Jos isäni eläisi, hän täyttäisi kesäkuussa sata vuotta. Olen ajatellut isää erityisesti tänä keväänä. Ajattelin häntä tänään, kun presidentti ja pääministeri antoivat yhteislausuntonsa toiveestaan kansallisten askelten ripeästä ottamisesta Suomen Nato-jäsenyyden hakemisessa.
Isäni osallistui jatkosotaan konekiväärimiehenä. Isä, kuten niin monet muutkin sodassa olleet, vaikeni kokemuksistaan. Historiasta ja maailman tapahtumista hän oli kuitenkin laaja-alaisesti kiinnostunut.
Isä ei koskaan kohkannut isänmaallisuudellaan. Isänmaallisuus näkyi kuitenkin muun muassa siinä, että joka itsenäisyyspäivänä hän katsoi Tuntematon sotilas -elokuvan.
Uskon, että isäni olisi ollut Nato-jäsenyyden puolella niin kuin valtaosa suomalaisista nyt on.
Suomessa on tänään historiallinen päivä. Ei liene sattumaa, että presidentin ja pääministerin yhteislausunto annettiin juuri tänään, Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä, siniristilippujen liehuessa.
Tänä keväänä olen erityisellä tavalla arvostanut suomalaisuutta siinä, miten rauhallisesti maan johto ja myös valtaosa meistä kansalaisista elää näitäkin historiamme ankaria vaiheita.
Sata vuotta sitten syntyneen isäni sukupolvi on rakentanut vahvan pohjan katsoa luottavaisesti kohti tulevaisuutta.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.