Lopullinen ratkaisu avioliittokysymykseen

 

Ennakkotoive: Toivon kommenteissa pysymistä hengellisessä näkökulmassa. Näin ollen ei lähdetä kommentoimaan erilaisten seksuaalisten tekojen tai identiteettisen oikeutusta tai syntisyyttä. Kiitos, kun kunnioitat toivetta.

 

Luettuani lukuisia eri blogeja avioliittokysymyksestä viime viikon lopulla tulin siihen johtopäätökseen monien muiden tavoin, että kiistaan ei ole näkyvissä lopullista ratkaisua. Joten päätin ottaa erilaisen ja Raamatusta nousevan näkökulman, joka ei ole vielä ollut esillä tämänhetkisessä keskustelussa.

A. Laulujen laulu

Aloitetaan Laulujen laulusta, jota myös Raamatun eroottisimpina kirjana pidetään. Sitä on käytetty juutalaisissa ja varmasti myös kristillisissä häissä on luettu siitä pätkiä. Itse asiassa juuri hiljan leirihäissä riparilla siitä luettiin pätkä ja tanssin Debin Laulujen laulu biisin tahtiin hääjuhlassa. Kirjassa on vahva hengellinen lataus. Tässä kirjassa on kolme keskeistä tulkinta mahdollisuutta: 1) miehen ja naisen välisen rakkaus  2) Kristuksen ja Israelin kansan välisen rakkaus 3) Kristuksen ja uskovan välinen rakkaus

Keskityn nyt Kristuksen ja uskovan väliseen rakkauteen, joka tulee huipentumaan taivaallisessa hääjuhlassa.

Jumala on rakkaus ja se rakkaus on tullut todeksi Jeesuksen ristintyössä Golgatalla. Tuo rakkaus ei ole vain rakkautta, joka ilmaistaan laillisin ja teologisten kielikuvien avulla.  Jumalan rakkaus saa myös temmata ja vallata ihmisen kokonaisvaltaisesti jo tässä ajassa. Se ei ole pelkkää tunnetta tai huumaa, vaikka jotkut ihmiset sen voivat niinkin kokea. Jumalan rakkaus on syvää hyväksytyksi tulemisen kokemusta ja hänen ihmeenään oloa.  ”Jumala on Rakkaus ja rakkaus on elämän syvin tarkoitus. Iankaikkinen elämä on rakkautta. Ja kukapa ei kaipaisi rakkautta? Silti niin moni torjuu rakkauden – ihmissuhteissa ja Jumala-suhteessa! Jumala rakastaa sinua – mikä on sinun vastauksesi hänelle?” http://raamattuajassamme.fi/korkea-veisu/

Henkilökohtainen näkökulma Laulujen lauluun:

 ”Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat. ”Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.” (Laul.l 2:4-5)

Minulle Laulujen laulu avautui ensimmäistä kertaa vuoden 2007 kesällä, kun olin Päiväkummussa Orivedellä talkookoordinaattorina Suomen Lähetysseuran palveluksessa.  Olin kohdannut inhimmisen konkurssin ja häpeä oli suuri. Tarvisin kipeästi Jumalan armoa ja hänen rakkautensa syvää kosketusta. Aloin rukoillen lukea Laulujen laulua yhden kommentaarin kera. Siinä parin päivän polvillaan olon ja kyyneleiden kera Jumala alkoi avata tätä kirjaa. Tajusin myös, että Jumala rakastaa minua vaikka teen syntiä ja syvin identiteettini ei ole syntinen vaan rakastettu. Koin hänen rakkautensa tavalla, jota en ollut koskaan kokenut. Jeesuksen rakkaus tuli konkretiaksi. Koin olevani hänen rakkaansa. Se oli puhdasta armoa. Se ei jäänyt vain henkilökohtaiseksi jutuksi vaan halua rakastaa lähimmäisiä oli valtava. Olen sitä kesää muistellut lämmöllä. Siitä alkoi uusi vaihe vaelluksesta Jumalan yhteydessä. Juuri nyt koen halua palata Laulujen laulun pariin…

B. Karitsan häät

 

– Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias,on ottanut kuninkuuden.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme,antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.
Enkeli sanoi minulle: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.» Ja hän jatkoi: »Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.» (Ilm.19:6-9)

Lopulta kaikki täällä maan päällä solmitut avioliiton päättyvät viimeistään kuoleman kohdalla. Kukaan ei ole enää naimisissa toisen ihmisen kanssa taivaassa. Näin olemme lopulta samalla viivalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai maanpäällisestä parisuhdestatuksesta riippumatta. Kaikki Kristuksen omat pääsevät Karitsan häihin. Siellä Jeesus on sulhanen ja hänen seurakuntansa morsian.

Voisimmeko me kristityt uhrata hieman enemmän ajatuksia, rukouksia ja voimavaroja tähän. En väitä, että tämä mikä tulee olemaan ikuisuuden kannalta olennaisin asia ratkaisee tässä ajassa olevia avioliittokiistoja, mutta uskon, että se voi antaa perspektiiviä siihen, mikä on lopulta kaikkein olennaista.

