Aiemmassa blogissa katsottiin samansukupuolisen konsensuksen yhtenä vaihtoehtona parin tunnustautumista kristilliseen uskoon tullakseen vihityksi kirkollisesti.
Kun tähän päädyttäisiin pitäisi asian koskea kaikkia pareja säätyyn ja sen muotoon katsomatta.
Samanarvoinen Ihmisten kohtelu ei tarkoita toisten joutuvan lupaamaan tunnustamisessa sen kummemmin kuin toistenkaan ennen kysymyksiä ja avion vahvistamista.
Näin tulisi ajatusta varten katsoa kaava missä kaikki parit ensi alkuun huomatessaan tulleensa Jumalan kasvojen eteen konsensuksensa vahvistamista varten olisivat kypsyneet papin kysymykseen, tahdotteko tunnustaa kristillistä uskoa kirkkomme opetuksen ja lupausten mukaan elämässänne.
Edellinen tarkoittaisi myös kirkollisen vihkimisen siunauksen asian tulevan yksinkertaisemmaksi sen statuksen substanssin asiassa.
Vihkikeskusteluun tarvittaisiin hiukka enemmän aikaa mutta eikö se olisi säätyyn ja sen muotoon katsoen hyvä asia.
Ajatus alunperin kirjoittamassani on Jukka Kivimäen. Katsoin asiaa eteenpäin minkä luku on ylläpäin.
Tulee mieleen asiointi nakkikioskilla, jossa myyjä kysäsee ”millä mausteilla” saisi olla. Minä olen ymmärtänyt Raamatun sanasta, ettei Jumala siunaa samaa sukupuolisten liittoja. Jumalan sanan kunnioittaminen on tärkeintä, eikä ihmisen halu muuttaa Raamattua.