1 Minkälaisen reitin vaelsitte?

– Vaelsimme Ranskalaisen reitin lyhimmän osuuden, jota vielä voi kutsua pyhiinvaellukseksi. Se kulkee Pohjois-Espanjan Galiciassa ja on pituudeltaan noin 120–130 km. Reitillä on viehättäviä maalaismaisemia ja pieniä kyliä, ja toisaalta myös teollisuusalueita ja teiden vierustaa. Tämä oli sellainen luksusvaellus: yövyimme hotelleissa ja matkatavarat kulkivat autossa. Päivävauhti oli melkoinen, kuljimme matkan viidessä päivässä. Matkalla ehti silti pysähtymään ja viipyilemäänkin.

2 Minkälainen hengellinen kokemus vaellus oli?

– Voimakkain tuntu vanhoilla, ikiaikaisilla reiteillä on liittyminen sukupolvien ketjuun. Samanlainen tunne voi tulla Suomessa, kun istuu vanhassa kirkossa. Miten monet ennen minua ovat vaeltaneet samoja polkuja tai istuneet samoilla penkeillä.

– Ystäväni kanssa vaelsimme hiljaisuudessa pitkiäkin pätkiä. Fyysinen rasitus pani kääntymään sisään päin, kun keskusteluun ei ollut kovin paljon voimia. Hiljainen mietiskely ja oman elämän kelaaminen korostuivat. Toisaalta muiden vaeltajien kanssa oli hienoja kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja matkakumppanuutta. Ihmiset olivat hyväntahtoisia, ja toisille toivoteltiin sydämellisesti ”Buen camino!”.

3 Pyhiinvaellukset ovat nykyään suosittuja. Mikä niissä kiehtoo?

– Yksinkertainen itsensä haastaminen, vaeltaminen yksin tai yhdessä, tuo vaihtoehdon kiireiselle elämänrytmille. Santiago de Compostelassa tehdään vuosittain tilastoa vaeltajien motiiveista. Viime aikoina liikunnallinen, ei-hengellinen motiivi on yleistynyt. Mutta vaikka motiivi olisi liikunnallinen, niin kyllä siinä väistämättä alkaa kelata omaa elämäänsä kun vaeltaa, vaeltaa ja vaeltaa.

4 Minkälaista perille saapuminen oli?

– Siinä on juhlan tuntu, kun astuu katedraalin porteista sisään kaikkensa antaneena. Aukiolla meidät otti vastaan muusikko, joka soitti säkkipilliä muistuttavaa perinnesoitinta. Pyhiinvaeltajien messu oli täynnä ihmisiä eri maista. Siellä tuli mahtava yhteisyyden kokemus.

– Matkan jälkeen fyysisestä rasituksesta toipuminen vaatii aikaa, mutta vielä merkittävämpää on, että sielu viipyilee reissussa. Sille pitää antaa tilaa.