Turussa on koulutettu viittomakielisiä saattohoidon vapaaehtoisia ensimmäistä kertaa Suomessa. Euroopan alueella vastaavia koulutuksia on ollut joitakin, mutta maailmanlaajuisesti katsottuna tällainen koulutus on harvinaisuus.
Koulutuksen veti pääosin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän viittomakielisen työn diakoniatyöntekijä, idean äiti Kristiina Wallenius-Penttilä. Kouluttajaparinaan hänellä oli Kuurojen Palvelusäätiöstä Johanna Lajunen. Koulutuksen pohjana käytettiin Varhan alueella toteutetun, saattohoitoon vapaaehtoisia kouluttaneen SAAVA -hankkeen teemoja.
– Ajatus lähti siitä, että sekä sairaanhoitajana että viittomakielen tulkkina toivoisin, että asiakkaan kielelliset oikeudet toteutuisivat terveydenhuollossa yhä paremmin, Wallenius-Penttilä kertoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa kyselyssä selvisi, että viittomakieliset palvelut hyvinvointialueilla ovat puutteellisia. Pahinta on Wallenius-Penttilän mukaan kuitenkin asenne-esteellisyyden ilmapiiri. Viittomakieliset uhkaavat jäädä muiden jalkoihin.
Suomessa arvioidaan olevan yhteensä noin 15 000 viittomakieltä käyttävää henkilöä, joista noin 4 000-5 500 käyttää sitä äidinkielenään. Kuuroja heistä on kolmisen tuhatta.
– Onhan tämä koulutus yksi askel kohti saavutettavampaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa, Wallenius-Penttilä sanoo.
ENSI VAIHEESSA koulutettuja oli viisi ja he tulevat toimimaan ensisijaisesti Kuurojen Palvelusäätiön palvelukeskus Salmelassa Turussa ja tarvittaessa Varhan saattohoitoyksiköissä. Joukossa on niin kuuroja kuin myöhemmin elämässään viittomakielen oppineita.
Koulutus oli monipuolinen. Siinä käytiin läpi muun muassa kuoleman merkkejä ja sitä, miten kommunikoida sitten, kun saatettava ei jaksakaan enää viittoa. Tällöin oleellista on katseen kohdistaminen ja kosketus.
– Tutkimusten mukaan kosketuksella voidaan hoitaa kipua, rauhoittaa ja lohduttaa. Se on usein viimeisimpiä aisteja, jonka kautta voi tarjota läsnäoloa sekä ilmaista tunteita.
Wallenius-Penttilän mukaan ihmisten eläessä yhä vanhemmiksi on saattohoidossa paljon myös ikääntyneitä kuulevia, joilla on vanhuuteen liittyvää kuulonalemaa. He ovat käytännössä samassa asemassa viittomakielisten kanssa, kun silmät eivät pysy enää auki eikä puhuminen onnistu. Jäljelle jää usein kosketus.
Viittomakielisessä saattohoidossa on joitain erityispiirteitä, joihin tulee kiinnittää huomiota.
– Esimerkiksi sänky pitää sijoittaa siten, että saatettava näkee ovelle, ettei hän säikähdä tulijaa, Wallenius-Penttilä havainnollistaa.
Kuuleville saattohoidossa käytetään paljon musiikkia ja luetaan kirjaa. Viittomakielessäkin kyllä lauletaan ja luetaan, mutta usein loppua kohti se ei onnistu, kun saatettava ei jaksa enää seurata viittomia.
Vaikka Wallenius-Penttilä toimikin seurakunnan työntekijänä koulutuksessa, ei siinä korostunut hengellisyys.
– Vapaaehtoisilla on tiettyjä asioita, joita ei lähdetä tuomaan esiin ellei saatettava ala niistä itse jutella. Niitä ovat muun muassa uskonto ja politiikka. Toki niistä keskustellaan, jos saatettava kokee ne omakseen ja haluaa vaikka että hänen kanssaan rukoillaan tai viitotaan Herran siunaus.
KOULUTUSTA ON toivottu järjestettäväksi myös muualla Suomessa. Tarvetta on Wallenius-Penttilän mukaan kuitenkin vaikea arvioida, sillä saattotilanteet saattavat tulla eteen yllättäen ja niiden kesto vaihtelee.
Hänen mukaansa vapaaehtoisten merkitys on valtava, kun ajattelee kuinka kiireistä arki monessa hoitopaikassa on. Viittomakielisen vapaaehtoisen kanssa voi puhua omalla äidinkielellään muista asioista kuin kuolemasta ja usein tehdä erilaisia asioita kuin työntekijöiden kanssa.
– Koulutetut ovat kullanarvoisia ja rohkeita, kun ovat lähteneet mukaan ja antavat omaa aikaansa. Kaikilla oli halu toimia ehkä haastavimmassa vapaaehtoiselle osoitetussa paikassa.
YKSI KOULUTETUISTA on Laila Palmroos, joka kokee, että vapaaehtoisena hän pystyy antautumaan täysillä tehtävälleen.
– Kun hoitajat eivät osaa viittoa ja tulkkauspalvelua ei usein käytetä riittävästi, niin uskon, että me olemme hirveän tärkeitä olemaan lähellä ja kuuntelemaan mitä saatettava toivoo.
Haasteena eteen voi tulla se, kuinka pystyy aistimaan vaihtelevat tilanteet ja saatettavan olotilan.
– Osalla kuuroista on vielä sellainen pelko, että saattohoito, mitä se on? Kuolenko minä heti? Me voimme auttaa ja tukea sitä henkistä puolta, Palmroos pohtii.
Hän tietää, että jos viittomakielinen saatettava jää ihan yksin, hän on aika pulassa. Toivottomuus voi vallata mielen.
– Toivon, että voisin antaa kaiken sen hellyyden ja rakkauden, mitä hän kaipaa loppuelämänsä ajaksi. Ja ennen kaikkea, että hän voisi tuntea olonsa turvalliseksi.
Lue lisää saavutettavuudesta:
Kirjoitustulkki auttaa kokemaan jumalanpalveluksen kuin normaalikuuloinen
Viikon väite: Vammainen kohtaa kirkossa hyväksyvän katseen, mutta usein myös kynnyksen
Ilmoita asiavirheestä