Shariasta on sanottu, että se on kaikki ja ei mitään. Tutkija Joonas Maristo kertoo, että erikoinen ilmaisu viittaa aineiston laajuuteen ja monihtulkintaisuuteen. Jos shariasta yrittää puristaa yhden totuuden, onko se vähän kuin ottaisi varpusparvesta yhden varpusen ja sanoisi, että tässä on totuus?
– Jotenkin näin. Toisaalta totuudet ovat tekstistä nousevassa teologiassa usein osatotuuksia. Tulkinnat elävät jatkuvasti.
Maristo on penkonut juurta jaksaen yli tuhat vuotta vanhoja arabian- ja persiankielisiä islamilaisia tekstejä. Lisäksi hän on analysoinut, miten näitä varhaisia tekstejä on eri aikakausina ja kulttuureissa tulkittu.
Työpöydälle hahmottui monikerroksinen kirjallinen ja eletyn elämän peili, joka sisältää ohjeita, suosituksia ja määräyksiä uskonnonharjoituksesta, kaupankäynnistä, politiikasta ja perhe-
elämästä.
Tutkimuksista syntyi tuore kirja Islamilaisen oikeuden historia. Sharian monet merkitykset (Gaudeamus).
Maristo painottaa, että islamilainen oikeus ei ole rivi lakikirjoja, niin kuin Suomen Laki, joka seisoo vihreäselkäisenä rivistönä suomalaisen oikeusoppineen kirjahyllyssä. Sharia on tulkintatraditio.
ISLAMISSA KORAANILLA on pyhin paikka Jumalan ilmoituksena. Profeetan elämästä kertovat ja Koraanin lausumia täsmentävät hadithit ovat siihen nähden toissijaisia. Koraanissa on lopulta hyvin vähän selkeitä ohjeita ja sääntöjä. Siksi profeetan sanoilla ja esimerkeillä on oikeuskäytännössä tärkeä paikka. Kaiken kaikkiaan haditheja on tallella kymmeniä tuhansia.
Koska tekstit ovat vanhoja, ne eivät mitenkään pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joita muuttuvassa maailmassa tulee vastaan. Siksi ilmoitusta on ollut tarpeen tulkita. Sharia eli islamilainen oikeus tarkoittaa juuri tätä tulkintaa.
Maristo on huomannut, että monet muslimit eivät kuitenkaan tee eroa ilmoituksen ja tulkinnan välillä. He siis antavat tulkinnalle saman jumalallisen arvovallan kuin itse ilmoitukselle.
– Monet muslimit ajattelevat, että myös sharia, ilmoituksen tulkinta, tulee Jumalalta, mutta käsitys tästä vaihtelee. Esimerkiksi shiialaisuudessa imaamilla ajatellaan olevan jumalallinen mandaatti tekstien tulkintaan.
VAIKKA TULKINTA viittoo kovin moneen suuntaan, ”sharian polun” seuraamista pidetään jokaisen muslimin velvollisuutena.
Hiljattain kuollut egyptiläinen tunnettu uskonoppinut Yusuf al-Qaradawi esitti, että 90 prosenttia sharian ohjeista ja säännöistä on sellaisia, joista ei ole lainoppineiden keskuudessa yksimielisyyttä.
– Tulkinta on aina elänyt ajassa ja paikassa, ja siksi samasta tekstistä on tehty erilaisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi elinsiirroista on modernilla ajalla syntynyt viisi erilaista kantaa, Maristo selittää.
Islamilaisessa maailmassa Koraanin syntyprosessia ei ole lähestytty tieteellisesti.
– Tämä on herkkä aihe. Islamin mukaan pyhän kirjan syntyprosessi oli puhdas ja virheetön.
Islamissa opetetaan, että profeetta Muhammed sai Koraanin sisällön ilmestyksinä enkeli Gabrielin välityksellä. Perimätiedon mukaan Muhammed ei osannut lukea eikä kirjoittaa, vaan hän välitti ilmestykset seuraajilleen. Ne kirjoitettiin ensin nahan- ja luunpalasille, sitten kivitauluihin ja viimeisenä paperille. Sittemmin
palaset yhdistettiin.
