Esikoislestadiolainen herätysliike jakautuu. Tässä kuussa aloittaa toimintansa uusi järjestö Esikoiset ry. Se kokoaa riveihinsä niitä esikoislestadiolaisia, jotka eivät hyväksy herätysliikkeen vanhan järjestön Esikoislestadiolaiset ry:n viime vuonna toteuttamaa sakramenttien ottamista liikkeen maallikkosaarnaajien hoitoon.
Esikoislestadiolaisuuden uutta yhdistystä ryhdyttiin perustamaan heinäkuun lopussa Lahdessa pidetyn suuren kokoontumisen jälkeen. Kokous valtuutti ryhmän vastuunkantajia edistämään käytännössä uuden yhdistyksen perustamista.
Viime lauantaina pidettiin Hämeenlinnassa niiden esikoislestadiolaisten saarnamiesten kokoontuminen, jotka eivät voi hyväksyä Esikoislestadiolaiset ry:n sakramenttiseparatistista linjaa. Osa esikoislestadiolaisuuden Suomen sananpalvelijoista ryhtyy siis palvelemaan uudessa yhdistyksessä.
Kokouksesta saadun tiedotteen mukaan saarnaajat arvioivat herätysliikkeessä nyt vallitsevaa tilannetta.
Saarnaajat painottavat, että uuden yhdistyksen piirissä halutaan saada sakramentit evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä ja toimia muutenkin kirkon sisällä, kuten esikoislestadiolaisuudessa on perinteisesti tehty.
Saarnaajien kokouksen viesti on kuitenkin se, että herätysliikkeen jakautuminen ei merkitse uuden yhdistyksenkään piirissä esikoislestadiolaisuuden teologisen linjan muuttumista. Saarnaajat kertovat tiedotteessaan taistelevansa kirkossa esiintyvää liberalismia ja maallistumista vastaan yhdessä muiden kirkon konservatiivien kanssa.
Kokouksessa keskusteltiin seuratoiminnasta kotimaassa ja päätettiin myös syksyn lähetysmatkoista Venäjälle ja Baltiaan. Venäjän-matkat toteutetaan Inkerin kirkon kutsusta ja sen kanssa yhteistyössä.
Koko esikoislestadiolaisuuden Inkerin-työssä merkittävä muutos on, että Inkerin kirkko on selkeästi ilmoittanut, että se ei halua jatkaa yhteistyötä sakramenttiseparatistisen esikoislestadiolaisuuden kanssa.
Myös Viroon ja Keski-Eurooppaan lähetetään sananpalvelijoita.
Uuden yhdistyksen järjestämiä seuroja tullaan pitämään lähes kaikilla paikkakunnilla, joissa on ollut vakituista esikoislestadiolaisten toimintaa. Myös lasten pyhäkoulutyötä ja leirejä toteutetaan sekä Suomessa että Inkerin kirkon seurakunnissa.
Seurakuntaoppi ei esikoislestadiolaisuudessa ole autuuden ehto
Lestadiolainen herätysliike on laaja ja moniin suuntiin aikaisemmin jakautunut. Erityisesti vanhoillis- ja esikoislestadiolaisuuteen on liittynyt niin sanottu seurakuntaoppi, eli opetus, jonka mukaan oikea kristitty seurakunta ja pelastuvien joukko koostuu vain oman herätysliikkeen väestä. Ajatus on luterilaisen kirkon näkökulmasta teologisesti hyvin ongelmallinen, koska kansankirkolle kaikki sen jäsenet ovat oikeita kristittyjä.
Luterilaisen teologian näkökulmasta eron tekeminen ei ole ihmiselle edes mahdollista ja se tehdään vasta viimeisenä päivänä, ei aikaisemmin.
Uuden yhdistyksen Esikoiset ry:n perustavaan työryhmään kuuluvat liikkeen pitkäaikaisiin vastuunkantajiin kuuluvat Tapani Ansaharju ja Pentti Nieminen kertovat, että esikoislestadiolaisten keskuudessa vallitsee periaatteessa yksimielisyys siitä, että ei pidä saarnata muut pois sulkevaa seurakuntaoppia.
