Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere koki neljä vuotta sitten rankan pysäytyksen saatuaan aivoinfarktin. Kuoleman rajoilla käynyt mies sai kokemuksestaan uutta voimaa.
Elettiin aprillipäivää vuonna 2011. Tuolloin Lappajärven kirkkoherrana työskennellyt Kari Mantere oli matkalla poikansa kanssa Ilmajoelta Lappajärvelle vihkimään seurakunnan kappelissa avioon astuvaa paria. Mantere tunsi olonsa huonovointiseksi, sillä kuumeinen flunssa oli vaivannut jo parisen viikkoa.
– Oloni oli hutera, ja pyysin poikaani lähtemään kuskiksi, sillä halusin hoitaa sovitun tehtävän, Mantere muistelee.
Infarkti iskee
Pariskunnan vihkiminen sujui ammattirutiinilla. Takaisin tultaessa miehen vointi kuitenkin huononi.
– Mietin poikani kanssa, pitäisikö mennä suoraan sairaalaan, sillä oloni oli todella erikoinen. Päätimme kuitenkin ajaa kotiin Ilmajoelle.
Kotipihassa Mantere ei jaksanut edes sulkea auton ovea. Onneksi miehen vaimo oli samaan aikaan hakemassa kotoa työtavaroitaan.
– Hän istutti minut takaisin autoon, ja lähdimme terveyskeskukseen. Sinne päästyämme minulta meni taju. Sain aivoinfarktin.
Kirkkoherran maatessa Seinäjoen keskussairaalaan kiitävässä ambulanssissa tajuttomana saivat omaiset karun ilmoituksen: perheen pää menehtyy tai jää halvaantuneeksi.
– Ennuste oli todella synkkä, mutta onneksi näin ei käynyt. Sain myöhemmin kuulla, että hoitohenkilökunta oli käyttänyt uudenlaista liuotusmenetelmää niin sanotusti viimeisenä yrityksenä. Se tuotti tulosta, Mantere kertoo.
Autuas kokemus
Mantere koki tajuttomuutensa aikana vahvan elämyksen. Kokemus oli samantapainen kuin hänen ollessaan nuorena lähellä hukkumista.
– Näin valon. Tunsin samalla suunnatonta rauhaa, lämpöä ja hyvää mieltä. En ollut kipeä, oloni oli sanoinkuvaamattoman autuas.
Tajunnan palattua Seinäjoen keskussairaalassa oli tunnetila täysin erilainen.
– Niin erikoiselta kuin se tuntuikin, olin jopa ärtynyt joutuessani takaisin tähän maailmaan.
Nopea kuntoutuminen
Vaikka Mantere oli aluksi täysin halvaantunut, alkoivat liikeradat palautua nopeasti. Ensimmäiset pyörälenkit hän teki jo kuukauden kuluttua.
– Otin tavoitteekseni päästä pyöräilemään mahdollisimman pian noin viiden kilometrin matkan Koskenkorvan pesäpallostadionille. Se onnistui lyhyempien lenkkien jälkeen vajaat kaksi kuukautta sairastumiseni jälkeen. Vaimoni haki minut kuitenkin autolla pois, sillä matka yhteen suuntaan oli riittävä.
Mantere palasi töihinkin nopeasti.
– Sairauslomani päättyi heinäkuun lopussa, eli toipuminen eteni erittäin hyvin. Minulle ei myöskään jäänyt mitään mainittavia oireita.
Kova kokemus poikii usein hyvää, niin kävi Mantereenkin kohdalla.
– Iloitsen aivan arkipäiväisistä asioista ja tapahtumista. Jokainen aamu on minulle uusi ihme. Tapahtunut myös lähensi minua ja perhettäni entisestään, vaikka olimme jo aiemmin läheisiä. Olen erittäin onnellinen vaimostani, neljästä lapsestani ja kahdesta lapsenlapsestani.
– Olen myös kertonut kokemuksistani muutamille omaisensa menettäneille. Heidän siitä saamansa voima lämmittää mieltäni.
Lue lisää
Kotimaa Pron
kaikille avoimesta tutustumislinkistä.
Pesäpallokatsomo on kirkkoherra Kari Mantereelle tuttu paikka. Mies seuraa kauden aikana satakunta peliä junioreista pääsarjaan. Kuva on kahvipaussilta naisten Superpesiksen ottelusta Lapuan Virkiä – Jyväskylän Kirittäret. Kuvassa myös Kirittärissä pelaava tytär Aino-Kaisa Mantere. Kuva: Tomi Olli