Etsitkö ensi sijassa omaa tyydytystäsi ja etuasi? Itsekkyys kääntyy itseä vastaan, varoittaa Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan professori Arto O. Salonen.

– Jos me ajaudumme itsekeskeisyydessämme irti toisten ihmisten hyvästä elämästä, erillisyys tuottaa tunnon, ettei millään ole merkitystä.

Voimme yrittää optimoida onneamme tavoittelemalla hedonistisia aistinautintoja, mutta hetkittäiset onnentunteet eivät kannattele elämää. Esimerkiksi uuden tuotteen ostamisen tuoma mielihyvä on lyhytaikaista.

– Hyvä elämä on enemmän kuin oman mielihyvän maksimoimisen projekti. Olemme yhdessä jotain paljon suurempaa ja ylevämpää kuin irrallisina yksilöinä, joiden toiminta ei kytkeydy mihinkään itseä suurempaan.

Elintason kohentaminen ei anna elämälle tarkoitusta.

– Vaikka kulissit olisivat kuinka prameat, elämä jää köyhäksi, ellei ihminen tunnista uuteen päivään herätessään hyviä syitä elää. Merkitykselliseksi koettu elämä karkaa käsistä myös ajelehtijalta, joka tuhlaa mahdollisuutensa.

Elämän onnistumisen arviointi pelkillä taloudellisilla mittareilla johtaa sisäiseen tyhjyyteen. Suorittajan tulevaisuudennäkymänä on juosta oravanpyörässä vielä vähän nopeammin.

– Ei hoksata, että keskiverto suomalainen elää ennen näkemättömässä yltäkylläisyydessä. Ajatus, että kaikki kääntyy paremmaksi bruttokansantuotteen kasvun myötä, on vain osittain totta.

VALVEUTUNUT KANSALAINEN ottaa käyttöön omat vahvuutensa ja edistää niiden avulla yhteistä hyvää. Hän palvelee Suomea, paikkakuntaansa, sukuaan, perhettä tai lähisuhdetta eikä vain henkilökohtaisia pyrkimyksiään.

– Kun ihminen ponnistelee arjessa uljaiden asioiden puolesta, on elämällä suunta.

Ihmisten paras anti pitää valjastaa yhteisöjen käyttöön ja kansakunnan rakentamiseen. Siten hyvän elämän tavoittelun painopiste siirtyy itsekkyydestä epäitsekkyyteen.

– Hedonistinen ajattelutapa, jonka mukaan maailma on minua varten, on korvattava ajatuksella, että minä olen toisia ihmisiä ja maailmaa varten.

Yksilön on koettava olevansa tärkeä ja arvokas eikä yhdentekevä olento: ”Minulla on jotakin väliä maailmalle, ja maailmalla minulle.”

– On löydettävää syitä sille, miksi minun kannattaa elää.

Ihmiset ylpeilevät usein sillä, että he pärjäävät yksin. Arto O. Salosen mielestä yksilökeskeisyyden ylenpalttinen korostaminen tuottaa irrallisuuden tunnetta.

– Kukin kilpailee, jotta oma pää pysyisi pinnalla. Siinä kilpajuoksussa pienennämme toisiamme, mikä näkyy alle kolmikymppisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä.

JOKAINEN IHMINEN tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja katon pään päälle, koulutusta ja terveydenhuoltoa.

– Näiden suhteen Suomessa on edetty pitkälle. Suomi on yksi maailman parhaista paikoista elää.

Samaan aikaan mielenterveysongelmat ovat kansansairaus. Masennus on suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.

Subjektiivinen hyvinvointi perustuu kokemukseen tyytyväisyydestä, elämän mielekkyydestä ja luottamuksesta muita kohtaan.

Aineellinen elintaso voi olla korkea, mutta ihminen voi pahoin, jos hän kärsii yksinäisyydestä tai kokee itsensä turhaksi.

– Aineellista hyvää tarvitaan, mutta se on vain elämän kulissi. Elämän ilojen ja surujen jakaminen muiden kanssa saa elämän maistumaan. Silloin olen osa elämää kannattelevaa kudelmaa.

ARTO O. SALONEN teki vuonna 2010 väitöskirjansa aiheesta Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Se on entistäkin ajankohtaisempi.

– Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden kaventuminen ja ylikuluttaminen ovat ongelmia, jotka pitää ratkaista nopeasti.

Jos joku haluaa kokea elämänsä arvokkaaksi, hänen kannattaa alkaa selvittää osaltaan näitä ongelmia. Olennaista on nähdä iso kuva: ihmisen paikka osana ekosysteemiä.