Me kaikki kaipaamme agape-rakkautta, jota vain Jumala voi meille antaa. Se on se syvin lohdutuksen, hyväksynnän ja kaipuun ilmentymä jo nyt. Viimein kaikki Jeesukseen uskovat pääsevät kokemaan tätä yhteyttä ikuisuuden ajan.   Siis ei suljeta ketään pois tältä ilouutiselta, joka kuuluu myös evankeliumin piiriin, mutta josta ei liiaksi puhuta.

Lopuksi oma kirjoittama runo, josta on myös tehty laulu

1.  Valloittava yöperho (Laul.l.1:5, 1933)

 Tumman varjon alla raskaasti hengitän

 Pimentyneen mielen sisällä selitän

 Tsunami epäonnistumisten mut hautasi

 Myrskytuuli surkeuden ilot pois kuljetti

Voisin alkaa painia kanssasi nokikolari

Tahtoisin itkeä sylissäsi tyynyni

Tarraudun kuitenkin Sinun oljenkorteen

Valitsen uskoa Sanan totuuteen

Olen musta lihassa synnin värjäämässä

Ihana armon puhdistamassa sydämessä

Kaunis keskeneräisenä

Isä näkee täydellisenä

Kun ukkospilvet tajuntaani iskevät

Vihollisen raekuurot mieltäni tykittävät

Silloin tiedän, että sääsuojani on Kristus

Pommisuojani parhain minulle kuin pelastus

Olen musta lihassa synnin värjäämässä

Ihana armon puhdistamassa sydämessä

Kaunis keskeneräisenä

Isä näkee täydellisenä

Suojassa saan uskoa totuuden

Turvassa voin omaksua rakkauden

Kainalossa voin olla sodatta

Sylissä uskallan elää pelotta

Läheisyydessä täydellisen minusta kuoriutuu perhonen

Lennän armon siivin iloiten kuin pieni lapsonen

    • Näin se on. Mitä ajatuksia sinussa Ari herättää tämä Raamatun kohta. Henki ja morsian sanovat: ‘Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ‘Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi!” Ilm. 22:17.

  1. Tässä on sanottu tärkeitä asioita:
    ”Lopulta kaikki täällä maan päällä solmitut avioliiton päättyvät viimeistään kuoleman kohdalla. Kukaan ei ole enää naimisissa toisen ihmisen kanssa taivaassa. Näin olemme lopulta samalla viivalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai maanpäällisestä parisuhdestatuksesta riippumatta. Kaikki Kristuksen omat pääsevät Karitsan häihin. Siellä Jeesus on sulhanen ja hänen seurakuntansa morsian.
    Voisimmeko me kristityt uhrata hieman enemmän ajatuksia, rukouksia ja voimavaroja tähän. En väitä, että tämä mikä tulee olemaan ikuisuuden kannalta olennaisin asia ratkaisee tässä ajassa olevia avioliittokiistoja, mutta uskon, että se voi antaa perspektiiviä siihen, mikä on lopulta kaikkein olennaista.”
    Tästä näkökulmasta ei olisi niin tarvetta kiistellä, onko meillä lupa tai mahdollisuus sallia kirkossa myös samaa sukupuolta olevien liitot.

    • Kyllä, juuri näin kirjoitettuna Toivo Loikkaselta viitaten kommentissaan blogiin.

      Näin kirkollisen vihkimisen malli hyvin olisi niin perinteisessä kuin samansukupuolisessa asiassa kaavan alkuun johdannon jälkeen tuleva tunnustautuminen kristilliseen uskoon.

      Siunauksen asia ilman kirkon pääröksiä olisi myös helpompi katsoa tunnustautumisen jälkeen sen statuksen substanssissa jolloin eri sanalliset variaattiot kuitenkin vapaammassakin papin tahdonilmaisussa omatuntoonsa asti saisivat hyvän kiintopisteen nyt Ihmisten vapaasta harkinnasta syntyneeseen konsensukseen ja sen katsomisessa Jumalan arvioitavaksi kun asia heikosti meiltä näyttää onnistuvan. Eikö malli ole hyvä.

    • Niin, mutta kun sana ei anna lupaa lähteä tälle laittomuuden tielle, vaikka se kuulostaisi kuinka hurskaalta ratkaisulta.

    • Ovatko ortodoksisen ja katolisen kirkon homoseksuaalit heitteillä? Näissä kirkoissa Jumalan luoma miehen ja naisen välinen suhde on se suhde, jonka Herra Jeesus vahvisti UT:ssa. Mainitsemissani kirkoissa ei tästä asiasta kiistellä tässä ajassa, eikä tämän ajan jälkeen iankaikkisuudessa. Meillä luterilaisilla on kummallista hiekkaa rattaissa?

      Toivo, haluaisit kiistelyn loppuvan. Minulla on ohjeena/esteenä selvä, alusta alkaen ollut sana, jota suurin osa yhteisestä Jeesuksen Kristuksen kirkosta noudattaa. Yksinkertaisesti sanottuna, en uskalla, enkä halua tätä Jumalan sanaa uhmata, muut uskaltavat?

Yli-Jaakkola Juha
Yli-Jaakkola Juha
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Toimin nykyään Kansan Raamattuseuran kaupunkityöntekijänä Turussa. Luottamustehtävänä on Turku Mission toiminnanjohtajan pesti. Kristittyjen yhteys, rukous ja elävä kristillisyys sen monissa muodoissa ovat lähellä sydäntäni.