– Ihmisen pelastuminen on sidottu vain ja ainoastaan Kristuksen oppiin, ei jonkun nimisiin yhteisöihin. Asiasta on käyty meillä paljonkin keskustelua menneen 150 vuoden ajan, Ansaharju tiivistää.
Seurakuntaoppiin on kuitenkin liikkeessä suhtauduttu vaihtelevasti. Osa ihmisistä pitää siitä kiinni, mutta toisten mielestä elävää kristillisyyttä on myös herätysliikkeen ulkopuolella. Esikoislestadiolaisuudessa on tässä ja perinteiseen, hieman askeettisen tapakulttuuriin liittyen myös tiettyyn rajaan saakka siedetty erilaisuutta.
Esikoislestadiolaisuus on Suomessa vanhoillislestadiolaisuuden jälkeen toiseksi suurin kansankirkon lestadiolaisista herätysliikkeistä. Ruotsissa esikoislestadiolaisuus on suurin lestadiolaisuuden haara.
Esikoislestadiolaisuus on saanut nimensä Ruotsin Lapissa 1840-luvulla syntyneestä lestadiolaisesta alkuherätyksestä, niin sanotusta ensi syntyneiden seurakunnasta. Herätysliikkeelle Ruotsin Lapin kokeneimmat saarnamiehet, niin sanotut Lapin vanhimmat, ovat olleet tärkeitä suunnannäyttäjiä.
– Herätysliikkeessämme on aina ajateltu, että me olemme saaneet tulla sen saman seurakunnan jäseniksi. Mutta me emme voi enää jatkaa sillä tavalla, että ajattelisimme vain meidän tulevan autuaiksi. Nykyisin ajatellaan, että ensin syntynyt seurakunta on se, minkä Jeesus itse aikanaan perusti, Ansaharju sanoo.
Nieminen kertoo keskustelustaan erään Lapin vanhimman kanssa.
– Opetus on tietysti, että ulkopuolella Kristuksen opin ei ole pelastusta. Mutta Kristuksen oppi sisältää paljon muutakin. Lapin vanhin ei siis kannattanut eksklusiivista, toisin uskovat pois sulkevaa linjaa.
Niemisen mukaan herätysliikkeessä on ollut kyse myös siitä, että kaikki sananselittäjät eivät ole itse perehtyneet asioihin syvällisesti.
– Siksi kuulija on saattanut saada sen käsityksen, että se oikea autuaitten joukko olisimme vain me. Itse asiassa monet vanhat saarnaajat ovat jo kauan opettaneet, että ei se ole niin, että missään muualla kuin meillä ei tulisi autuaaksi. Jos kysytään, miten asia muualla on, vastaus on ollut: Älä sitä murehdi. Kyllä taivaassa tilaa on, Pentti Nieminen hahmottaa.
– Ei siis ihan suoraan sanota, että tämä oma herätysliike olisi se ainoa oikea, Tapani Ansaharju lisää.
Lue Kotimaasta 18.8. laaja artikkeli esikoislestadiolaisen herätysliikkeen jakaantumisesta.
Kuvat:
Ensimmäinen esikoislestadiolaisten oma ehtoollinen vietettiin viime joulukuussa Mikkelissä. Kuva Risto Hämäläinen
Tapani Ansaharju ja Pentti Nieminen kuuluvat Esikoiset ry:n perustavaan työryhmään. Kuva Olli Seppälä
Lue myös:
Tutkija Palola: ”Kulkeeko vanhoillislestadiolaisuus saman tien kuin esikoisuus?”
Esikoislestadiolainen liike pelkää jakautumista
Jolkkonen: Omavaltaisesti vedellä valeltu ei automaattisesti seurakunnan jäsen
Arkkipiispa: Sakramenttiseparatismi on vakava rikkomus
Esikoislestadiolaiset: ”Ehtoollinen ei ole luterilaisen kirkon monopoli”
Herätysliiketutkija: Esikoislestadiolaisten irtiotto on kirkkohistoriallinen