JOONAS MARISTO on opiskellut Ranskan Lyonissa arabian kieltä ja islamin tutkimusta. Hän väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi arabialaisesta ja persialaisesta historiankirjoituksesta.
Taustansa vuoksi Koraanin synty kiinnostaa häntä historiatieteen kysymyksenä, mutta syntyprosessista on jäänyt hyvin
vähän jälkiä.
– Emme tarkalleen tiedä, miten teksti on koottu. Selvää on kuitenkin, että teksti on ollut yhteisölle alusta asti hyvin tärkeä ja sitä on kopioitu mahdollisimman
tarkkaan.
Ranskassa opiskellessaan Maristo huomasi, että islam oli siellä näkyvä osa yhteiskuntaa, ja samalla monet poliitikot halusivat työntää sen pois julkisesta tilasta. Perusteluna oli usein sekulaarin yhteiskunnan ihanne.
Esimerkiksi huivikielto kuohutti ranskalaisia. Maristo on pannut merkille, että Suomessa keskusteluilmapiiri on sallivampi ja
vieraanvaraisempi.
– Ranskalaisilla on voimakas halu suojella ranskalaista kulttuuria. Suomessa ei ole niin vahvaa kulttuuri-identiteettiä eikä myöskään kokemusta suuresta maahanmuutosta. Tämän vuoksi Suomessa voidaan keskustella rauhallisemmin, Maristo vertaa.
LÄNSIMAISSA KESKUSTELU islamista kiertyy usein ihmisoikeuksiin. Maristo on käsitellyt kirjassaan lyhyesti myös uskonnonvapautta, lähinnä länsimaissa elävien muslimivähemmistöjen näkökulmasta.
Teoksesta löytyy sekin tieto, että islamista luopuminen on stigmatisoitu kaikissa muslimienemmistöisissä valtioissa. Joissakin maissa siitä voi saada jopa kuolemantuomion.
– Toisaalta monien valtioiden lainsäädännöstä löytyy maininta uskonnonvapaudesta, joskaan se ei toteudu samalla tavalla kuin länsimaissa. Meillä media käsittelee räikeimpiä ylilyöntejä, Maristo huomauttaa.
Hän ei osta ajatusta, että ihmisoikeuksien huono tola muslimihmaissa johtuisi yksinomaan islamista. Eikä hän osta sitäkään, että ihmisoikeusajattelun juuret olisivat yksinomaan kristillisessä ihmiskuvassa.
– Asia on paljon monimutkaisempi. Taustalla on paljon muutakin yhteiskunnallista kehitystä ja esimerkiksi toinen maailmansota. En johtaisi ihmisoikeuksia suoraan kristinuskosta, Maristo toteaa.
ISLAMIN NORMISTO ja länsimaiden projektina syntynyt YK:n ihmisoikeuksien julistus ovat kuitenkin monissa kysymyksissä yhteen sovittamattomia. Maristo sanoo ymmärtävänsä tämän ristiriidan.
– Välillä ihmettelen, miten itsevarmasti monet länsimaissa ajattelevat, että kaikki kansat automaattisesti hyväksyisivät ihmishoikeusjulistuksen sisällön.
Maristo huomauttaa, että universaaliksi tarkoitettu julistus ei käytännössä ole universaali. Kaikki ihmiset eivät tunnista eivätkä tunnusta sen arvoja. Kunkin maan lainsäädäntä heijastaa sen omaa arvopohjaa, eikä se välttämättä ole yhteensopiva ihmis-
oikeusjulistuksen kanssa.
– Monissa muslimienemmistöisissä maissa keskustellaan suhteesta länsimaiden ihmisoikeuksiin. Luonnollisesti tulkintoja on monia. Jotkut islamilaiset uskonoppineet näkevät ihmisoikeuksien omaksumisen mahdollisena.
Jos uskonnonvapautta ei voi parantaa lännestä käskemällä, voiko islamin oma tulkinta muuttua? Maristo on kirjassaan kuvannut islamin piirissä vaikuttavia pyrkimyksiä kohti vähemmistöjen oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa.
– Muutos tapahtuu hitaasti.
Ilmoita asiavirheestä