VAMMAISTEN ASEMA VÄHEMMISTÖNÄ on moniulotteinen. Toisaalta he ovat esimerkiksi kirkossa siinä mielessä hyväosainen vähemmistö, että heidän ihmisoikeuksiaan ja niiden edistämistä kukaan ei vastusta.
Toisaalta vammaiset ovat maailman suurin ja samalla syrjityin vähemmistö. He työllistyvät usein vammattomia heikommin ja kokevat esimerkiksi väkivaltaa muuta väestöä huomattavasti enemmän. He ovat myös ainoa vähemmistö, jota syrjitään jo ennen syntymää. Mitään muuta vähemmistöä ei voida abortoida heidän ominaisuuksiensa vuoksi. Vammaisuuden historia on vakavan syrjinnän historiaa.
PSYKOLOGIAN TOHTORI, PAPPI ja diakoni-sosionomi Katri Suhonen, 44, on parantanut päätyökseen kirkon saavutettavuutta ja edistänyt vammaisten seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden oikeuksia jo yli kymmenen vuotta.
Kirkkohallituksen saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntijalla on myös omakohtaista kokemusta asenteista, joita vammaiset kohtaavat. Hänellä on syntymästään saakka ollut käsivammarajoite, ja hän käyttää apuvälineenä eräänlaista robottikättä. Suhosen mukaan vammaiset ihmiset kokevat paljon vähemmistöstressiä ja tarvetta osoittaa pystyvyyttä. Ongelmista puhumisen kynnys on korkea.
– Omalla kohdallani Kirkkohallituksessa saavutettavuusasiat on huomioitu hyvin ja saan ymmärrystä erityistarpeilleni. Teen myös sivutoimista papin työtä ja olen huomannut, että esimerkiksi suntiot ovat aina valmiita pohtimaan esteettömyysratkaisuja käytännön pulmiin papin työssä.
Katri Suhonen auttaa ja tukee kirkon vammaistyötä tekeviä ja pyrkii ennen kaikkea lisäämään kaikkien kirkon työntekijöiden saavutettavuusosaamista.
– Saavutettavuuden pitää olla läpileikkaavaa kaikessa kirkon työssä.
Suhonen tuottaa materiaaleja, järjestää koulutuksia ympäri Suomea eri verkostojen kanssa ja välillä myös pallottelee työntekijöiden kanssa paikallisia ongelmia, jotta niihin löydetään hyvät ratkaisut.
– Usein esimerkiksi kirkkoherrojen kokouksessa pitämäni puheenvuoron jälkeen joku haluaa keskustella saavutettavuudesta ja pohtii, että kaikki ei ole heidän seurakunnassaan aivan kunnossa. Minulla on laajat verkostot, joiden kautta voin järjestää heille apua.
Vammaisjärjestöt ja Vammaisfoorumi suhtautuvat Suhosen mukaan kirkkoon hyvin myönteisesti ja myös he auttavat mielellään.
Suhosen mukaan seurakuntia vaivaa usein ratkaisukeskeisyyden puute. Esteettömyyden edistämiseksi löytyy ratkaisuja ja aina voi kysyä vammaisilta henkilöiltä itseltään, miten voin auttaa.
– Kannustan kaikkia työntekijöitä syrjimään esteellisiä tiloja ja käyttämään induktiosilmukkaa ja selkokieltä. Selkokieltä oppii harjoittelemalla ja Sakastista löytyy sitä koskevia koulutuksia.
Selkokieltä tarvitsee tutkimusten mukaan 650 000–750 000 ihmistä Suomessa, ja vielä useampi hyötyy siitä. Suhonen kehottaa seurakuntia myös ottamaan digitaaliset palvelut ja niiden kehittämisen tosissaan. Parhaimmillaan ne varmistavat, että kukaan ei jää ulkopuolelle.
KIRKON SELKOKIELEN TOIMENPIDEOHJELMA julkaistiin loppuvuodesta 2022. Alkuvuodesta toimintansa aloittaneet työryhmät uudistavat parhaillaan selkokielisiä jumalanpalvelusmateriaaleja ja selkokoulutusta sekä kehittävät selkoviestintää. Tavoitteena on, että yhä useammille suurille seurakunnille ja yhtymille tehdään selkokieliset nettisivut. Kirkon viestijöille tehdään selkokielen tarkistusopas.
