Jeesus pohtii tässä evankeliumin tekstissä (Matt.11:16–19 ) Johannes Kastajaa ja itseään. Kastajan mukaan tuomiopäivä oli tulossa ja ihmisten piti pistää elämänsä Jumalan mielen mukaiseen kuntoon.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus oli kuin Vanhan testamentin profeetoilla. Jeesus kai vakuuttui tästä ainakin joksikin aikaa, koska hän otti Johannekselta kasteen. Pian hän kuitenkin lähti omille teilleen. Jeesus ei päätynyt tuomion vaan Jumalan valtakunnan julistajaksi. Ei paastoamaan erämaahan, vaan kulkemaan epäilyttävienkin ihmisten juhlissa. Kastajaa hän kuitenkin muisteli hyvällä.

Tässä Jeesus ihmettelee aikansa ihmisiä, joilla on kovin erilaisia vaatimuksia. He ovat Jeesuksesta kuin lapsilauma, joka ei saa sovittua, mitä leikitään. Tuon ajan lapset leikkivät kyläelämän tärkeitä tapahtumia. Jeesus muistaa tilanteen, jossa osa lapsista halusi leikkiä häitä, osa taas hautajaisia. Eihän siitä tullut kuin riitaa. Lopulta kaikki vain istuivat kiukuttelemassa ja syyttivät toisiaan ilon pilaamisesta.

Erämaasta Valtakunnan sanoman kanssa palannut Jeesus monelle liian lepsu ja elämänmyönteinen

Jotenkin mieleen tulee jäseniään menettävä kirkko ja riidat siitä, miten sen pitäisi selvitä kriisistään.

Me pidimme kiinni perhearvoista ja seksuaalimoraalista. Se oli teistä rakkaudettomuutta. Me pidimme kiinni luomisessa annetuista sukupuolirooleista. Se oli teistä tuomitsevuutta. Me halusimme tasavertaisuutta. Se oli teistä enemmistön mielistelyä. Me halusimme oikeutta naisille ja vähemmistöille. Se oli teistä Raamatun vääristelyä.

Yhteistä leikkiä ei synny. Kenen tunteiden mukaan pitäisi mennä ja kenelle puhua. Kenen kokemus on kirkossa tärkein, jäsenten enemmistön vaiko aktiivisimpien kristittyjen. Kuka tässä on vainottu ja kenen pitäisi saada oikeutta.

Mutta eivät osanneet Jeesus ja Johanneskaan puhutella kaikkia. Johannes oli useimpien mielestä liian synkkä ja vaativa. Ihmisten mielestä hänessä oli demoni, hän oli sekaisin.

Erämaasta Valtakunnan sanoman kanssa palannut Jeesus taas oli monelle liian lepsu ja elämänmyönteinen. Mässäilijä ja juoppo. Syntisten ystävä.

Silti Jeesuksen mukaan Viisauden puolesta ei kannata olla huolissaan. Viisaus osoittaa kyllä teoillaan olevansa viisautta. Se on vähän samanlainen toteamus, kuin että hedelmistään puu tunnetaan.

Mistä hedelmistä, millaisista viisauden teoista? Me näytämme olevan erimielisiä siitäkin, mistä Jumalan puheen ja Jumalan vaikutuksen tunnistaa.

Olisiko rauhasta, rakkaudesta ja rehellisyydestä. Jos ne ovat aistittavissa ihmisestä, hän elää Jumalan lähellä. Viisaus puhuu.

Kirjoittaja on Luukkaan evankeliumista väitellyt teologian tohtori ja Nurmijärven seurakunnan pappi

* * *

3. adventtisunnuntain teksti: Matteuksen evankeliumi 11:16–19
Mihin vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutelevat toisilleen:
”Me soitimme teille huilua,
mutta te ette tanssineet ilosta.
Me lauloimme valituslauluja,
mutta te ette halunneet surra.”
Kun Johannes saapui, hän ei syönyt eikä juonut, ja ihmiset sanoivat: ”Hänessä on demoni.” Nyt Ihmisen Poika syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ”Katsokaa, mikä mässäilijä ja juoppo, tullimiesten ja syntisten ystävä!”
Viisaus osoittaa teoillaan olevansa viisautta.
(UT 2020 mukaan)