Afganistanilaisia pakolaisia on maailmassa yhtä paljon kuin ukrainalaisia, hiukan alle kuusi miljoonaa. Vain syyrialaisia on enemmän. Afganistanilaisista pakolaisista valtaosa, yli viisi miljoonaa, elää Pakistanissa ja Iranissa.
Siirtolaiskysymysten parissa työskentelevän Filoi Global -järjestön pääsihteeri Jude Simion on seurannut huolestuneena Pakistanin ja Iranin kiristyvää politiikkaa.
Pakistanissa elää UNHCR:n arvion mukaan 1,5 miljoonaa paperitonta afgaania, joista valtio haluaa päästä eroon. Pakistanin palautusoperaatio on saanut julkisuudessa paljon enemmän huomiota kuin toimet Iranissa. Britannian parlamentin joulukuun alussa julkaiseman raportin mukaan ainakin 800 000 ihmistä on tänä vuonna palannut tai palautettu näistä maista Afganistaniin.
Simion muistuttaa, että lukumäärät ovat arvioita. Mutta se on selvää, että elinmahdollisuuksien löytäminen Talibanin hallitsemassa ja nälästä kärsivässä maassa on äärimmäisen vaikeaa.
– Muihin maihin pääseminen on lähes mahdotonta, koska Uzbekistan, Tadjikistan ja Venäjä ovat sulkeneet rajansa.
AFGANISTANIN PAKOLAISTILASTOISSA on neljä selvää piikkiä. Ensimmäinen osuu vuoteen 1979, jolloin alkoi sota Neuvostoliittoa vastaan. 1990-luvun sisällissodan aikana lähtijämäärät ovat olleet kaikkein suurimmat. Yhdysvaltain ja Britannian hyökkäys Afganistaniin vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen synnytti kolmannen piikin. Neljäs jyrkkä pakolaismäärän nousu ajoittuu Talibanin viimeisimpään vallankumoukseen 2021.
Pakistan on perustellut rekisteröimättömien afgaanien karkottamista sillä, että maa kärsii pahoista talousvaikeuksista. Tulvavauriot, valtava valtionvelka ja työttömyys kiristävät ilmapiiriä.
Karkotuksia on perusteltu myös sanomalla, että afgaanit lisäävät terrorismin uhkaa ja rikollisuutta. Ilman papereita ei saa jäädä, ja viisumin saaminen on tehty lähes mahdottomaksi. Viisumi maksaa virallisesti 12 dollaria, mutta käytännössä siitä joutuu Simionin tietojen mukaan pulittamaan 800 dollaria.
– Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat naiset ja lapset, jotka lähtivät Talibanin viimeisen valtaannousun jälkeen. Ja tietenkin ne, jotka ovat luopuneet islamista tai työskennelleet länsimaalaisille järjestöille tai valtioille, Simion toteaa.
– Olemme menettäneet yhteyden moniin auttamiimme ihmisiin, kun he ovat ylittäneet Afganistanin rajan.
TALIBANIN HALLITSEMASSA heimoyhteiskunnassa selviytyminen riippuu käytännössä oman etnisen ja uskonnollisen yhteisön hyvästä tahdosta.
– Tätä on länsimaissa vaikea käsittää. Talibanit ovat sunnimuslimeita, siksi shiiamuslimien tilanne on vaikea. Hankalaa on myös hasaroilla, joita on pitkään syrjitty ankarasti. Mutta vaikka kuuluisit Talibanien pääheimoon pastuihin, olet vaarassa, jos olet vastustanut Talibanien politiikkaa, Simion kuvaa tilannetta.
Voiko kansainvälinen yhteisö tehdä jotakin ahdingon helpottamiseksi?
– Pakistanin ja Iranin arvosteleminen ei nyt hyödytä. On helppo sanoa, että ei saa palauttaa. Meidän on autettava näitä maita hoitamaan pakolaisongelmaa inhimillisesti. Samalla sanon, että pakolaisten palauttaminen on heti lopetettava.
Simionin mielestä painetta pitäisi asettaa YK:n pakolaisjärjestölle UNHCR:lle.
– Tarvitaan kansainvälinen ääni. Afgaanien täytyy saada tietää, että maailma seuraa, mitä heille tapahtuu.
Australiassa asuvalla, Sri Lankasta kotoisin olevalla Jude Simionilla on terveisiä myös Suomelle.
– Suomi tarjoaa vuosittain muutamalle sadalle Iranissa oleskelevalle afgaanipakolaiselle turvapaikan. Suomen tulisi tarkkaan miettiä, onko siellä jokin vähemmistö, jota kannattaisi suosia. Islamista luopuneet ovat vaarassa kaikissa islamilaisissa maissa.