– Kokemus irrallisuudesta pitää meidät voimattomina, käsityksessä, ettemme voi vaikuttaa maailman menoon.

Paljon hyviä asioita voidaan saada aikaisesti, jos jokainen tekee sen, mitä voi.

Viime kuukausina on puhuttu siitä, ettei sähkö riitä. Kansalaiset heräsivätkin säästämään sähköä. Parhaimmillaan sähköä on säästynyt noin yhden ydinvoimalan tuotantokapasiteetin verran.

– Päätimme yhdessä tehdä jotakin konkreettista. Pienistä säästöjen pisaroista muodostui puro.

Ilmastonmuutoskin olisi vielä hidastettavissa.

– Mutta meillä ei ole monta vuotta aikaa nostaa käsiä pystyyn ja sanoa, että ”kun nuo kiinalaiset tuolla”.

INNOSTAVASTI PAREMMAN tulevaisuuden edellytyksistä puhuvan visionäärin mielestä nyt on rakennettava yhteiskuntaa, jossa kansalaisten kokema hyvinvointi maksimoidaan samalla kun kuluttamista minimoidaan.

– Tämä vaatii radikaalin muutoksen ajattelussamme. Sotien jälkeisenä köyhyyden aikana ajateltiin, että materiaalisesta turvasta löytyy onni. Ajattelutapa jäi päälle, vaikka siitä olisi jo varaa irrottautua.

Tyytymätön kuluttaja haluaa jatkuvasti uutta ja enemmän materiaa: ”Kaikki minulle heti!”

– Rajallisen planeetan olosuhteissa hyvinvoinnin tavoittelun painopistettä on siirrettävä aineellisista päämääristä kohti aineettomia.

Kyse on myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Jälkipolvien tulisi voida nauttia samoista mahdollisuuksista kuin meidän.

Etenkin nuoret aikuiset ovat jo havahtuneet ekologisesti kestävämmän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Kulutuskäyttäytymisessään he ovat siirtymässä merkityksellisiin ja vakaumuksellisiin valintoihin.

– He vaihtavat mammonan haalimisen tärkeämpien tarpeiden tyydyttämiseen.

Ne suomalaiset, jotka ovat jo lähteneet muuttamaan elämäntapojaan kestävämpään suuntaan, ovat tyytyväisempiä itseensä kuin ne, jotka jatkavat entiseen tapaan.

– Voimme saada tyydytystä siitä, että tulevat sukupolvet ovat ylpeitä tekemistämme valinnoista. Jos voin osallistua omilla valinnoillani ongelmien ratkaisuun, illalla peilistä katsoo tyytyväinen kaveri.

MYÖS TAIDE ja uskonto voivat avata yhteyden merkityksellisiin asioihin, Arto O. Salonen katsoo.

Millaisena professori näkee kirkon tehtävän kestävän hyvinvoinnin kannalta?

– Kirkko keskittyy jo missionsa mukaisesti yhteiseen hyvään ja elämän aineettomiin päämääriin. Se tarjoaa vastauksia siihen, mistä elämälle löytyy tarkoituksia, merkityksiä ja arvoa.

Salosen mielestä kirkon rooli paremman tulevaisuuden rakentajana voi vahvistua.

– Kirkolle on pedattu keskeinen rooli auttaa ihmisiä irrottautumaan hedoniaa painottavasta itsekeskeisyydestä.

Jo yksinomaan diakoniatyöllä on ennennäkemättömiä toimintamahdollisuuksia, kun uusilla hyvinvointialueilla haetaan ratkaisuja oman alueen ongelmiin.

– Kirkon edustajien ei kannata pysytellä hiljaa, vaan nyt kannattaa hakea ennakkoluulottomasti uusia rooleja ja yhteistyökumppaneita.

Kristinusko on luterilaiseen kirkkoon kuuluvalle Saloselle katsomuksellisesti oleellinen elämän syvämerkityksen antaja.

– Uskon kautta saamme yhteyden äärettömään. Ihminen liittyy itsensä ulkopuolella olevaan ylvääseen ja suureen kokonaisuuteen, joka tuo täyteläisyyttä elämään.

Kristitty saa kokea olevansa osa elämän ihmettä.

– Mutta jos kulissien sisältä löytyy vain vaurautta ja omaa onnea itsekkäästi tavoitteleva hedonisti, elämän tarina on kovin pieni ja mieli käpertyy sisäänpäin. Näkökyky kaventuu.

Janne Villa