Hämmästyn yhä uudelleen hengellisiä verkkokeskusteluja ja lukijapalautteita lukiessani siitä, kuinka jyrkästi kristitty ihminen voi tuomita toisen, joka ajattelee jostain asiasta eri tavalla kuin hän itse.

Kielenkäyttö on ilkeää. Toista ei edes yritetä ymmärtää hänen ehdoillaan. Varmuus omasta oikeassa olemisesta on suurta. Lopulta kaikki usein kilpistyy siihen, kenellä on oikeus pitää itseään pelastettuna kristittynä ja kuka joutuu kadotukseen, jollei tee parannusta oikeassa olijan vaatimalla tavalla.

ME JA MUUT -vastakkainasetteluilla on pitkät juutalaiskristilliset juuret. Vaikuttaa siltä, että jo alkukristittyjen keskuudessa esiintyi ajattelua: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan.

Jo Paavali varoitti harhaopeista. Varhaiset kirkkoisät argumentoivat niitä vastaan hyvin voimakkainkin sanankääntein. Lähtökohtana oli ajatus, että Kristus on yksi, seurakunta on yksi ja kirkko on yksi. Tämä piti ikään kuin automaattisesti sisällään eksklusiivisuuden: se, joka ei ole osallinen ykseydestä, on sen ulkopuolella. Ulossulkeminen on mielestäni kaikkivaltiaan Luojan maailmassa aina suuri tragedia.

Taustalla ei kuitenkaan ollut vain yksittäisen kirkkoisän oma korvasyyhy totuudesta, vaan syvälliseen teologiseen asiantuntemukseen nojautuva pyrkimys kirkastaa kirkon oppia ja ydintä, jota kukaan yksittäinen saarnamies ei sinänsä voinut määritellä.

Vastakkainasetteluilla on pitkät juutalaiskristilliset juuret.

KIRKKOISÄT VARJELIVAT kirkon ykseyttä vetämällä tiukat rajat oikean opin ja harhaopin välille. Samalla he tulivat usein erotelleeksi pelastetut ja kadotetut.

Jotain samaa kenties tavoittelevat monet someajan uskonsoturitkin. He kokevat velvollisuudekseen kristittyinä kertoa väärässä oleville, että nämä ovat pahan vallassa ja matkalla iankaikkiseen eroon Jumalasta. He perustelevat toisinajattelijoiden herättelyä rakkaudella.

Nykyään ei kuitenkaan ole helppoa hahmottaa, mikä olisi se yksi kristillinen kirkko, johon näissä vaatimuksissa nojata. Katolinen ja ortodoksinen kirkko, lukuisat protestanttiset kirkkokunnat erilaisine haaroineen – puhumattakaan vielä pienemmistä kristillisistä ryhmittymistä – määrittelevät kirkon ja sen opin ytimen monin eri tavoin. Niinpä käsitys harhaoppisuuden rajoistakin on moninainen.

Joskus tuntuu, että jyrkimmin oikeassa olevat ovat kaikkein vähiten perehtyneet kristikunnan pitkään historiaan, Raamatun syntyyn ja kristinuskon vuosisataiseen teologiseen viisauteen.

Mielestäni kristittyjen kannattaisi kulkea 300-luvulla eläneen kirkkoisä Basileios Suuren jalanjäljissä. Hän puhui siitä, kuinka seurakuntalaiset loistavat Kristuksen valoa ja valaisevat kutsuvasti myös niitä, jotka eivät siinä valossa vielä kulje. Uskon, että valo ja lämpö puhuttelevat tuhannesti väkevämmin kuin tuomion sanat.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!