Luonto puhuu: Paratiisi palmun juurella

Kuva: Olli Seppälä.

Kolmas kerta toden sanoo. Olimme suunnitelleet matkaa Kanarian saarille jo kahdesti aiemmin. Ensin matka peruuntui vaimon sairastuttua vakavasti. Seuraavalla kerralla flunssa iski matkaseurueeseen juuri ennen reissun alkua. Mutta nyt onnistui.

Kanariansaaret ovat suomalaisten suosima talvinen lomakohde, sillä ilmasto on suotuisa. Ei liian viileä eikä kuuma.

Olimme hotellialueella, jossa kasvoi paljon palmuja. Niitä olin kaivannut. Palmujen näkeminen on yksi lomani kohokohta. Palmut synnyttävät, ainakin meissä suomalaisissa, muistumia ja kuvitelmia paratiisista.

Iloni moninkertaistui, kun näin papukaijoja korkealla palmuissa. Kaksi lajia niitä tunnistin, kauluskaijan ja munkkiartin.

Palmulajeja en ryhtynyt tunnistamaan, niitä tunnetaan noin 2 500.

TARINA KERTOO työttömäksi joutuneesta matkaoppaasta. Hänen luokseen ilmestyi enkeli, joka tarjosi työtä.

– Vie bussilastillinen kirkkoherroja helvettiin.

– Ovatko he kuolleet, opas kysyi.

– Eivät. Viet heidät tutustumaan paikkaan, josta he työssään niin paljon puhuvat.

Opas otti homman vastaan, ja pian hän seisoi bussin etuosassa toivottamassa suomalaiset kirkkoherrat mukaan kieltoajelulle helvettiin.

– Tervetuloa. Matkan tarjoaa Taivaalliset Kirkollisveronmaksajat ry.

Ensimmäinen yllätys matkalaisille oli, että helvettiin ei johtanut portti vaan maantiehen oli piirretty viiva, jonka toisella puolella helvetti alkoi kuin puolihuolimattomasti.

– Katsokaa, täällä onkin kaunista, huudahti eräs kirkkoherra.

Toiset nyökyttelivät ja ihastelivat kaikkialla olevia palmuja.

Pian kirkkoherrat näkivät kukin seurakuntansa kirkon, seurakuntasalit ja toimistot. Kaikki näytti tutulta ja kodikkaalta.

Kun kiertoajelu oli päättynyt, kirkkoherrat kiittelivät opasta mielenkiintoisesta päivästä. Tuomiorovasti sanoi kaikkien
puolesta:

– Pakko sanoa, että helvetti vaikutti mainettaan paremmalta paikalta. Oli palmuja ja kaikkea. Kyllä sitä voisi olla kirkkoherra helvetissäkin, tuomiorovasti
vitsaili.

Opas vastasi:

– Mutta kiinnitittekö huomiota siihen, että kirkoissa ja seurakuntatiloissa ei ollut ihmisiä. Ja palmuthan olivat muovia, kuten
varmaan huomasitte….

Rukous

Jumala, sinun enkelisi

ovat palmuja.

Siivet vain heiluvat tuulessa

kun suojelijat pitävät huolta

meistä sielun papukaijoista

ja elämän rakkikoirista.

Aamen

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäkökulma: Ilman kristillistä yleissivistystä ei voi nauttia länsimaisesta kulttuurista
Seuraava artikkeliAjankohtaishaastattelu: Islamissa uskoa ja oikeutta ei voi erottaa

Ei näytettäviä viestejä