentti: Valjastetaanko evankeliointi jäsenhankinnaksi ja talouden pelastajaksi?