Arkkitehti ja lintuharrastaja Pasi Siistoselle kevät on puuhakasta aikaa: ”Kun taivaalta kuuluu ’trliu’, puseroni sisällä sykähtää”

Yksi kevään edistymisen innokkaista seuraajista on lintuharrastaja, siuntiolainen arkkitehti Pasi Siistonen. Hänen kotioveltaan aukeavat monipuoliset lintumaastot.

1 Miten kevät on lintuharrastajan näkökulmasta edistynyt kotimaisemissasi, Pasi Siistonen?

– Pääsiäisenä alkoi tapahtua toden teolla, kun maaliskuun sitkeä talvi antoi periksi. Tällä hetkellä on näkyvissä ja kuultavissa niitä lajeja, joita yleensäkin havaitsen tähän aikaan. Rastaiden parvet antoivat kyllä odottaa itseään aika pitkään. Nyt peippojen laulu raikaa kaikkialla – se on minulle merkki siitä, että nyt on oikeasti kevät.

2 Odotatko jotain tiettyä lajia saapuvaksi?

– Ensimmäisinä odotan kiuruja. Kun taivaalta kuuluu ”trliu”, puseroni sisällä sykähtää. Joutseniakin odotan, mutta niitä näkee nykyisin jo pitkin talvea. Lempilintujani ovat myös laulurastas ja punakylkirastas. Laulurastas on kuusenlatvan solisti, sen ”kokodii kokodii” on kuulunut täällä jo parisen viikkoa. Punakylkirastaasta pidän aivan erityisesti. Niitä näkee usein räkättiparvissa, joista se erottuu pienempänä ja sirompana. Läheltä nähtynä se on oikein kaunis lintu.

3 Onko lintujen tunnistaminen vaikeaa?

– Tutut peruslinnut ovat helppoja, kun niiden tuntomerkit opettelee. Kokemuksen karttuessa tutun linnun voi usein tunnistaa tyypillisestä äännähdyksestä tai jopa olemuksesta eli habituksesta. Keväällä tunnistaminen on helpompaa. Syksyllä lintuja ei voi tunnistaa laulusta, ja nuoret linnut ovat usein täysin erinäköisiä kuin vanhat tutut. Varsinkin petolinnut ja kahlaajat ovat hankalia määrittää syksyllä. Mutta oppia ikä kaikki.

4 Mitä lintujen seuraaminen sinulle merkitsee?

– Ehkä tärkeintä on se, miten linnusto heijastelee vuodenkiertoa. Kaikkina vuodenaikoina linnustossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja niiden touhuja on hauska seurata. Toinen yhtä tärkeä asia on lintujen äänimaailma. Kokemus linnuista ilman ääntä ja laulua olisi vain kalpea aavistus todellisuudesta. Varsinkin täällä maaseudun rauhassa on hienoa kuunnella lintuorkesteria ympäri vuoden, kun liikenteen meteli ei peitä pianissimoita.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Jeesus ei ollut mikään muotoa palvova etiketti­mestari, eikä papin ja kanttorinkaan tarvitse olla
Seuraava artikkeliKirkko ja minä: Jukkasjärven kirkon alttariteos on täynnä elämää ja tunteita

Ei näytettäviä viestejä