Myös kirkollisessa kuvastossa pitäisi Suhosen mukaan näkyä enemmän vammaisia ihmisiä. Tähän asiaan on kiinnitetty huomiota Kirkon kuvapankissa.
Tärkeä osa Suhosen työtä on myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Hän edustaa kirkkoa ihmisoikeusasioissa ja antaa lausuntoja lainsäädännön kehittämiseksi.
– Tärkeä oli esimerkiksi lausuntopyyntö abortti- ja sterilisaatiolainsäädäntöön liittyen. Kiinnitin huomiota muun muassa lomakkeiden rakenteellisesti syrjiviin sanavalintoihin kuten ruumiinvika ja vajaamielisyys.
Suhonen peräänkuuluttaa yhteiskunnalta ja myös kirkolta syvällistä arvokeskustelua vammaisten ihmisten ihmisarvosta esimerkiksi sen valossa, että vammaisuus oikeuttaa myöhäisempään aborttiin kuin muut perusteet.
– En missään nimessä tuomitse yksilöitä, jotka tekevät aborttiratkaisun vaikeassa elämäntilanteessa, vaan toivon yhteiskunnan rakenteiden ja asenteiden uudelleen tarkastelua ja muutosta.
Suhosen mielestä kirkon on oltava edunvalvoja niille, joiden olemassaolo on uhattuna, esimerkiksi down-ihmisille.
– On myös tärkeää, että kirkossa vammaisten ihmisten omat kokemukset saavat tilaa ja tulevat kuulluksi.
SAIRAALASIELUNHOITAJIEN KOULUTUKSESSA Katri Suhonen painottaa, että vammaisen lapsen syntymä ei ole automaattisesti kriisi. Vammaisuuteen ja myös vammautumiseen pitäisi pyrkiä suhtautumaan neutralisti, ei pelkästään traagisena kohtalona.
Vammaisuus ei Suhosen mukaan ole varsinaisesti ihmisen ominaisuus, vaan vuorovaikutusilmiö. Henkilö, joka elää itselleen mieluisaa elämää, ei ole sinänsä vammainen vaikka hänellä olisi joku vamma. Vammaisuus tapahtuu, kun henkilö esimerkiksi tulee vammansa vuoksi syrjityksi.
Suhonen varmistaa työssään, että YK:n vammaissopimusta, yhdenvertaisuuslakia sekä tulossa olevaa vammaispalvelulakia noudatetaan kirkossa. Hän on koordinoimassa toimenpideohjelmien laatimista ja kouluttaa seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä huomioimaan lainsäädännön ja vammaisten ihmisten tarpeet.
Suhosen mukaan tieto valuu ylhäältä alaspäin. Siksi olisi tärkeää, että kirkossa olisi myös johtoasemissa vammaisia ihmisiä tai henkilöitä, joilla on vammaisia omaisia.
– Kun joku saa saavutettavuusherätyksen, muutamakin ihminen voi saada todella paljon aikaan.
Luottamushenkilöt päättävät usein kirkon rekrytoinneista. Osalla voi olla vahvoja, vammaisia ihmisiä syrjiviä asenteita, joihin pitäisi Suhosen mukaan pyrkiä vaikuttamaan.
– Kuten gradua varten haastattelemani vammaiset papit sanoivat, vammaiset työntekijät tuovat uskottavuutta ja vähemmistöosaamista koko firmalle.
Kirkossa jatkuu vuoden 2024 loppuun saavutettavuusohjelmaa täydentävä toimintaohjelma Aktiivisesti osallinen. Se sisältää muun muassa vammaisten työllisyyteen ja vammaisiin lapsiin liittyviä hankkeita yhteistyössä eri tahojen kanssa.
Tavoitteena on saada myös jokaiseen seurakuntaan tai yhtymään saavutettavuusasiahenkilö, joka voisi käydä paikallisen vammaisneuvoston edustajien kanssa läpi, miten saavutettavuus omassa seurakunnassa toteutuu, ja viedä eteenpäin toimenpide-ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.
– Esimerkiksi Turussa ja Tampereella seurakunnat ovat olleet jo aktiivisia nimeämään näitä henkilöitä. Työ vaatii sinnikkyyttä. Saavutettavuus on iloinen asia, josta hyötyvät lopulta kaikki.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!