Suomalaisessa uskonnollisuudessa on eräs aivan erityinen piirre: se on niin vähäeleistä, että sitä on vaikea havaita.

En tarkoita väheksyä tai millään muullakaan tavoin arvioida tällaista uskomisen tapaa. Kyse on vain asian toteamisesta.

Viimeksi suomalaisen uskon vähäeleisyys tuli ilmi tällä viikolla julkaistussa Nuorisobarometrissä, jonka aiheena on katsomukset ja hengellisyys. Selvisi, että osa nuorista on uskonnollisia tavalla, jota tutkijat eivät tunnista.

Barometriin vastanneista nuorista itseään uskonnollisena piti hieman yli viidennes. Kun tutkijat Kimmo Ketola ja Hanna Salomäki sitten luokittelivat samoja nuoria muiden vastausten perusteella, jäi uskonnolliseksi arvioitujen joukko puolet pienemmäksi. Lue tarkemmin tutkimuksesta tästä.

Tunnettu tosiasia on, etteivät uskontotieteilijät ole onnistuneet löytämään uskonnolle yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Siksi myös uskonnollisuuden mittaaminen on vaikeaa.

KETOLA JA Salomäki arvioivat nuorten uskonnollisuutta kuulumisen, osallistumisen ja toiminnan perusteella. He pitivät uskonnollisina niitä nuoria, jotka kuuluvat johonkin uskonnolliseen yhteisöön, osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin kuukausittain tai vähintään erityisinä juhlapyhinä ja rukoilevat ainakin joitain kertoja kuukaudessa.

Sitä, mitä nuoret itse uskonnollisuudella tarkoittavat, voimme vain arvailla. Ehkä he uskovat johonkin yliluonnolliseen. Ehkä heillä on kokemuksia pyhästä. Ehkä he rukoilevatkin, mutta eivät osallistu kirkon toimintaan.

Jos nuorten uskonnollisuutta arvioitaisiin ajatusten perusteella, olisi uskonnollisten joukko paljon nuorten omiakin arvioita suurempi. Nuorisobarometrin mukaan kolmannes nuorista ajattelee, että ihmisellä on ruumiista irrallinen sielu tai elämänvoima. Alle puolet nuorista uskoo, että elämä päättyy kuolemaan.

Toisin sanoen uskonnollisia ajatuksia on myös niillä nuorilla, jotka eivät varsinaisesti harjoita uskontoa tai pidä itseään uskonnollisina.

JÄÄN MIETTIMÄÄN, mikä uskonnollisuudessa ja ehkä myös luterilaisuudessa on nuorten mielestä sellaista, että siitä tekee mieli irtisanoutua. Ilmiö ei koske vain nuorisoa. Suomalaiselle uskolle on vähäeleisyyden lisäksi tyypillistä se, että suomalainen kyllä uskoo, ”mutta ei niin kuin kirkko opettaa”.

Miten kirkko voisi olla sellainen kutsuva yhteisö, josta aivan kaikki voisivat löytää hengellisyydelleen kodin?

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!