Osallistuin vuosia sitten sukulaisen ominaisuudessa erään päiväkerhon juhlaan, jossa pappi puhui Jesajan innoittamana Iisain kannosta. Puhe oli teologisesti pätevää ja siinä oli ansiokkaita esitelmän aineksia. Valitettavasti eturivin seurakunnan keski-ikä jäi suurinpiirtein kolmeen ikävuoteen. Oppinut puhe ei kantautunut odottaviin korviin.

Vielä yleisempi ilmiö teologien puheenvuorojen saralla on yleishumaani hyminä, jota joutuu todistamaan usein. Silloin Jumala typistyy ihmisen käsityskyvyn piirissä olevaksi rakkaudeksi, joka täyttää humanismin ihanteet. Varpaillaan oleva puhuja puhuu valmiina puolustuskannalla ollen: mitään hän ei väitä tai mitään vastaan julista. Ennen kaikkea hän varoo puhumasta liian kirkollisesti, sillä pitää aina puhua niin, että kaikki varmasti ymmärtävät.

ISAAC BASHEVIS SINGER kirjoittaa romaanissaan Parantumaton, että ”kun Tooran tutkiminen etääntyy itse elämästä, ei ole järkeä jatkaa”. Singer on tapansa mukaan oikeassa. Kyse on kuitenkin myös siitä, kuinka kapeaksi kaistaleeksi elämä tahdotaan määritellä. Raamatusta ja kristillisestä perinteestä kumpuavassa puheessa, oli se sitten viestintää verkossa tai saarnaamista kirkossa, voidaan käsitellä elämänläheisesti melkein mitä aihetta hyvänsä.

Käsitteitä ei saa kammoksua – armosta ja synnistä pitää puhua. Toki on huomioitava konteksti ja kuulijakunnan asema, mutta sanoja ei tarvitse pelätä. Jos jätämme pois sanoja, suljemme samalla niiden avaamat ikkunat. Lisäksi lienee ylimielistä ajatella, että ihmiset eivät jaksaisi oppia sanojen merkityksiä.

Polttopisteessä onkin käsitteiden tekeminen todeksi. Siinä taide onnistuu usein teologiaa paremmin. Kenellekään ei jää epäselväksi armon vavahduttavuus Georges Bernanoksen Maalaispapin päiväkirjan jälkeen tai uhrin voima Graham Greenen Voiman ja kunnian luettuaan. Mainioita esimerkkejä löytyy myös 2000-luvun perheviihteen parista – eikös Disneyn Autot -elokuva liputakin upeasti lähimmäisyyden puolesta? Synnin käsitekin selvenee kummasti, kun katsoo vaikka dokumenttia luontokadosta tai suuryritysten toiminnasta kehitysmaissa. Eikä tarvitse mennä edes niin kauas.

Kristilliset käsitteet lakastuvat vain, jos niiden annetaan lakastua. Rikasta kristillistä perintöä ei pidä yrittää muuntaa kiiltokuvamaiseksi motivaatiopuheeksi. Sitä ei saa myöskään jättää kammioteologien luennoille. Kysymys on elämästä ja kuolemasta. Haaste on kova: teologisiin himmeleihin ei saa jäädä homehtumaan, käsitteet ja sanat on pidettävä elossa. Olennaisinta on, että kristinuskon avainasioista tulee puhua. Kukaan ei niistä puhu ellemme me.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!